Hoitolaukku tarvitsevalle

VARATTU!

Kevätsiivousbuumin sivutuotteena olisi nyt tarjolla hoitolaukku sellaista tarvitsevalle.
Ihan vain siksi, että käytän hoitolaukkuna Marimekon merimieskassiani eikä tuolle ole ollut käyttöä.

Kyseessä on suhteellisen tilava,
olkalaukkumallinen (säädettävä olkahihna, käy useimpien vaunujen/rattaiden työntökahvassa roikutettavaksi) musta, siistissä kunnossa oleva, hieman liukaspintainen (helppo pitää puhtaana) laukku.

Laukussa on iso päätasku sekä sivutasku,
jossa on kaksi verkkolokeroa pystysäilytystä vaativille asioille
kuten juoma- tai tuttipulloille, avatuille ruokarasioille tai pienille
ja tärkeille tavaroille kuten avaimille, lomakolle ja puhelimille.

Laukun sivussa on myös erillinen tasku kännykälle, mutta se on enemmänkin mallia 3210 kuin iPhone.
Perus-mummokapulalle toki täysin toimiva ratkaisu!

Laukun mukaan laitan sen sisään hyvin sopivan käyttämättömän vaipanvaihtoalustan.

Laukkua on käytetty muutaman kerran ja se oli ihan hyvän tuntuinen käyttää ja söi ongelmitta ainakin
muutaman kestovaipan, vauvan vaihtovaatteet, liivinsuojia, rintakumikotelon, äidin neuleeen,
rättejä, ruokapurkin ja -lapun, lusikan sekä lompakon, meikkipussin, puhelimen ja avaimet.

Jos haluat laukun tai tiedät jonkun joka tarvitsisi sitä, laita kommenttia tai viestiä.
Laukun voi käydä hakemassa meiltä tai voin postittaa sen postikuluja vastaan.

Huuhtaisen ja tarraharjaan laukun, sillä siinä on säilytyksen jäljiltä vähän pölyä ja karvoja.
Jos olet  hyperallerginen kissoille tai koirille, voi olla etten saa laukkua tarpeeksi.

Informatiivisempia kuvia laukusta löytyy täältä.

PS. Kuvan kissa ei ole kaupantekijäinen,
vaikka auringossa kuvausta odottanut laukku miellyttikin sitä liiaksi.

 

Taidetta lastenhuoneeseen

Tässä päivänä eräänä saimme viimein taiteilijaystävältämme lahjana saadut, 
ihanat, sirkusaiheiset graafiikan vedokset kehystettyä ja kiinnitettyä lastenhuoneeseen. 

Apuna projektissa oli kuvausassistentti M:n lisäksi (“Hei onko tää valo nyt hyvä?”)
myös miehen sisko, joka toi epämääräisilläkin ohjeilla oikean kokoiset kehykset Ikeasta (“Tällaisella mitalla ei ole olemassa mitään kehyksiä!”) sekä ystävämme, joka lahjoitti työpaikaltaan saatuja taikatarroja (niistä postaus kenties joskus erikseen myöhemmin). Yhteistyö on voimaa.

Siinä ne nyt ovat.
Värikkäiden taulujen myötä alkoi tehdä mieli hankkia lastenhuoneeseen vähän jotain muutakin väriä 
kuin valkoista, mustaa tai kirkkaanpunaista. Tyynyjen järjestystä ja väripainotusta ylä- ja alasängyn välillä muutettiin pian kuvien ottamisen jälkeen ja eilisellä Ikean reissulla mukaan lähtivät viirilakanat…

Onko muilla lastenhuoneen sisustusprojekteja meneillään?

Kivoja ideoita otetaan vastaan….

 

Kokoomusasu

Kuten mainitsinkin, olimme lauantaina piipahtamassa ystävämme syntymäpäivillä.
Kyseisen ystävän kotona oli presidentinvaalien aikoihin jopa Pahvi-Sauli nurkassa,
joten ajattelin normaalin ituhipsterityylini sijaan sonnustautua hieman kokoomuslaisemmin.

Päädyin siis mahdollisimman luonnolliseen, mutta siistiin hiustyyliin,
joka oli kuvanottohetkellä vielä vauvauintia edeltävässä tilassaan.
Kuivailin tukan vasta juuri ennen lähtöä pukukopissa muotoonsa.

