Se iski aivan yllättäen

Tänään vain tällainen pikainen söpöyspostaus, koska meille tulee kivoja vieraita,
menen illemmalla auttelemaan sudenpentuikäisten partiokokoukseen 
ja todennäköisesti väännän paniikissa pääsiäisleirijuttuja yötä myöten,
että saan pakan kasaan huomista suunnittelukokousta varten.

Pitihän koiraa pusutella vielä takaisinkin.
Höpsöt rakkaat.

Lupaan kirjotella illalla tai huomenaamulla taas pidemmin. Tämä on nyt välillä juuri tätä:
Hieman kiireistä, paikasta toiseen suhaamista, kodin, itsen ja kaiken muun huolehtimisen tasapainottelua, harrastushässäkkää, niskakakkoja, kummallisessa kippurassa torkkumista, ettei kierisi vauvan päälle, tiskejä ja vaippapyykkiä, verokorttien raahaamista kasvatusvirastoon, kirjoittamista, kuvaamista,
harvahampaista naurua, ruokakokeiluja ja tapaamisaikojen sumplimista. 

L ei ole mikään romanttisuuden perikuva, joten ehdotin, että tämä voisi puristaa yhden romanttiseksi laskettavan asian jokaiseen kuukauteen. Noin uudenvuodenlupauksena vaikka. Tammikuun osalta asia tuli hoidettua, kun aloin eilen iltasella, kymmenen tienoilla, kaipaamaan jotain hyvää ja mies nousi sängystä, raskaasti huokaisten
ja suuntasi keittiöön paistamaan lettuja.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

 

 

Tänään kotona

Iloa tuovat seuralliset kissat

talviauringon viisto, ruusunpunertava valo

siniset varjot

tavarat omilla paikoillaan

auenneet tulppaanit 

kauniit mekot

ja tietysti ruoka.

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!

 

Valoa synnytystunnelin päässä?

Vaikka seuraava lapsi on kohdallani mahdollisesti ajankohtainen aikaisintaan viiden vuoden päästä,
antaa Ylen julkaisema uutinen uusista tuulista synnytysten hoitorintamalla ajattelemisen aihetta.

Kenties tuolloin valinnan mahdollisuuksia olisi enemmän kuin nykyään ja hoidossa satsattaisiin
eri lailla myös synnyttäjän kohtelemiseen, jos tällä olisi huonoista kokemuksista kuulutuaan
todellinen mahdollisuus viedä rahansa muualle.

Omakohtainen kokemukseni synnytyksestä, nimenomaan henkilökunnan käytöksestä,
oli sen verran puistattava, etten haluaisi enää koskaan joutua kokemaan vastaavaa.

Asiantuntijoita jokaiseen yhteiskunnalliseen aiheeseen tuntuu löytyvän runsaasti joka lähtöön,
joten kertoaapa siis:
Yksityinen synnytyssairaala, uhka vai mahdollisuus?

 

Sunnuntain kuvisasu

Äiti harrastaa osa satajotain. Kuvataidekoululla tehtiin vähäisten tilojen ja suuren ryhmämäärän puristuksessa sellainen ratkaisu aikuisten kuvisryhmän ajasta, että ryhmä kokoontuun kurssiluontoisesti neljänä viikonloppuna kevään aikana sekä lauantaina että sunnuntaina, noin kuusi tuntia kerrallaan.

Enhän minä raaskinut jättää vauvaa isänsä hoteisiin koko viikonlopuksi, vaikka tämä olisi varmasti pärjännytkin mainiosti. Ilmoitin siis osallistuvani aina vain sunnuntaisin. Yksi sunnuntai jää partiorientojen takia väliin, joten kuvallista tuotantoa väkerretään tänä keväänä vain kolmena sunnuntaina. Sain onneksi maksaa myös alennetun kurssimaksun, mikä on joustoa perhetilanteen mukaan parhaimmillaan.
Että kiitokset vain kuvataidekoulun suuntaan!

Ja taiteilun pääsee aloittamaan tänään. Ihanaa!

Kuvisasuna toimii H&M:n pusero ja sukkahousut, Elloksen hame ja Lindexin lasten avaimenperästä tuunattu kaulakoru. Mokkasiinit ovat kuvausrekvisiittaa, oikeasti tungen tuonne paukkupakkaseen jalkaan ihan vain uudehkot Sorelini, joiden erinomaisuutta fiilistelin blogin Facebook-sivulla.

Eikös muuten olekin aika ihana tuo uusi hiusväri? Olen edelleen erittäin ihastunut siihen.

Nauttikaahan viikonlopusta tappiin saakka!

 

 

Sisällä. Perillä?

Blogin kommentteihin tullut ajatus palautti mieleeni aiheen, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo tovi.
Nimittäin ulkoilusta. 

