DIY / Virikematto

Lähiömutsin virikemattopostauksen innoittamana päätin julkaista muutaman kuvan itse värkkäämästäni virike- tai leikkimatosta.

 

Vähän ennen vauvan syntymää tuskastelin leikkikaarien karmaisevaa rumuutta ja päätin tehdä vauvalle leikkimaton. Olemattomat käsityötaitoni huomioon ottaen projektin piti olla erittäin helppo. Myös materiaalien kannatti olla halpoja totaalisen epäonnistumisen varalta. Suuntasin siis Keravan Fidalle.

Fidalta löytyikin vanha kullankellertävä petauspatja, jonka raahasin kotiin ja kidutin pesukonettamme pesemällä ja kuivaamalla täkki-patjan ensitöikseni koneessa. Ostin kirpputorilta myös pitsinauhan palan sekä ison kerän punavalkoista kuminauhaa.

Kun täkki oli puhdas, parsin kieli keskellä suuta ja antaumuksella pari täkin päälliskankaasta löytynyttä reikää. Tökkäsinpä jo siinä vaiheessa itseäni useaan otteeseen neulalla sormeen. 

Kaivelin leluvarastoamme ja onnistuin löytämään puna-keltaiseen väriteemaan sopivia leluja seuraavat: My Little Ponyn (Sunspot), Angry Birdin (Red Bird), Ikean kettusoittorasian, Hymynaama-helistimen, Ikean pehmoeväistä kaksi appelsiinia ja banaanin sekä porkkananipun ja vielä yhden leikkiavaimen.

Lelut kiinnitin muuten kuminauhalla, mutta kettusoittorasia sai kiinnittimekseen leveän kaistaleen pitsiä. (Sitä vauva on tykännyt nypeltää!)

Nyt kun vauva osaa kääntyä sekä selältään vatsalleen että vatsaltaan selälleen, tämä pystyy heijailemaan itseään lelun luota toisella. Leikkimaton kiinnostavuus on siis räjähtänyt aikaisempaan verrattuna kertaheitolla.

Tosin aion valvoa leikkejä ainakin näin aluksi tarkasti. Eihän sitä tiedä, mitä eriskummallisimpia tapoja vauva voi keksiä itsensä telomiseen – vaikka sitten virikematolla.

 

Antirusketuspäivitys

Kävin Kyproksen matkallamme noin puolen tunnin kävelyllä meren rannalla. Keräsin kiviä ja valokuvasin. Kun lähdin rannalle, L oli juuri nukuttamassa vauvaa, joten en viitsinyt häiritä häntä aurinkorasva-asioilla. Koetin siis sohia omin avuin (suojakertoimella 30 varustettua) aurinkovoidetta parhaani mukaan selkäänkin.

Kyseessä oli reissun viimeinen päivä, mutta sillä ei ilmeisesti ollut merkitystä, kuten ei myöskään yritykselläni liikkua rannalle ja sieltä pois mahdollisuuksien mukaan talojen ja kasvillisuuden tarjoamien varjopaikkojen kautta.

Kuvassa näkee hyvin, mille alueelle en saanut riittävää kerrosta rasvaa. Hieno kupariin taittuva rusketukseni viikon rantaloman loppupuolella on myös ihailtava. Kaikki huomaavat heti, että jossain etelässä sitä on oltu, kun on noin kauniisti ruskettunut…

 

Kuvatunnelmia Kyprokselta

Lime Bar ja ikkunalasien väliin sujautetut limetit. Jälleen heijastus-perhe-edustus.

Banaanibiksujen ananasyksityiskohta. Oli pakko pakata mukaan myös ananaskorvakorut. Ja saman banaanikuosin rantamekko…

Ah miksei mosaiikkipinta vaan näytä samalta Suomessa ankean kelmeässä kylpyhuonevalossa? Kysymyksenasettelu taisi jo sisältää vastauksen.