Rapsakkaa kangasta oleva paitapusero, pitsikoristeinen tulppaanihame ja neutraalit mustat korkokengät
olivat klassisimmasta päästä mitä tulee koko vaatekaappini sisältöön. (Huomatkaa myös monsterikäsi ensimmäisessä kuvassa.) Tekonahkarotsi kevensi matkojen aikana pakettia sen verran, ettei minua tultu värväämään suoraan kadulta Kokkareiden ehdokkaaksi seuraaviin vaaleihin.

Takki, sukkahousut ja hame: H&M / Paita: Vila / Kengät: Brandos / Kultakorut: Perintökorulippaasta

PS. 
Jos lastenvaatteet ovat tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ennemmin kuin aikuisten vaatteet,
kannattaa käydä osallistumassa Hunajaista-blogissa Mini Rodinin pantteripuseron arvontaan.
Haluaisin itsekin sen M:lle, mutta sielu ei siedä ostaa, joten toivotaan että arpaonni suosisi.
 

 

Kuinka tehdä kevätsiivous vahingossa?

Toteat eräänä päivänä lopen uupuneena aviomiehellesi,
että tänä keväänä ei taida olla kevätsiivousta luvassa.
Mies sanoo, ettei haittaa yhtään.

Lisäät vielä, että kuiva-ainelaatikot pitää silti siivota, ettei tule jauhokuoriaisia ja saa samalla käytyä läpi,
onko laatikoissa jotain vanhaksi menneitä ruoka-aineita ja järkeistettyä ne jälleen.
Mies siivoaa kaksi kuiva-ainelaatikkoa iltapuhteenaan.

Aamulla mies kantaa jotain ja melkein kompastuu eteisen käytävällä pönöttävään mustaan Puppyyn.
Alkaa sanasota siitä, tuleeko kulkuväylille laittaa turhia tavaroita. Keskustelu asemoituu lähinnä argumentteihin “Sinä nyt törmäät ovenkarmeihinkin, pitäisikö niitäkin leventää?” ja
Tuollaiset turhat tavarat voisi heittää alas parvekkeelta tai viedä vaikka lastenhuoneeseen minne ne kuuluvat.
Päästään tilanteeseen, jossa toteat että juu, sinne se on menossa, heti kun olet purkanut pinnasängyn varastoonvientikuntoon, kuten lupasit viikko sitten.

Mies purkaa sängyn ja raahaa sen varastoon. Puppy muuttaa lastenhuoneeseen, joka täytyy tietenkin imuroida, nyt kun sen mahtuu viimein tekemään kunnolla. Pinnasängyssä olleet liinavaatteet täytyy pestä petauspatjaa myöten ennen kuin ne voi viedä varastoon. Mies palaa kellarikomerosta ja toteaa järjestelleensä sitä saadakseen sängyn mahtumaan ja toteaa häkissä olleen melkoisesti roinaa. Laitat pyykinpesukoneen pyörimään
ja lähdet selvittämään varaston tilaa vauvan kanssa.

Kellarissa toteat, että kaikille joulutekstiileille ei ole enää tilaa
ja raahaat ylimääräiset tekstiilit, koristeet ja liian pienet vaatteesi taloyhtiön kierrätyshuoneeseen.
Samalla varastoon ostetut lasten ulkoiluvaatteet löytävät omat paikkansa ja aina kokoon 140 asti ulottuvat lastenvaatevarastot lajitellaan toimestasi järkevämmin vain muutaman koon kattaviin erillisiin laatikoihin yhden tursuilevan varastolaatikon sijaan. Kellarikomero lakaistaan ja jätesäkillinen rikkoutuneita kenkiä, peruuttamattomasti sotkeutuneita mattoja ja muuta kierrätettäväksi kelpaamatonta roinaa kannetaan jätekatokseen. Mies naputtelee työhommia kotona ja ihmettelee, miksi asunnossa on niin hiljaista.

