Ensimmäinen hääpäivä

Näin ensimmäisen hääpäivämme kunniaksi lienee sopivaa julkaista muutamia kuvia
tasan vuoden takaisesta häähumusta?

Hääpäivämme oli eittämättä yksi parhaista – ellei paras elämäni tähänastisista päivistä.

Stressistä, viikkokausien askartelurupeamista ja viime hetken häsläyksistä huolimatta olo oli onnellinen ja maltoin keskittyä juhlimaan, nauttimaan ohjelmista ja vieraista.

Sekä omissamme että vieraiden asuissa ja asusteissa oli hyödynnetty vanhaa ja kaunista. Kutsun vinkistä vaarin ottaneina monet olivat panneet hyvän kiertämään: Vintagekenkiä, -laukkuja, -kelloja sekä kokonaisia vintageasujakin löytyi juhlaväeltä ihailtavasti.

Yksinkertainen juhlatilamme koristeltiin mustin ja harmain paperikukin sekä pompomein. Koristelussa toistuivat vintagevaikutteet ja lintuteema.

Lintuja tai sulkia oli koruissani, L:n kalvosinnapeissa, toivomuspuussa, korttihäkissä, pöytäkoristeissa, sormustyynyssä, läheisten miespuolisten vieraiden solmioissa, kutsuissa ja pöytäkorteissa 
sekä kiitoslahjojen koristeissa.

Saimme perheiltämme, kaasolta, seremoniamestarilta, bestmanilta sekä monilta ystäviltämme hurjasti korvaamatonta apua niin järjestelyissä, juhlan aikana kuin sen jälkeenkin. Koristeet tehtiin ja tila koristeltiin talkoovoimin. Kuljetuksia, etukäteisvalmisteluja ja ohjelmaa hoidettiin ja ideoitiin yhdessä. Oli ihana huomata, miten paljon vaivaa moni oli valmis näkemään juhlien onnistumisen eteen.

Kun kävi ilmi että olen raskaana ja riskiviikotkin oli ylitetty, päätimme aikaistaa aiemmin suunniteltua hääpäiväämme tasan vuodella. Onneksi järjestely sopi sekä kirkolle että pitopalvelulle.

Olin häissä raskaana viikolla 27. Voin mainiosti, jaksoin järjestellä ja juhlia aivan kuin en olisi ollutkaan. Monet sukulaiseni luulivat minun vain hieman lihoneen eivätkä ajatelleet, että olisin raskaana. 

Raskauden vuoksi täytyi hankkia mahayhteensopiva hääpuku
eivätkä kengät ja sormukset meinanneet turvotuksen vuoksi sopia.
Muita vaikutuksia asialla ei ollut juhlajärjestelyihin.

Ruoka oli mielestäni hyvää, puheet hauskoja ja useimmat vieraat mainitsivat viihtyneensä hyvin.

Meinasin kirjoittaa, että otetaan joskus uusiksi hei, mutta toivottavasti ei kuitenkaan. 
Uskon että hääpäivän muistot ja kuvat ovat hyvä voimavara hankalissa hetkissä.

Meille tulee tänään vieraita juhlistamaan uutta vuotta ja hääpäivää.
Skoolataan siis täällä ja siellä missä ikinä uutta vuotta vietättekin:
rakkaudelle, ystävyydelle, kauniille asioille ja uuden vuoden tuomille mahdollisuuksille.

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille ja kaikille tosielämän tyypeille tästä vuodesta!

Palaan linjoille heti ensi vuonna, eli huomenna, salaisella postiasialla.
Sama paikka, sama lepakkokanava.

Kuvat: Jussi Eerola

 

 

Huh huh mikä vuosi!

Kun kaikki muutkin niin kai minunkin täytyy-logiikalla mennään 
ja tehdään retrospektiivinen katsaus menneeseen vuoteen.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä heräsin ja minusta oli edellisen illan aikana tullut rouva, aika hurjaa. 
Söimme hotellihuoneessa aamiaista ja suuntasimme hieman vastenhakoisesti takaisin arkeen.
Häiden ruokia syötiin useamman perheen voimin monta päivää ja lahjoja availtiin sekä tavaroita sumplittiin omille paikoilleen vielä tammikuun toisella viikollakin.

Helmikuuta hallitsivat koulujutut, kodin varustaminen vauvan tuloa varten ja byrokratiaan perehtyminen. Kevennystä valmistautumiseen toivat Babyshower-kutsut. 