Bikinivalikoimaa hotellin makuuhuoneen naulassa.

Huoneessa odottamassa olleita hedelmiä ja viinipullo (sipsit L oli jo syönyt) sekä laukussa matkanneet sana- ja matkapäiväkirja.

Molemmilla läheisillä rannoilla olisi ollut mahdollista kokeilla vaikka mitä vesi- ja ilma-aktiviteetteja, muttemme saaneet aikaiseksi.

Valo, varjo ja kulmikkaat muodot.

Yksi hotellialueen lukuisista eläinasukkaista.

Jättishakki: Tarkoituksena oli kuvata vauvaa tätä isomman shakkinappulan vieressä, mutta joka kerta kun vauva ei shakkilautaa ohittaessamme nukkunut, oli siinä joku pelaamassa.

Mehikasveja syrjäisemmällä kalliorannalla.

Tämän kesän lempishortsit ja -kuosi.

Melko paljon hienompi kaktus kuin omat pystyynkuolleet kaktukseni keittiön ylähyllyllä.

 

Päivän asu mamatwistillä

Classy ei ainakaan ole oikea sana kuvaamaan päivän asuani. Sainpa edes jotain puettua päälle ja hoidettua muutamia asioita sen sijaan, että olisin vain rauhoitellut vauvaa ja tehnyt kotitöitä yöpuvussa koko päivän. Hyvä minä.

Keravan Prisman edessä noin kuusissakymmenissä oleva rouva kosketti olkapäätäni ja aloitti: -Anteeksi. Ehdin jo miettiä, olinko syyllistynyt vaunuineni tien tukkimiseen vai oliko rouva kenties eksyksissä, kun hän jatkoi: -Hameessasi on todella ihana kuosi. En osannut hämmennyksissäni kuin yksisanaisesti kiittää kohteliaisuudesta.

Huomatkaa puklattu neuleen hiha sekä helma, jotka on jynssätty märällä pyyhkeellä ja tahranpoistoaineella ainakin lähes puhtaiksi.

Neule, kengät, imetyspaita ja kissahame: H&M / sukkahousut: Lindex / kaulakoru: Larnakan lentokentän asusteliike

 

Tähän jokin kliseinen lause oman kodin parhaudesta

Vauvakuvasta tuli vahingossa perhepotretti.

Hei me ollaan kotona ja se on otsikosta huolimatta ihan mukavaa. Olen jo saanut reissupyykkiä pestyä neljä koneellista, viides odottaa vielä vuoroaan. Sitten on taas pyykkikopat tyhjinä. Jee!

Painoa oli tullut reissussa pari kiloa lisää (hups). Ja tiedoksi niille, joilla reissukiloihin auttaa vessassa vierailu, minulla ne ovat sitä sorttia, joka myös jää kiinni, ellei sitä pudota. Usein parin päivän laivareissun kilojakin pudotellaan vähitellen pois kaksi kuukautta.

Teen tänään tai huomenna tarkemman matkapäiväkirjan referoinnin ja reissukuvapläjäyksen teille, halusitte sitä tahi ette. Kuvia koetin räpsiä kyllä ihan blogiakin ajatellen – ja kirjasin asioita ylös niin tapahtumien kuin oman olemisen metatekstittämisen osalta.

Eli pari päivää luvassa on reissutykitystä, sitten lupaan siirtyä jo ajankohtaisempiin aiheisiin kuten harrastuskuvioihin, syksyn sisustusjuttuihin ja kuntoiluprojektiini. (Apua, nyt se on mainittu blogissa, joten enää en voi lintsata!

)

Värillistä huulirasvaa on hampaissa ja kaikki syödyt halloumit näkyvät jo käsivarressa.

 

 

Hei karvakasa, älä itke puolestain

Arvon karvatakamukset. Huomenna tulemme kotiin ja pääsette taas sängyn jalkopäähän kehräämään seuraksemme. Vähän jotain ekstrahyvääkin saatatte saada siitä hyvästä, että olemme olleet viikon poissa. Mutta vaan, ellette ole tehneet tuhojanne mielenosoitukseksi.