Palaat hikisenä, mutta voitonriemuisena ylös ja ilmoitat kellarissa olevan tilaa vielä vaikka mille.
Sinulla on siis hyvä tilaisuus käydä liian pienten kestovaippojen, tarpeettomiksi käyneiden tuttipullojen ja rättikasojen sekä pinnasängyn vaihtotekstiilien kimppuun, kantaa ne kellariin
ja täyttää niillä se yksi tyhjäksi jäänyt laatikko.

Tämän kehityksen seurauksena eteisen senkki ja apukaappi on järjesteltävä uudelleen,
heitettävä lisää tavaroita (lähinnä vanhoja laskuja) pois sekä putsattava sekä senkki että kaappi.
Myös makuuhuoneen tekstiilikorit täytyy järjestää ja viikata uudelleen, luonnollisesti.

Koska vierashuoneen kaappiin on tullut muun muassa vanhojen vaippojen lähdettyä tilaa, on sitä järjesteltävä uudestaan ja siirrettävä makuuhuoneen kaapista vierashuoneeseen kuuluvat liinavaatteet oikean huoneen kaappiin. Kasaat eteiseen lisää tavaraa vietäväksi kierrätykseen.
Toteat, että säilytysnurkka täytyy imuroida huolella seuraavassa viikkosiivouksessa,
sillä aivastelet ja ääni on painuksissa kaikesta pölystä.

Innostut raahaamaan makuuhuoneen kaapista äitiysvaatepussin kellariin ja löydät siihen eksyneen koon 50 vauvan bodyn, jonka pienuutta ihmetellään yhteistoimin. Urakkasi paisuu paisumistaan: Vauvan käyttövaatteet viikataan uudelleen ja liian pienet sukat viedään äitiysvaatteiden pussissa kellariin. Myös muutama lakanasetti lähtee liitoon. Lastenhuoneen tyynyjen järjestys täytyy laittaa uusiksi, kun kerran hommaan ollaan ryhdytty.
Muutama taulunkin saat tohinassa seinälle asti.

Asunnon siistiytyessä sohvan ja sängyn koristetyynyistä moni alkaa näyttää nuhjuisilta
ja pyykinpesukone hurisee ja kolisee yhä kiihtyvällä tahdilla. Väsähdät, tirautat muutaman kyyneleen ja päätät, että nyt saa luvan riittää tältä erää. Seuraavana päivänä pikaimuroit, peset vessaa ja pyyhkit pintalikaa ja pölyä kaikista tarpeellisista paikoista kuten keittiön alakaappien sokkeleista. Hih.

Onko ihan normaalia tempautua tällaiseen
kaksi päivää kestävään siivous- ja järjestelyurakkaan ikään kuin epähuomiossa? 

Oli miten oli, kymmenisen tuntia siihen meni, mutta kyllä kannatti.

PS.
Vauvan suosikkileluja ovat viime aikoina olleet rikkaimuri, kylpyhuoneen kuivauslasta,
harja ja rikkakihveli, suihkepullo ja pölyrätti. Pitäisikö huolestua vai innostua?

 

Karkuun

 

Tällaisina päivinä kun kaupungilla käyminen tai omenamunkkikaan ei lohduta,
mietin usein, että jos minulla olisi toinen elämä, sellainen kaksoiselämä, johon voisi sujahtaa,
käydä  hengittämässä siellä hetken ja palata virkeänä takaisin, 
millainen se elämä olisi.

Oma visioni vaihtuu joka kerta, riippuen siitä, millaista pakopaikkaa kaipaan.
Tänään se näytti tältä:

Haluaisin asua jossain isossa kaupungissa, missä olisi meri,
Suomessa kuitenkin, koska tunnekieleni on suomi,
ei liian kaukana perheestäni, joten varmaankin Helsingissä.

Minulla olisi yksiö tai kaksio, jossa olisi niin korkeat huoneet,
että voisin nukkua parvella ja katsella aamuisin ikkunasta kattoja tai taivasta.
Kun avaisin ikkunan, kuulisin liikenteen vaimeana, sekä tuulen ja lokit.
Ikkunoissa olisi leveät ikkunalaudat, joilla voisi kasvattaa yrttejä ja istuskella lukemassa.