Iksu kommentoi taannoin maanantaimorkkis-postaukseen:
” Ja sitten tää ulkoilu. Jota vihaan. Toki siis haluan käydä ihmisten ilmoilla säännöllisesti ja tehdä juttuja poissa kotoa, mutta ulkoilu ulkoilun vuoksi, ei kiitos. Varsinkin jos on pilvistä ja sataa, ääh! ”

​Ulkoilu? Ai sellainen ulkoilu, jossa ei käydä partioretkellä, käytetä koiraa ulkona
tai siirrytä paikasta A paikkaan B. Ei me sellaista harrasteta mitenkään päivittäin. 
Tänäänkin ulkona oli niin jäätävä pakkanen, mittarin mukaan -27 astetta, ettei lasta tai aikuista eikä edes koiraa tehnyt todellakaan mieli viedä ulos.

Saisihan ulkoillessa liikuntaa ja raitista ilmaa, mutta kun ihan hirveän raivokohtauksen saavan vauvan pukeminen ei vain houkuta yhtään. Eikä itsensä toppaaminen tai rattaiden repiminen ulos varastosta. Tilanne on täysin toinen kun ilmat lämpenevät, puettavien vaatteiden määrä vähenee ja lapsi oppii liikkumaan.

Koen ettemme näin talvisaikaan ja vauvan tässä liikkumistilanteessa kumpikaan hyödy ulkoilusta, kun siitä tulee vain paha mieli. Vauva hermostuu ajoittain jo vartissa rattaissa oloon ja alkaa itkeä, muttei pysty kuitenkaan konttaamaan toppahaalarissaan lumikinoksessa ja päätyy vain itkemään naama nietoksessa. Teki niin tai näin, vauva hermostuu, äiti hermostuu, tulee ensin kylmä ja sitten hiki ja taas hiki. Usein lopulta itku, molemmille. Ajoittain mokoman operaation jaksaa käydä läpi ilman muuta syytä kuin ulkoilu ulkoilun vuoksi, mutta ei joka päivä.

Palaillaan sitten kun M:llä on niin paljon energiaa, että sitä on hyvä päästä purkamaan ulos. Sitten kun voi keinua, laskea mäkeä, kerätä kivä ja juosta nurmikolla, potkia palloa tai tutkia perhosia.

Anna-Leena Härkönen sen sanoi hyvin, vaikken tarkkaa sanamuotoa muistakaan:
”Tiedättekö mitä oikein tapahtuu lapselle, jos tämä ei pääse ulos päivään tai kahteen?”
”Ei niin mitään.”

Kerran L oli partiokisoissa ja ulkona puhkesi koko Etelä-Suomen kattava jäätävä räntäsade. Istuin raskausmaha pystyssä kotona viltin alla, hörpin kaakaota kermavaahdolla ja luin kynttilänvalossa. Ja nauroin vahingonilosta.
Tiedättekö Partioaitan vanhan logon, joka oli heidän kauppakasseissaan ja mainoksissaan. Sen missä luki: Partioaitta
Ulkona. Perillä.

Täytyihän siitä tehdä oma versio. 

Mikä teidän suhtautumisenne on ulkoiluun?
Täytyykö pienen vauvankin päästä joka päivä ulos?
Onko ulkoilu teille pakollinen paha vai iloinen asia?

 

Kirppislöytöjä keittiöön

Minikeittiöön nimittäin. Välillä mietin, kummalle leikkikeittiö tuo enemmän iloa, äidille vai pojalle.

Iskin suosikkikirpputorilleni Keravan Fidalle tiistain hiusväri-alelastenvaate-paketinhaku-reissun päätteeksi. Budjettina oli 7,20€ ja ostoksille tuli hintaa 6,70€.

Ostin itselleni sisustusasetelmakäyttöön kolme vanhaa lääkepurkkia ja vauvan keittiöön teräksisen pienen leivontakulhon, pienen puukauhan, minikokoisen hunajalusikan, maustemyllyn, mittasarjan sekä mielestäni erityisen hienon, paksusta, vihreästä lasista tehdyn Coca-cola minikaatimen.

Lisäksi pikkumiehen kotileikkipisteeseen on saatu kauppakassin täytteeksi vanha kännykkä ja ikioma lompakko, josta löytyy vanhempien vanhoja etukortteja sekä omistajan ikioma kuva.

Ehkä M:stä saadaan kolmas teenjuoja tähän perheeseen.
Vai kuinka monen olette nähneet pyörittelevän hunajaa kahviinsa?
Sitähän minäkin.

Leppoisaa, luovaa ja lauhtuvaa lauantaita kaikille!

 

 

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?