Maaliskuun suurin ja lähes koko kuukauden kestänyt projekti oli viimeisten koulutöiden ja harjoittelun saattaminen loppuun ennen synnytystä. Vielä M:n syntymää edeltäneenä perjantaina paahdoin koulutöitä tietokoneluokan ja koulun kirjaston välissä sinkoillen. Kuukauden lopussa sinkoilulle tuli stoppi, kun pitkällinen synnytys päättyi lopulta kiireelliseen sektioon ja muutaman päivän pituiseen osastolla vietettyyn jaksoon.

Huhtikuu kului aika lailla vauvasumussa. Kun katsoo kuvia, tuo pieni on ollut oikein ihana, mutta äkillinen univelka ja elämäntilanteen muutos synnytyksestä toipumiseen yhdistettyinä veivät voimat aika lailla. Imetyksen kanssa itkettiin ja tuskailtiin katkerasti, mutta vähitellen se alkoi sujumaan.

Toukokuussa kävimme nelikuisen vauvan kanssa risteilyllä Tukholmassa ja söimme kuppikakkuja. Huhtikuun taituttua loppua kohti vauvakooma alkoi hieman hellittää ja uskaltauduimme enenevissä määrin ihmisten ilmoille ja mukaan erilaisiin tapahtumiin. Juoksin itseni kipeäksi partiokisoissa, selvästi liian pian sektion jälkeen, vietimme vappua molempien perheiden voimin ja kävimme partion johtajahuollossa. Rutistimme M:n ristiäiset läpi ja megasiivouksen, kokkauksen ja astiahankintojen jälkeenkin
tilaisuudesta jäi jäljelle hyvä ja onnellinen olo.

Kesäkuussa tapahtui paljon, olihan lomakausi. Hoidettiin omia ja muiden lapsia, käytiin Kouvolan lähellä mökkeilemässä ja kuvailemassa sekä jännitettiin, miten se sujuisi vauvan kanssa. Meno ja meininki jatkui. Kun oltiin päästy alkuun niin vauvatreffailtiin, kiroiltiin antirusketusta, käytiin katsomassa urheilua eli kuumia keihäänheittäjiä ja vietettiin juhannusta kauniin merellisen luonnon keskellä. Kuukauden spektaakkeli oli kuitenkin ehdottomasti Liisa Ihmemaassa teekutsut.

Heinäkuun suurin rutistus oli asuntomessuille lähteminen, joka hieman pelotti, mutta osoittautui loistoreissuksi.
Koska menotahti hieman hiljeni, aikaa jäi vauva-arjen analysoimiseen niin ärsytysten kuin ihastustenkin suhteen. Erityisesti ajattelemattomat kanssaihmiset osasivat ottaa kupoliin. Heinäkuuta leimasi myös turhautuminen sisäisen aikaansaamisen tarpeen ja vauvan vaatimusten välisen ristiriidan takia. Heinäkuun hidastaminen johti jonkinlaiseen henkiseenkin pysähtymiseen – postitiivisella tavalla.

Elokuussa iski paniikki ja kauan odotettu reissu meinasi jäädä tekemättä. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja suuntasimme häämatkalle Kyprokselle. Meidän piti alun perin lähteä Kreikkaan, mutta erään lentoyhtiön konkurssin vuoksi päädyimme Kyprokselle. Ehkä siitä Kreikkalaisen keittiön kirjan lukemisesta ei silti ollut haittaa. Nautimme auringosta, hyvästä ruoasta ja valmiiksi siivotusta huoneesta – ylipäätään helposta reissusta, jonka tarkoituksena oli lähinnä rentoutua.

Syyskuussa spontaanin ilmoittautumiseni seurauksena pääsin mukaan KappAhlin XLNT-Model Searchin finaaliin ja vietin mukavan päivän mallistudiolla kuvattavana ja juttelemassa muiden finalistien kanssa.
Kuukauteen mahtui myös yksi blogiarvonta. Juhlistimme L:n syntymäpäivää kahdenkeskeisellä piknikillä Kalevalakehdossa. Järjestimme ystävillemme 46-vuotisjuhlat.