Minulla olisi vähän tavaraa ja paljon aikaa.
Ja voi miten siistiä kodissani olisikaan. Niin siistiä, etten voi tällä hetkellä edes uneksia sellaisesta.
Viikkaisin pyyhkeet aina tietyllä tavalla, kirjat olisivat värijärjestyksessä eikä ikkunoissa olisi sormenjälkiä.
Seinillä olisi taidetta ja kahvikuppikokoelmani olisi vanhaa Arabiaa.

Tekisin jotain työtä, jossa olisi haastetta, mahdollisuus käyttää luovuutta, mutta joka ei sitoisi minua ympäripyöreiksi tunneiksi sorvin ääreen. Voisin olla vaikka tekstiilisuunnittelija tai somistaja. Ehkä voisin kuvittaa lastenkirjoja.

Näyttäisin luonnonpunertavissa hiuksissani runotyttömäiseltä, olisin solakka ja minulla olisi pisamia sekä hymykuopat. Pukeutuisin aina mekkoihin ja jaksaisin rajata silmiini paksut pin-up-tyyliset rajaukset joka aamu sekä käyttää punaista huulipunaa. Minulla ei olisi raskausarpia ja tissini olisivat kuin elokuvista. Kenkäni olisivat kauniita, mutta käytännöllisiä ja pitäisi niitä esillä vaaterekkini alla.

Lähimatkailisin. Kiertäisin eri kaupunkien kirpputoreja, istuisin kahviloissa. Kirjoittaisin rauhassa viikonloppuisin. Kävisin Suomenlinnassa uimassa ja eväsretkillä.

Osaisin juoda alkoholia niin etten saisi punaviinihörpystä päänsärkyä ja voisin juoda joskus drinkin irvistämättä kauhean näköisesti.

En olisi vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Saisin syödä, juoda ja nukkua silloin kun haluan.

Yksinäinen minun ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Järjestäisin brunsseja, kahvittelisin ystävien kanssa. kävisin juoksemassa rantapoluilla hyvässä lenkkiseurassa ja tanssisin silloin tällöin aamuyöhön.

Ei tällä hetkellä ei suinkaan tekisi mieli olla muutaman päivän ihan yksin ja nukkua.
Olla huolehtimatta mistään tai kenestäkään.
Jättää muiden tunteet ja tarpeet huomiotta ja keskittyä vain siihen, mitä itse haluan ja tarvitsen.

Onko teistä kellään (mielikuvitus)paikkoja tai kaksoiselämiä, johon pakenette huonoilla hetkillä?

 

 

Pakettia pukkaa

Mutta tällä kertaa kissoille eikä ihmisille ja hyvä näin:
Vauva vaatii nykyisellään niin paljon huomiota, että minulla on välillä huono omatunto roolistani eläimen omistajana. Toisaalta olen enemmän kotona kuin työ- tai koulutaipaleen aikana, mutta kissoille suodut leikki- tai hellimistuokiot jäävät usein lyhyeen vauvan herätessä päiväuniltaan, vaatiessa ruokaa,
seuraa tai lukemista (kimeästi kirkuen kirja kädessään).

Tämän johdannon oli siis tarkoitus kertoa, että Salaisen kissaystävän paketti on saapunut onnellisesti perille
(itse asiassa jo viime viikon lopussa, mutta sain kuvattua ja postattua vasta nyt).

Paketista paljastui kaikkea ihanaa useammankin kissan ja jopa yhden koiran tarpeisiin.
Oli rapiseva hiiripallo ja pieni pehmeäturkkinen hiiri, kissanminttukala
(joka oli juuri kameran kanssa riehuessani kissoilla leikissä, joten en ottanut sitä kuvaan), lankapallo, kissannameja ja koiralle luovuttamani lohdutusnamipussi sekä kissanruohoseos,
jonka laitoin patonkivatiin kasvamaan.
Jospa tulppaanini saisivat olla rauhassa, kunhan ruoho tuosta kasvaa.

Seuraavassa kuvasarjassa Peppi testaa hiiripalloa ja M ihmettelee meininkiä vierestä:

Mikäs kirjava karvakasa siitä vilahti ohi?

Mitä se oikein puuhaa?

Etkö ole ennen leikkivää kissaa nähnyt?

Uusista leluista on riittänyt jo näinä parina päivänä paljon iloa
ja kissat ovat innoissaan sekä uusista leluista että niiden inspiroimasta leikkiseurasta.
Ja kyllä namitkin ovat maistuneet kaikkiruokaisille ahmateillemme.

