Sunnuntai-inspiraatiota

Kuva / helveticaneue

Olen viettänyt taas tovin jos toisenkin Pinterestin parissa. Olen päivitellyt omia kuvakollaasejani ja selaillut muiden kuvakokoelmia. Ihania, ihania asioita.

Kaikkea kaunista ei todellakaan tarvitse omistaa tai saada itselleen. Jo pelkkä haaveilu, kauniiden kuvien katselu ja uusista ideoista ilahtuminen on ravintoa sielulle: Muiden kekseliäisyyden hedelmien ihailu piristää ja tuo energiaa.

Tässä muutamia kuvia teidänkin sunnuntaipäivänne iloksi:Kuva / Pinterest via soul hack

Kuva / hellomusesKuva / myricastylistKuva / apartmenttheraphy

 

 

Hei me messuiltiin!

 

Olimme Tamperella Asuntomessuilla ja niille reissaamiseen liittyvissä touhuissa ihan-koko-päivän. Aamulla herätyskello soi kello 6.30 ja vähän yli kahdeksan istuimme jo Riihimäelle matkaavassa junassa Jupen kanssa. Tämä oli lähtenyt liikkeelle vielä aikaisemmin Helsingistä. Lähdimme ns. tyttöjen reissulle. J liittyi seuraamme vielä Tampereen päässä. (Jostain ihmeen syystä yhdenkään reissaajan miespuoleisia asuinkumppaneita ei messuilu kiinnostanut.)

Saavuttuamme Tampereelle kymmenen tienoilla, metsästimme vielä Otto-automaatin ja haukkasimme hampurilaiset kävellessä. Matkustimme bussilla messualueelle ja näimme matkalla muun muassa Tampereen uuden Ikean.

Messualueelle päästyämme alkoi sataa saman tien. Olin typeränä mennyt luottamaan säätiedotukseen enkä siis ollut varannut sateenvarjoa mukaan. Onneksi J:llä oli lainata varjoa emmekä siis vauvan kanssa kastuneet läpimäriksi. Koko messujen ajan satoi käytännössä joko vähän tai paljon, pieniä taukoja tihkussa oli hetkittäin. Kipitimme siis kohteesta toiseen ja pidimme välillä sadetta ravintolateltoissa ja muissa messualueen turvapaikoissa, kuten esillä olleissa pihasaunoissa.

Kiersimme messualuetta hieman summittaisesti, aloitimme rivitaloista, siirryimme omakotitaloihin ja päätimme kierroksen kerrostaloasuntoihin. Aluksi piti luonnollisesti ostaa… metrilakuja. Olin syöttänyt vauvan junamatkalla kerran ja muutaman talon kierrettyämme jouduimme pysähtymään erään ruokakojun päivänvarjojen alle pitämään vauvan ruokintapaussin.

Vauvan hoitotoimenpiteiden suorittaminen messuilla oli hieman kinkkistä. Vaihdoin kierroksen aikana M:lle vaipan kerran. Homma toimi niin, että laitettiin suoja Bajamajan istuimen päälle, laskettiin vauva suojalle ja sähellettiin tovi kosteuspyyhkeiden, vaippojen ja vaatteiden kanssa, kunnes vauvalla oli taas kuiva vaippa. Syöttämisiä hoidin tuon junamatkan ja ravintolateltan imetyksen lisäksi yhden messukohteen autokatokseen viritetyllä sohvaryhmällä. Kyseiseen kohteeseen jonottavat ihmiset mulkoilivat hieman kummeksuen. Messuilla oli aika paljon rintarepun tai kantoliinojen (sekä hyvinkin pienten lasten) kanssa liikkuvia perhekuntia, joten ihmettelin hieman sitä, ettei näitä oltu otettu messujen järjestelyissä huomioon mitenkään. Yhtään lastenhoitohuonetta tms. tilaa en onnistunut löytämään koko messualueelta. Saattoi sieltä toki sellainen löytyäkin, mutta en ainakaan tosiaan itse havainnut moista. Mutta ihan hyvin selvittiin näinkin! 