Lokakuussa pidimme HalloweenParty Lite-juhlat. Kävimme Finnish Design Shopin pop-up-myymälän tyhjennysmyynnissä ja kaksi kertaa ulkona syömässä. Kävimme laittamassa L:n vanhempien mökkiä talviteloille ja katsastamassa sen vielä ennen kuin lumi hautaa kaiken alleen. Ja sitten tuli jättipotti, kun huomasin voittaneeni arjen hemmottelua käsittelevällä postauksellani kylpylälahjakortin kahdelle. (Aiomme lähteä kahdestaan yhden yön karkumatkalle, kun M täyttää vuoden.) Lokakuussa pohdittiin myös ehkäisyasioita ja jopa edettiin niissä.

Marraskuussa kirjoitettiin joulupukille, vietettiin isänpäivää ja pohdittiin isien merkitystä minulle. Kävimme osallistumassa ravintolapäivän tohinoihin Taiteilijakommuunin apurahakahvilassa. Kenties ehkäisyratkaisuihin liittyen mieleen nousi kysymys siitä, onko lapsiluku täynnä ja kuuluuko asiaa kysellä.

Joulukuuta sulostutti postitempaus ja sen mukanaan tuoma paketti. Kävimme Tukholmassa ja vietimme kiireisen, mutta onnellisen joulun. Talven pimeyteen koetettiin saada tuoksua ja paljon, paljon valoa.

Sisustusrintamalta ja taiteilu- sekä askartelupuuhista on tullut paljonkin juttua. Ne on löydettävissä “Sisustus” ja “Itse tehty”-tunnisteiden takaa. Pukeutumisjutut löytyvät “Päivän asu”-tunnuksen takaa.

Raskauden jälkeen omaan kehoon ja sen muutoksiin liittyvät teemat mietityttivät. Ajatuksia painosta, liikunnasta ja minäkuvasta tuli kirjoiteltua bloginkin puolelle.

Eläimistöäkin esiteltiin muutaman laajemman postauksen voimin ja päivitettiin otuksien lyhyempiä kuulumisia. Hertallakin oli jännittävä vuosi, sillä myös tämä oli tiineenä ja sai ison liudan maailman suloisimpia maastonakkivauvoja. Eläimien ja vauvan yhteiselon alkua on seurattu ilolla, mutta myös pienen huolen saattelemana. Vauva on vetänyt kissaa hännästä sekä purrut koiraparkaa ja muutenkin pistänyt tämän kärsivällisyyden koetukselle.

Parisuhdetta ja vauvan vaikutuksia siihen pohdittiin peräti kolmiosaisen postaussarjan voimin. Parisuhdepostauksia jatkoivat kotityöavautuminen ja se pakollinen imelä parisuhdepostaus.

Yleisesti ottaen koko vuosi on vauvan syntymän jälkeen ollut aikamoista tunteiden ristiaallokkoa. Aivan aallonpohjia on ollut harvoin, toisaalta huippukokemuksiakaan ei ole ollut liikaa. Vaikka muiden lapsia, pieniäkin, on hoitanut, ei etukäteen voi täysin varautua siihen miten uuvuttavaa ja epäkiitollista vauvan hoitaminen voi ajoittain olla tai kuinka takertuva vauva osaakin olla.

Toisaalta side vauvaan on vahva, eikä tästä raaski vielä olla pitkiä aikoja erossa. Ajoittain onnen tunne ja kokemus siitä, että on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tekee oikeita asioita, on yllättävän voimakas.

Että sellainen vuosi ja paljon jäi vieläkin puuttumaan.

Miten teillä? 
Oliko mitäänsanomaton vuosi vai paras ikinä?

 

 

 

 

 

Vauvailua blogiseurassa

Blogin kirjoittamisen mukanaan tuomia iloisia asioita on monia.
Saan kirjoittaa ja kuvata. Molemmista puuhista nautin suuresti.
Niin arkisista kuin juhlavemmistakin asioista, tunnetiloista, maisemista, yhteisistä hetkistä jää muisto.
Saan vertaistukea ja voin vuorovaikuttaa lukijoiden ja kanssabloggaajien kanssa kommenttien kautta. 

Mutta hienointa on kuitenkin uusien tuttavuuksien , jopa ystävien saaminen, joka konkretisoitui
Yksi kaksi meitä on kaksi blogin äiti-vauva-kokoonpanon torstaisella vastavierailulla.