Ihana paketti ja näin kevään korvalla on suorastaan jännä seurata ruohon kasvua.

Me kiitämme vuolaasti kehräten!

 

Kauhunhetki

Voi hiisi millaisen halvauksen meinasin saada tänään kotiin palatessani.
Tai melkein sainkin tai ihan vähän varmaan sain.
Mieskin pääsi juoksemaan täysiä koko kerrostalon portaat ylhäältä lähes alas asti.
Ehdin jo melkein aloittaa vollotus-raivari-epätoivo-kohtauksen.
Mutta tarinalla olikin onnellinen loppu.
Ihme kyllä.

Joskus on onni onnettomuudessa.
Kiitos oi suuri Omppujen suojelija!

 

 

Lukuvinkki

Miten lapsen saaminen vaikuttaa partioharrastukseen?
Ovatko leirit ja mökkiviikonloput historiaa?

Onko partio pikkulapsiystävällinen harrastus?
Onko aktiiviselle johtajalle vauvan myötä tiedossa käännytyksiä ovensuusta, kylmän metsäreissun jälkeisiä rintatulehduksia tai synkkiä katseita vauvan kitinöiden vuoksi?

Katsotaanko perään kummissaan, kun nainen juoksee kuin viimeistä päivää lastenrattaiden kanssa läpi kaupungin, karttaa tuijottavan lapsilauman ympäröimänä, tavoitteenaa saada partion kaupunkikisoissa lisäpisteitä nopeasta kisasuorituksesta?

Mene ja tiedä, mutta omakohtaisiin kokemuksiini perustuvaa suunpieksentää löytyy ainakin
uusimmasta Partionjohtajasta.

Hyllytetty

Selkeälinjaisessa, mustavalkoisessa keittiössämme pitkän seinän koristeelliset hattuhyllyt
ovat eniten minun näköiseni piirre. Niille onkin kertynyt kaikenlaista.

Keittiön työkaluja, kierrätystaideteoksia, karkkipurkkia, kaktuksia…

Teepurkkeja, kissojen ja koiran ruokien säilytysastiat, tarjottimia…

Koriste-esineitä, astia-aarteita, vaihtuvia asetelmia…

Muistoja matkoilta ja elämän varrelta. Mikä suloinen sekametelisoppa!

Mitä mieltä olette:
Onko mukavampaa pitää kaikki tavarat siististi piilossa ovien takana 
vai syyhyävätkö sormenne asetelmien tekoon
ja kaipaavatko silmänne kauniita esineitä näytille?

 

Vieläkö on villihevosia?

Niitä laukkaa ympäriinsä ainakin yhdessä suosikkipuseroistani.

Viikonloppu ei sen sijaan ole varsinaisesti villi. 
Ei kuohuviiniaamiaisia, suklaakastikebileitä tai edes extremeurheilua, 
mutta aivan riittävästi säpinää univelkaisille aivoilleni.

Hoidin perjantain crossauksen poikkeuksellisesti pois alta jo torstaina, 
sillä partiokokoukset olivat hiihtolomatauolla. Eipä ollut silti partiovapaata kokonaan, sillä hallituksen kokous pidettiin lomaviikosta huolimatta. Perhekerhoakaan ei ollut perjantaina, joten oli siis aikaa käydä vaunulenkillä koiran kanssa, anoppilassa kylässä, saunoa sekä hoitaa salaisia blogiostoksia.

Tänään on luvassa vauvauintia sekä ystävän syntymäpäiväjuhlilla piipahtaminen.
Huomenna crossaillaan, rentoudutaan ja valmistaudutaan uuden viikon haasteisiin.

Sopivasti rutiinia, liikuntaa kropan käynnissä pitämiseen, sukulaisten ja ystävien seuraa,
täytettyjä patonkeja, sisustusprojekteja, kimallekynsilakkaa, pitkät aamu-unet, vähän vaihtelua
ja kiukaan välittömästi rentouttava sihahdus. Eiköhän tästä tule aivan mainio viikonloppu!

Toivottavasti teilläkin on luvassa rentouttava ja virkistävä viikonvaihde!