Tiedän henkilöitä, jotka eivät välitä imettää julkisilla paikoilla tai vaihtaa vaippoja ns. epäsiisteissä paikoissa. (Tosin kyseinen bajamaja oli siistein koskaan näkemäni!) Mutta ehkä he eivät myöskään suuntaa vauvoineen muualle kuin tunnetusti asianmukaisilla imetys- ja hoitohuoneilla varustettuihin paikkoihin.

Kun kohteet oli kierretty, hyppäsimme messubussiin ja suuntasimme piipahtamaan J:n luona. Haukkasimme siellä pakastepizzat ja juttelimme hetken. Sain hoidettua myös yhden vauvan huoltotauon syöttöineen sekä vaipan- ja vaatteiden vaihtoineen. Kyläilyn jälkeen hurautimme bussilla asemalle ja matkasimme junalla takaisin Keravalle (Juppe jatkoi Helsinkiin).

Loppumatkasta M alkoi olla kärttyinen ja iltatankkasi jo hieman. Päästyämme kotiin kello oli yli yhdeksän eli reippaan 13 tunnin reissu tuli tehtyä. Siihen nähden vauva jaksoi mainiosti, mutta kyllähän tämä sai välillä jumppailla, nukkua (kantoliinassa ja junassa sylissä) sekä syödä omaan tahtiinsa. Tavallaan neljän kuukauden ikäisen vauvan kanssa on siis oikein mukava reissata!

Olin liikenteessä mahdollisimman kevyin kantamuksin. Mukana oli vauvan lisäksi Kozy Carrier, jossa vauva kulki koko ajan lukuun ottamatta yhtä pätkää junamatkoista sekä muutamaa messukohdetta, jotka M kiersi J:n sylissä. Vauvan vaipat, vaipanvaihtoalustan, kosteuspyyhkeet, vaihtovaatteet, oman neuleeni, rintakumit, avaimeni, lompakkoni, puhelimeni sekä kameran olin saanut tungettua Kånkeniin. 

Selvisin koko reissun t-paidassa ja pitkissä housuissa: Vauvaa kantaessani (keskivartaloa vasten) ja kävellessäni koko ajan ympäriinsä meillä oli molemmilla välillä todella hikiset oltavat. Vauvan olin tarkoituksella pukenut melko ohuesti, ettei tälle tulisi tukala olla. Siitä huolimatta paidassani oli vauvan muotoinen märkä läntti, joka oli laajentunut jokaisen tauon välillä entisestään. Todettakoon, että kuivin kohta oli vaipan kohdalla eli kyse oli ihan vaan hiestä.Hyväksi ajatukseksi osoittautuivat kävelyominaisuuksiltaan siedettävien ballerinojen lisäksi imetyspaita ja -liivit. Yleensä käytän ihan tavallisia rintaliivejäni ja paitojani, mutta noissa oloissa imetys oli muutenkin vähän säätämistä, joten en halunnut vaikeuttaa sitä useilla vaatekerroksilla. (Tässä kohtaa on huomattava myös kohta läkähtyminen.)

Iltapäivällä olin ihan nääntynyt, sillä olin juonut aamulla vähän ja messuilla vain noin 2,5dl vettä. Kävelin ja hikoilin paljon ja vauvakin verotti nestevarantojani parhaansa mukaan. Olin siis melko kuivassa kunnossa, kun pääsimme J:n luokse. Pari isoa lasia vettä veivät onneksi orastavan päänsäryn mennessään. Suosittelen siis ottamaan oman juomapullon mukaan. Olisin itsekin ottanut, jos se olisi mahtunut mitenkään laukkuun.

Kiitokset vielä tytöille seurasta, apukäsistä vauvan hoidossa ja juorujen jakamisesta. Tehdään taas pian jotain kivaa yhdessä!

Plussan puolella ehdottomasti ollaan reissun fiiliksien osalta. Huomenna vielä lisää messujen annista. Tämä oli enemmän tällainen kokemusmatkailullinen raportointi.

 

Kuvat / Jupen & blogin omaisuutta

 

 

Söin eiku… ostin silmilläni

VAROITUS! Postaus sisältää selitystä siitä, miten ja miksi päädyin ostamaan erinäisiä asioita. Tämän materiaalin ei ole tarkoitus antaa ymmärtää, että jatkuva asioiden ostaminen ja kertakäyttökulttuuri tekisi ketään onnelliseksi. Mutta kai sitä joskus saa ostaa jotain ja olla iloinen. Jos asuu pienesti, ei omista autoa, kierrättää ja lentää superharvoin. Saahan?