Kurkistimme kotia kuvien takana, söimme vähän suolaista ja makeaa ja seurasimme vauvojen touhuamista.
Hurja koiramme Hertta oli Kainille uusi tuttavuus ja koiran touhotusta pitikin seurata tovi turvallisesta äidin sylistä käsin. Sittemmin koiran suukotteluyritykset ja nuuhkaisut eivät enää häirinneet laisinkaan. 

Lapsia viihdytettiin muun muassa leikkikeittiöllä, rusinoilla ja kuivatuilla papaijoilla sekä ison lelukopan kippaamisella olohuoneen lattialle. Siinä määrin hauskaa vaikutti olevan, että silmitöntä tuhoamisvaihdetta ei missään vaiheessa kytketty päälle.

Lelut ja erityisesti niiden vieminen toiselta jaksoivat kiinnostaa merkittävän pitkään – ainakin meidän sähelön mittapuulla. Kain pohti pitkään, miten tuon useissa kuvissa vilahtavan nallelelun saisi pyörittämään nallukoita. Idea oli ymmärretty hyvin, mutta tekninen toteutus tuotti vaikeuksia.

Katsokaa mikä hurmuri!

Takassa palaneet kynttilät kiinnostivat kovasti, mikä ei sinällään yllättänyt kauheasti.
Kun tarkastelu vaihtui kaukaa ihailusta lähituntuman hakemiseen, piti nuo loistavat ihanuudet puhaltaa sammuksiin. Äh, miten tylsä homma se olikaan vauvojen mielestä.

Kiitoksia vielä vierailusta näin bloginkin kautta!

 

Väärin nähdyt

Nyt olisi kuulkaa tämän naisen, ei siis äidin, ilmeisesti aika lähteä vähän tuulettumaan jonnekin.
Alkavat kirjaimet vilistä silmissä siihen malliin.

Eilen Kiasmassa ihanan Rosebud kaupan korttihyllystä Polka Jamin kortteja hamstratessani katseeni osui Peppiaiheisiin kortteihin, joiden ruotsinkielisen tekstin luin ensin sanovan isoin punaisin ja leikkisin kirjaimin “Pimppi”.

Tänään luin H&M:n verkkokaupasta mainoslauseen kertovan, mitkä ovat “kauden mutsi-hankinnat”.
Luonnollisesti kyse oli must-hankinnoista.

Ja näitä väärinlukemisia on sattunut viime päivinä erittäin tiuhaan. 
Kertoisin teille muitakin, mutta kun en enää muista.
Siinä toinen hyvä syy ottaa vähän aikalisää.

Kyllä sitä vähemmästäkin alkaa näyttää Lauri Tähkältä…

 

 

Tee työtäs kuolaten

Siellä se nyt seisoo, keittiö keittiön sisällä. 
Ja kyllä on pikkukokki jaksanutkin touhuta omassa nurkassaan.
Kaapinovia on kiva paukuttaa, tiskiallas nostaa pois kolostaan lattialle ja kolistella siinä tavaroita, maistella pehmovihanneksia, asetella tavaroita eri paikkoihin ja ottaa niitä pois sekä sekoitella kauhalla tai lastalla kattilan pohjaa. En olisi alun alkaen uskonut, että yhdeksänkuinen* vauva pystyisi touhuamaan tuolla tavoin kaikkea leikkiköökissään.

Polkaisen kohta reippaana tyttönä jälleen crossaamaan. Nyt on syytä käydä erityisen tiuhaan liikkumassa, kun välipäivinä syömiset ovat aina vähän mitä sattuun. Kävin tänään turistioppaana Helsingissä ja illalla pääsee vielä saunomaan. Ja eilen meillä oli kivoja vieraita. Koetan saada siitä kuvia blogin puolelle.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

* Sekin rajapyykki ylitettiin toissapäivänä. Onnea vauva ja hyvä me.

 

Mitäs Tukholmassa?

 Todetaan nyt heti aluksi että reissu meni hyvin.

Majoituimme kahdessa Commodore-luokan hytissä, mikä oli matkan erikoisuus. Hytit olivat isoja, noin 25 neliötä ja niissä oli isot ikkunat sekä kaksi puolta. Toinen puoli oli varattu oleskeluun ja toisessa oli sänky. Toisen hytin vessassa oli amme ja toisessa oli kaksi suihkua. (Hyteissä oli kahden hengen sängyksi muutettavissa oleva sohva, kolme nojatuolia, kampauspöytä, vaatekaappi, housuprässi, jääkaappi, hyvän kokoinen televisio, parisänky yöpöytineen, sohvapöytä ja hyvin hyllytilaa tavaroille sekä tilava kylpyhuone.)