Voisin kirjoittaa siitä, miten isänsä kanssa seisomisharjoituksiaan jatkava vauva kaatui eilen
ja sai salamanmuotoisen naarmun otsaansa sillä aikaa kun olin hiihtämässä.
Ja että tämä voi mainiosti, vaikka näyttääkin hieman Harry Potterilta.

Tai siitä, miten nukahdin vahingossa eilen kahdeksalta ja valvoin vatsanväänteistä kärsivän vauvan kanssa pätkissä torkahdellen yhdestä kuuteen. Tai kenties vauvan jatkuvasti huonosti sujuvien yöunien aihuttamasta riitelystä, ihon huonosta kunnosta tai niskaan kaatuvista projekteista.

Mutta toisaalta voin kertoa myös, että ulkona on ihan sairaan kaunista, kirkas, kuulas,
paukkupakkaskeli, kuuraa ikkunoissa ja auringonläikkiä puiden latvoissa. 

Uusista harrastustuulista ja odottamattomista mahdollisuuksista laajentaa mieleisiä puuhiaan oma kodin seinien ulkopuolelle. Halusta kirjoittaa, ajatuksen kanssa ja pitkän kaavan mukaan, muokaten ja viilaten
– kunhan löytäisi sopivan hetken sille. Ehkä voisi tinkiä yöunista, heh.

Ystävistä, jotka pysyvät elämässäni mukana muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta. Saunasta ja silmien sulkemisesta hetkeksi kehon lämmitessä, uuden hiusvärin tuomasta ilosta
ja herkullisesta kotona tehdystä pizzasta.

Illan crossingista ja siitä että edellisellä tunnilla jopa hymyilytti hetken. Kehon jo hieman kiinteämmästä
ja voimakkaammasta tuntumasta ja siitä että paino jatkaa laskuaan. 

Valkoisista tulppaaneista, pehmeistä, hoidetuista jaloista, luottamuksesta siihen, etteivät lapsen univaikeudetkaan kestä loputtomiin. Mahdollisuudesta halata toista lähes milloin tahansa kesken päivän. Vauvan suurista moiskautuksista ja siitä, että tämä sanoo ajoittain ”äiti”.

Kevään ja partiotapahtumien sekä aikuisten kylpyläirtioton odotuksesta.
Yksivuotissynttäreiden suunnittelusta.

Tasapainon löytämisestä ja elämästä nauttimisesta.

 

Aliisa

Tänään on luvassa suuri sisustusprojekti, hiithtoa partiolasten kanssa 
ja julkisilla suhaamista pitkin pääkaupunkiseutua. 

Alkuviikosta sain viimein aikaiseksi aloitettua hiusprojektin, jonka sain lopppuun eilisaamuna.
Palaan toivottavasti virkeämpänä linjoille taas huomenna,
mutta tässäpä (rapu)suihkunraikas pikakuva hiusten pyörittelyn lopputuloksesta.
Naama on vähän Zoidbergahtava, mutta sitä se kuuma suihku teettää.

 

Käy meillä kierroksella.

Yleiskuvailin hieman asuntoa.
On tavallaan tosi turhauttavaa kuvata, kun päivän valoisimpaankin aikaan luonnonvalo tuntuu olevan vähissä.

L oli ehtinyt istahtamaan hetkeksi pianon ääreen kierrellessäni kameran kanssa.

M nukkuu tällä hetkellä omassa huoneessaan. Kokeilemme vähän pidemmän pätkän,
josko hän nukkuisi siellä paremmin kuin meidän kanssamme samassa huoneessa. 
Uudelleenjärjestelemme kalustoa rajummin vasta jos kokeilu onnistuu. 

Hienon Totoro-magneetin hankin tilaustyönä hobby crafts palstan lounalta. Kiitoksia!

Kylpyhuoneeseen kaipaisin lisää valoa ja neliöitä.
Tai erillistä vessaa, suihkuhuonetta ja kodinhoitohuonetta. Olisi aika kiva.

Jos jokin huone joutuu meillä kaaoksen valtaa, se on eteinen:
On treenikassia, hoitolaukkua, roskapussia, L:n olkalaukkua, pyykkikoppaa ja koiran valjaita.
Omalle paikalleen viemistä kaipaavat tavarat odottelevat kuljetusta lähes aina eteisessä,
joka toimii asunnon läpikulkutilana.

Lastenhuoneesta tulee koko ajan enenevässä määrin ihan oikeasti lastenhuone.
Noin jyrkästi pystyyn on M:n sänky täytynyt nostaa pääpuolelta ja silti pienellä nousee välillä ihan selvästi kuultavasti tavaraa suuhun unen aikana. Raasu.

Paperipussimaljakko kaipailee kukkia. Saa tuoda tullessaan…

Löydättekö korttiseinästä uudet Lagerhausin kortit?

Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!