~-~-~-~-~

Mikähöhän siinä on, että kun jonkin helpokäyttöisellä verkkokaupalla varustetun halpisketjun sivuille nassahtaa kerralla useampia ulkonäkökriteerini täyttäviä lasten tekstiilejä, alkaa ostoskori täyttyä kummasti?

Meillä on kaksi vauvan vilttiä ja olen todennut etteivät ne riitä, koska en halua pyörittää pesukonetta vain pestäkseni yhden viltin. Vauva nimittäin nukkuu vain viltin alla näin kuumalla. Hän myös jumppaa ajoittain viltin päällä, torkkuu sylissä vilttiin käärittynä ja viltillä suojataan turvakaukalo silloin kun se toimittaa sitterin virkaa. Tällä estetään epämiellyttävien yllätysten löytyminen turvakaukalon pehmusteista. Lienee siis selviää, että viltit ovat usein likaisina.

Niin sanotut aikuisten viltit ja torkkupeitot ovat vauvan hoitopuuhissa käyttötarkoitukseensa nähden suhteettoman kokoisia. Jos niihin käärii vauvan, viltti roikkuu joko jaloissa asti tai vauva läkähtyy.

Akuuttia vilttipulaa lievittämään on nyt tilattu yksivärinen harmaa viltti (yllä kasan keskellä) ja yksi vihreäraidallinen  torkkupeitto.

Pikkukaverilla ei ole vielä ollut omaa pyyhettä. Olemme käyttäneet milloin mitäkin kylpypyyhettä tämän kuivaamiseen. Toki kulloinenkin pyyhe on ollut vain vauvan käytössä eikä vaikkapa koiraa ole kuivattu siihen välillä.

Väijyin pitkään, josko yksi ihastelemani pirteän punasävyinen huppupyyhe olisi löytänyt tiensä erään verkkokaupan alennusmyynteihin, mutta ne olivat kaikki meneet korkeahkolla normaalihinnallaankin kaupaksi. Pyyhetilanne piti korjata, kun nyt ulkonäkö ja hinta kohtasivat sopivassa määrin.

 

Kaikkien vaatteiden kanssa yhteensopivia tutteja ei ole koskaan liikaa. Ja nyt joku kysyy, että onko tutti tekstiili. No ei ole, mutta tilasin silti.

Lisäksi hankin vähän isompien lasten osasolta tuollaisen karhuviitan ja -peiton risteytyksen. Haluaisin tuollaisen itsellenikin. Löytyisikö koossa isokarhu?

Ja jos L kyselee, että mihin noita tarvitaan, voin kätevästi linkittää tälle tämän postauksen ja sitten hän ymmärtää, että kaikille ostoksille oli järkiperustelut. Nerokasta.

Mainittakoon myös, että nyt tuolle ostamalleni kyltille olisi käyttöä.

Kuvat: H&M Home

Päivän asu

Ja taas asukuvaa. Toivottavasti ette tylsisty kuoliaaksi. Mutta silläkin uhalla siis.Mekko ja rusetti: H&M / Sukkahousut: Kouvolan Prisma (jokaisen itseään kunnioittavan pukeutujan ykkösliike :D) / Korvakorut: Monki / Kaulakorut: Seppälästä ja kirpputoreilta / Kengät: Fida KeravaNuo kengät ovat muuten älyttömän hyvät kävellä ja tuntuvat ihanalta jalassa. Olen kerran jo korjannut ne pikaliimalla, kun nahanpalojen sauma alkoi irvistellä. Myös toinen korko on hieman kärsinyt. Kengät ovat kuitenkin yhdet suosikeistani ja aion todellakin käyttää ne niin sanotusti loppuun asti. Varsinkin, kun maksoin niistä peräti viis euroa!

Äitiyslomalainen testaa / Oma kiva

Ai että miten sitä viihdyttäisi itseään samalla kun joutuu jorisemaan täysin joutavaa taukoamatonta jargonia vauvalle?

Tämä kun tuntuu kaipaavan juttuseuraa tai syliä lähes koko ajan hereillä ollessaan. Kaiketi äitiinsä tullut. Yksin oleminen on ihan ehdoton nou nou!