 Koska M on juuri siinä vaiheessa, ettei hän vielä kävele, mutta haluaa päästä liikuskelemaan myös omin avuin, oli iso hytti kullanarvoinen. Hyteissä sai kontata, kiipeillä, kävellä tukea vasten ja tutkia paikkoja mielensä mukaan. Laivan käytäville, liikkeiden tai ravintoloiden lattialle ei turvallisuus- ja hygieniasyistä viitsinyt päästää vauvaa konttailemaan. Hytit oli mahdollista yhdistää “ulkoeteisen” avulla 
ja käytimmekin kyseistä mahdollisuutta ahkerasti.

Näin kanssakäyminen viereisen hytin asukkaiden kanssa helpottui huomattavasti. M konttailikin innokkaasti hyttien väliä ja hänestä oli ilmeisen hauskaa, kun tuttuja ihmisiä löytyi molemmin puolin – kuten myös väsymättömiä leikittäjiä sekä seuranpitäjiä.

Ruokailutkin sujuivat pääasiassa mallikkaasti. Kaikki saivat syötyä ruokansa loppuun, molemmilla päivällisillä ja aamiaisilla, pienen vuorottelun, vauvalle samaan aikaan syötetyn purkkiruoan sekä leipä- ja kurkunpalojen avulla. Pystyimme syömään kohtuullisen pitkän kaavan mukaan ja ehdimme seurustellakin ilman kauheaa paniikkia koko ravintolan asiakkaiden häiriintymisestä. 

Aikaa saattoi viettää myös Loungessa, joka oli vain Commodore-luokassa matkustaville varattu tila,
jossa sai nauttia pientä suolaista ja makeaa syötävää, hedelmiä sekä kuumia ja kylmiä juomia veloituksetta. Loungesta pystyi varaamaan itselleen saunavuoroja ja suurimman osan päivästä sen sauntilat olivat vapaassa käytössä. Pöytävaraukset pystyi hoitamaan Loungen tiskin kautta. 

Loungen palvelut, jääkaapin sisältö kuohuviineineen ja kevyine virvokkeineen sekä erikoisaamiaiset (jotka olisi halutessaan saanut myös hyttiin toimitettuina) kuuluivat hytin hintaan. 

Harmi kyllä Silja ei ole kysellyt blogiyhteistyöhön, mutta onneksi aktiivinen risteilykäyttäytymisemme on kohottanut meidän kelvolliseen kanta-asiakasluokkaan,
mikä laski bonuspisteiden muodossa hieman matkan kustannuksia.

Syömisen ja matkaseurueen kanssa jutustelun lisäksi kävimme täydentämässä kosmetiikkavarastoja ja ostamassa kuohuviinipullon varastoon. Kävin hypistelemässä Coston lippahattua asustemyymälässä, mutten raaskinut ostaa sitä – ainakaan vielä.

Piipahdimme myös laivan kylpylässä L:n ja veljien kanssa vauvan touhutessa hytissä vanhempieni kanssa. (Yksi isomman seurueen kanssa matkustamisen parhaista puolista!) Saunoimme yksityisvuorolla, istuskelimme teellä Loungessa ja katselimme maisemia hytin ikkunasta. 

Maihin päästyämme seikkailimme Tukholman julkisen liikenteen avulla Hagaparkeniin. Käytimme yhteensä kolmea metroa ja kahta bussia kyseiseen edestakaiseen matkaan.

 Voisin todeta, että ellei mukana ole muutamaa riuskaa ja vapaaehtoista vaunujen kantajaa, lähtisin ehdottomasti ainakin kevään ja alkutalven välisenä aikana liikkeelle kantoliinan kanssa:
Hissejä oli vaikea löytää, ne olivat rikki tai läpeensä virtsattuja. Busseissa teki tiukkaa saada vaunut mahtumaan kyytiin. Talvella kantopukeutuminen tuottaa ongelmia, joten otimme vaunut kokeilumielessä mukaan. Hyvällä asenteella vaunujen kanssa säheltäminen ei alkanut ottaa päähän – paljoa.