Kissoja rakastava ystävä on käynyt sentään ruokkimassa teitä ja huolehtimassa muistakin tarpeistanne, kuten silittelykiintiön täyttymisestä. (Kiitokset vaan jo näin ennen kotiinpaluuta.) Ja kenties auringon lämmittämältä parvekkeelta voi tarkkailla lintuja, oravia ja lenkkeilijöitä.

Ja ainahan teillä on toisenne!

 

 

Inspiraatiokuvia messuilta osa 3.

Tässäpä kolmas ja viimeinen söpöjen, herkullisten ja värikkäiden messukuvien kolmikko. 

Tämän jälkeen lupaan, ettei messukuvia ole enää luvassa…

…ainakaan ennen seuraavia Asuntomessuja.

Nämäkin kuvat otti Julia.

 

 

Näin seuraat palstaani – Kolme konstia

1) Valitse palstan vasemmasta laidasta klemmarin kuvan vierestä ”Seuraa palstaa”

2) Tykkää Ilman sinua olen lyijyä-yhteisöstä Facebookissa.

3) Palsta on listattu myös Bloglovin:iin.

Iso kiitos kaikille vakiolukijoille! Lämmittää tämän tilastohiiren mieltä, että Google Analyticsin mukaan joka päivä jokunen sielu käy lukemassa kirjoituksiani. 

Ja aktiivisille (ja kaikille muille) kommentteja kirjoittaville myös kiitokset. On ihana huomata ilmoituksia selatessaan, että omaa palstaa on kommentoitu!

Uudet lukijat tervetuloa! 

Kuten aiemmin totesin, kunhan harrastukset syyskuun alussa pyörähtävät käyntiin, luvassa on hieman erilaisempi arvonta. En aio arpoa mitään blogin kautta saatua näytetavaraa. (Ei sillä, että olisin mitään saanut…) Vaan luvassa on jotain… erilaista. Näette sitten!

Kuva täältä.

 

 

Vesimelonikukkaisraparperi

Tässä kuvassa on kaikki kohdallaan: Pieniä kuutteja, hajuvesiä kauniissa pulloissa, vanha avain, pioni – yksi lempikukistani, lintukoruja sekä vähän pitsikuviota ja kirkkaankeltaista. Jotain kallista ja halpaa, jotain saatua sekä löydettyä ja niiden lisäksi jotain itse tehtyä.

Tai no kaikki muu on kohdallaan paitsi tuo pahuksen puhelimen latauspiste, joka on onneksi nykyään siirretty toisaalle. Erilaisten astetelmien kasaaminen kaiken maailman purnukoista on ihanaa. (Asetelmien puhdistaminen huonepölystä ja kissankarvoista ei.)

Tässä kuvassa on kaksi suosikkihajuvettäni; Marc Jacobsin Daisystä jokin sesonkiversio, joka on sopivan kevyt ja kukkainen sekä D&G:n hajuvesi, jonka päätuoksuiksi mainittiin ainakin vesimeloni ja raparperi. 

Pidän raikkaista mutta kuitenkin makeista tuoksuista. Tuoksun erottuvimpina osina suosin makeita ja herkullisia, marjaisia tai hedelmäisiä tuoksuja… Kenties jonkin verran kukkaistuoksuja.

Jouluun mennessä nuo kaksi pulloa lienevät jo tyhjentyneet. Joululahjatoiveita silmällä pitäen: Osaisitteko suositella kuvauksen perusteella jotain uutta suosikkituoksua? 

PS. Mitä tuoksihin tulee, pullon pitää olla joko yksinkertainen tai syötävän suloinen. Ihana tuoksu voi jäädä hyllyyn tylsän tai ruman pakkauksen vuoksi. Voi helpon elämän ihanaa vaikeutta!