Testiryhmämme subjektiivisiin kokemuksiin perustuvan nollatutkimuksen kautta on löydetty ainakin yksi hyväksi todettu keino. Kun horisee vauvalle ihan mitä sattuu, voi omaksi ilokseen matkia erinäisten piirrettyjen, tv-sarjojen, elokuvien ja ennen kaikkea Pasilan hahmojen ääniä ja tapoja ilmaista asiansa.

Vauvan suosikiksi on valikoitunut pitkällisen testaamisen tuloksena Pekka Routalempi. Ehkä tällä ja vauvalla on jotain yhteistä, kun tarkastellaan maailmankatsomusta: Vauvan elämässä kun ollaan koko ajan niin sanotusti jännän äärellä

Kasvun paikka

Nyt lastenhuoneessa on leikkimatto. Oli ihanaa löytää matto, joka ei ole riemunkirjava ja joka miellytti myös materiaalinsa sekä kokonsa puolesta. Allekirjoittaneen puolesta siis kiitokset RK Designille yhden lastentarvikkeen tyyliseikka-ongelman ratkaisemisesta.

Matto odottaa lastenhuoneen lattialla käyttäjäänsä. Viimeistään kahden vuoden korkeassa iässä pikkukaveri ymmärtänee jo arvostaa leikkimattoaan.

Mutta on se kyllä hieno! Jos kaivaisi legolaatikon ja junaratasetin esiin ja leikkisi hieman itse. Hihi. L:n ilme olisi varmaan näkemisen arvoinen, mutta ehkä edesottamuksiini on toisaalta totuttu…

 

Sadepäivän ilo

Asunnossamme on ihanan viileää, kun on satanut kaksi päivää lähes tauotta. Voi kietoutua äidiltä saatuun isoon neuleeseen sekä asuista vaivattomimpaan eli maksimekkoon ja tassutella ympäri asuntoa teekupin kanssa.

Eikä tarvitse potea huono omatuntoa siitä, ettei ole koko päivää ulkona vain hengittämässä kesää ja imemässä itseensä jotain mystistä kesäflowta.

Koira lähti kasvattajansa matkaan. Sillä on lähipäivinä jännät paikat, kun sitä koetetaan astuttaa. Meillä sen sijaan on rauhallista eikä tarvitse lähteä koiran kanssa kaatosateeseen.

Eilen lähdimme illansuussa kävelylle, kun sateessa vaikutti olevan sopiva aukko. Alle kilometrin päässä kotoa kaksi aikuista ja koira olivat läpimärkiä, vain vauva nukkui kuivana ja tyytyväisenä vaunuissaan. Onneksi lenkin määränpäässä pääsi saunaan ja sai autokyydin kotiin.

Toinen läpimäräksi kastunut vaatekerta päivässä ja mahdollinen rintatulehdus kaupan päälle lasketaan muuten minun kirjoissani turhan kovaksi hinnaksi kevyestä kuntoilusta. (Jota harjoitan ihan vain etten entisestään lihoisi, en todellakaan ilokseni).

Yleissiistin asuntoa ja huomasin vettä tulleen toden teolla ja ilmeisesti vähän vinottain, sillä keittiön tuuletusikkunan alla oli ihka oikea vesilätäkkö. Onneksi se ei ollut ehtinyt seistä siinä kauaa, laminaatti ja seisova vesi eivät nimittäin liene paras yhdistelmä.

Nyt voisin istahtaa hetkeksi keittiön tuolille siemailemaan teetä ja pohtimaan, mitä tekisin äskettäin hankkimallani minikasvihuoneella. Perustaisinko sinne minikokoisen puutarhan vai olisinko laiska ja tekisin siitä vain kynttilälyhdyn. Näin kesällä olisi kiva tehdä sillä jotain muutakin…

”Kylässä”

Polttelisi taas jatkaa nukkekotiprojektiani. Se on ollut jäähyllä niin pitkään, että ikkunoihin on saatu ihka aitoa hämähäkinseittiä. Nukkekoti odottaa onneksi vuoroaan kiltisti lastenhuoneen lipaston päällä. 