Hagaparkenissa kävimme perhospuistossa silittämässä kesyjä karppeja, ihailemassa jättikokoisia perhosia ja muita trooppisia otuksia. Kirpakkaan pakkassäähän palaaminen tuntui aika karulta 27-asteisen sisäilman jälkeen. Jos on kolunnut Tukholman vanhan kaupungin nähtävyydet kyllästymiseen asti eikä koko maissaoloaikaa halua käyttää kaupoilla kierrellen, on perhospuisto ihan varteenotettava vaihtoehto.

Perhospuistosta lähdettyämme kävimme vielä nopeasti keskustassa ostoksilla ja suuntasimme takaisin laivaan.

Ainut varjopuoli reissussa oli paluumatkalle osunut, loppuillasta aamuun kestänyt, rajumpi tuuli, joka sai laivan vatkaamaan niin että aattoaamuna voin pahoin heti herätessäni. Onneksi keinunta laantui juuri sopivasti ennen aamiasta ja sain syötyä edes jotain. Vauvaa keinunta ei tuntunut haittaavan ollenkaan, mikä ei kyllä yllättänyt.

Kiva reissu oli! Tammikuun alussa uudestaan, tosin eri kokoonpanolla…

 

Lomautuminen

Tänään olen järjestellyt paikkoja ja koonnut valokuva-albumia,
jossa on parhaat M:stä ottamamme kuvat tältä vuodelta.
Olen katsonut useita jaksoja Grand Designsia, joka on yksi harvoista TV-ohjelmista,
joita L suostuu katsomaan kanssani. Melko vähäistä huonoa omatuntoa potien,
olen syönyt vihreitä kuulia sekä nauttinut kalapainotteisesta ja viimein omasta (joulu)ruoastamme.

Huomasin hukanneeni pyöräilykypäräni jonnekin. Harmittaa hirveästi ja toivon että se löytyy jostain.
Sen lisäksi että kypärä oli hintava, se on pyöräilykypäräksi verrattain tyylikäs ja turvallisuudessaan tärkeä.
Kypärän hukkuminen huomattiin, kun olin lähdössä
lämpenemään ulos eli seitsemäntoista asteen pakkaseen polkeakseni crossingtunnille.

Tunti meni hyvin ja olin aika ylpeä itsestäni.
Selvisin tunnille yksin eli vailla treeni- ja matkaseuraa, polkupyöräillen sekä useista ilmoittautumiseen ja rakennukseen sisälle pääsemiseen liittyvistä ongelmista huolimatta. Hyvä minä.

Olen tapaillut englannin kieltä vanhempieni luona.
Yksi heidän monista vaihto-oppilaistaan on tullut veljensä kanssa tutustumaan Suomeen.
Olen nauranut monille hölmöille jutuille ja väärin tai kummallisesti sanotuille lauseille. 
Perjantaille on suunnitteilla kierros Helsingissä ja vähällä käytöllä ollut englantini
alkaa viimeistään silloin soljua toivottavasti hieman vaivattomammin.

Ihana loma, onko sinun pakko loppua?

 

Tukholman tuomisia

Tavara-aiheisilla postauksilla jatketaan vielä tämä päivä. Sitten siirrytään taas arki- ja elämysosastolle.
Näin joulun alla tavaraähkyä ennakoiden Tukholmasta tuli hankittua varsin vaatimattomasti tuliaisia.

Kävimme ostoksilla hyvin lyhyesti. Pyörähdin vain Hamngatanilla kolmessa paikassa:
Ihanuuden huipentumasta eli Illums Bolighusista tuli hankittua pitkään ihailemani Beater vispilä
sekä Ferm Livingin servettejä.

Yksinkertainen, tarpeeksi pitkällä ketjulla varustettu ja
kivoja maaliindippaustimantti-mielleyhtymiä tuova koru löytyi Gallerianin Monkista.
Monkin viereisestä Polarn O. Pyretin myymälästä ostimme muutamia joululahjoja.


Kosmetiikkatuotteet sain huulirasva-punaa lukuunottamatta etukäteisenä joululahjana.
Sekä shampooni, kuorinta-aineeni että ripsivärini olivat joko lopussa tai loppumaisillaan.
Kosmetiikkatäydennys tuli siis todelliseen tarpeeseen.

Juliat pitävät edelleen ensimmäistä sijaa joulun suosikkimakeisteni listalla. Niitä täytyi siis hankkia yksi paketti.