Julkisivun maalia pitäisi korjailla, sisäosien seinät ovat aika hyvällä mallilla maalin ja tapetin osalta. Huonekaluista iso osa vaatii myös työstämistä. Pitänee kaivaa maalit esiin ja maalailla puun värisiä huonekaluja vauvan teoreettisten päiväunien aikana.

Muistoja

Kävin istumassa iltaa yhden opiskelutoverini luona Itä-Helsingissä.
Palaillessani kotiin ihan niin sanotusti ihmisten aikaan iltasella ja odotellessani bussia Mellunmäen metroasemalla, olo oli kummallisella tavalla tuttu ja haikea.

Asuimme noin kaksi vuotta vuokrakaksiossa Fallpakassa, Vuosaaren ja Mellunmäen puolessa välissä.
Asunto oli iso ja kulmasijaintinsa vuoksi rauhallinen sekä täynnä valoa. Se oli meille molemmille ensimmäinen asunto, jossa emme asuneet vanhempiemme kanssa – ensimmäinen yhteinen kotimme.
Kaikki eläimemme saivat meiltä kodin tuossa asunnossa.

Lehtomaisessa metsässä, siirtolapuutarhojen keskellä ja lopulta pitkin Rastilan rantaviivaa kiemurtelevat lenkkipolut aukesivat kotiovelta. Lähellä oli myös muun muassa Vuosaaren huippu, isoja luolia ja uimaranta.

Itäkeskuksen Prisma oli lähikauppamme, joten ostoksille pääsi aina, kun vaan halusi ja erikoisliikkeitäkin löytyi hyvin. Julkiset kulkivat hyvin, tosin metroon selvitäkseen piti ajella bussilla. Sipoon liitosalueen bussilla ajeli toisaalta suoraan keskustaan ja yöbussi tuli keskustasta asti ihan nurkallemme.

Teimme asunnossa vuokra-asunnoksi aika ison remontin, tapasimme ystäviä, pidimme juhlia,
elimme yhdessä ja erossa toisistamme, opiskelimme ja teimme töitä.

On mielenkiintoista, miten muutamassakin vuodessa elinympäristön toistuvat reitit, tuoksut, valon ja vuodenajan vaihtelut iskostuvat mieleen. Ja miltä tuntuu palata pitkästä aikaa entisille asuinsijoilleen.

Ja kuinka monet hetket ja tunnetilat palaavat mieleen; väsymys pitkän työpäivän jälkeen, kun vain haluaisi kotiin, toisen ikävöiminen. Kevätauringon äkillisestä lämmöstä nauttiminen,
ensimmäisen opiskelupäivän jännitys…

Kun muutimme tiesin, että moni tuleva koti voisi olla rakkaampi tai parempi, mutta sillä kodilla olisi erityinen paikka mielessäni. Varmaan samankaltainen kuin ensimmäisellä ihmisellä, johon rakastuu.

Muuttohässäkän keskellä surin päällimmäisenä kuitenkin samaa kuin Muumipappa pyrstötähden uhatessa muumien koko olemassaoloa: ”Ei enää pitkiä kylpyjä sunnuntaisin.” Tassuammeemme odottaa nimittäin toisaalla kotia, jossa olisi taas isompi tai edes jollekin ammeelle sopiva kylpyhuone.

Olenko vain sentimentaalinen
vai onko muillakin erityinen tunneside ensimmäiseen omaan kotiin tai entiseen kotiseutuun?

(Kuvat ovat vanhasta asunnostamme.)

 
 

Päivän asu

Piti vähän satsata taas ulkoasuunsa. Ei ihan kotihousuissa ja satunnaisessa printti t-paidassa viitsi lähteä, kun olisi tarkoitus suunnata Itä-Helsinkiin tapaamaan opiskelutovereita.Tykkäisin hirveästi käyttää rajauksia useamminkin, mutta minulla on niin epätarkka ”rajauskäsi” ja herkästi vuotavat silmät, että rajaaminen vie tuhottomasti aikaa lopputulokseen nähden ja meikki leviää tosi helposti.Mekko, sukkahousut ja isommat rannekorut H&M / Toppi ja kaulakoru Lindex / Kengät DinSko / Pienemmät rannekorut Seppälä / Hiuspannan alkuperä on kadonnut muististani.