Siinäpä ne. Kun tuota joululahjavuorta katselee, ei harmita yhtään, ettei tullut shoppailtua sen enempää!

 

 

Kerta kiellon päälle

Jouluaatto sujui suunnitelmien mukaisesti ja ilman pahempia stressaamisia.
Ruoka ja seura olivat molemmat erinomaisia. 
Kävimme molempien vanhempien luona ja päivän päätyttyä lahjakasseja oli melkoinen määrä.

Kynttilänvalo, joululaulut, perinteet ja uudet oivallukset, vauvan ensimmäisen joulun vieton seuraaminen, sauna, tutut jouluherkut ja läheisten seura tekivät pitkästä sekä vaiheikkaasta päivästä juuri oikeanlaisen.

Kirkossa oli mukavan rento mutta silti harras tunnelma. 
Keskellä yötä kotiin kävellessäni läpi lumen kuorruttaman maiseman joulurauha asettui paikoilleen.

 

Joulupakettien availua

Olemme olleet ilmeisesti kiltteinä tänä vuonna;
Paketteja paljastui kahden kuusen alta melkoinen määrä.

Napsin kuvia kaikista lahjoista, jotka sain nopeasti haalittua kuvattaviksi.

Tässä ensimmäsessä koosteessa ovat kaunista kotiin-lahjat eli Lento-palovaroitin, Sarjaton-joulupallot, Balmuirin ruskea, oranssi ja punainen kynttilä sekä muutama koristepallo. Lisäksi saimme patalappusetin.

M sai paljon lahjoja.
Seuraavaan kuvaan on koottu leluja ja lukemista:
Leikkikeittiön lisäksi M sai Puppekirjan sekä kuvassa näkyvät kirjat, palapelin, Legon Duplo-eläinjunan
ja Brion työnnettävän ravun.

Pehmeitä paketteja tuli useita.
Molemmat vanhemmat saivat lämpimiä sukkia varusteiksi talven kylmää vastaan.
M sai villasukkia, poronnahkaiset erittäin lämpimät rukkaset ja laskettelupuvun. Hienon henkselikuvioisen bodyn olin ehtinyt jo nostaa kaappiin enkä jaksanut etsiä sitä kuvattavaksi. Jo aiemmin pikkujoululahjana oli avattu paketti, josta paljastui Lindexin Littlephant-body ja housut sekä kissakuvioinen body. Pukinkontista paljastui myös kaksi paitaa, leggingsit ja neljät sukat kartuttamaan vauvan vaatevarastoja. L:kin sai yhden paidan.

Vaatekuvissa seikkailee (niin ikään joululahjaksi saatu) kimaltava dinosaurus,
jonka mukana paketissa tuli myös Muumi-muistikirja.

Vauva järjestää ohjelmaa riittämiin, mutta tämän unien aikaan tai muutoin mahdollisuuden huomatessaan on mukava tehdä muutakin kuin touhuta tämän kanssa. Puuhapaketitkin ovat siis paikallaan.
Lomalla täytynee pelailla Carcassonnea, sillä uusia lisäosia pitää päästä testaamaan!

Luvassa on herkuttelua. 
Punaviinin lisäksi kuvasta puuttuvat kuivatut banaanit, papaijat, yksi suklaarasia sekä mausteöljyt. 
Onneksi osa herkuista on hieman kevyempiä, ettei koko loma mene suklaan syömiseksi, 
vaikka on sillekin paikkansa ja aikansa. Pikkujoululahjaksi saamamme suklaat ja glögin olimme ehtineet nautiskella jo ennen joulua.

Perheen ruoka- ja viinimestari sai lahjaksi punaviinilasti sekä juustoveitset.
Nyt kelpaa siemailla viiniä ja leikata juustoja lomailtoja viettäessä.

Aineettomampiakin lahjoja saimme.
M:n polkupyörärahasto karttui. Meille luvattiin lapsenhoitoapua elokuvissa käynnin ajaksi, saamiemme elokuvalippujen lisäksi. Hyvän mielen toi lahjasta paljastunut tieto siitä, että kehitysmaiden lapset saivat taas vähän lisää rokotteita. Sain lupauksen päästä valitsemiini kasvo- tai vartalohoitoihin tulevalla risteilyllä, johon liittyi myös lahjasta paljastunut ruokalupaus.

Norppaperhe kiittää kaikista lahjoista!