Lötkösti mökillä

Yksi kirja kesässä-tavoite on saavutettu. Kolmen tunnin katoamisella tutkasta sain neljäsataasivuisen Minne työt kadonneet kahlattua läpi ja vain kerran luku-urakan aikana jouduin sanaharkkaan puolustaessani lukurauhaani.

Oikeuden ja kohtuuden nimissä olisin kyllä mielestäni ansainnut lukea ihan keskeytyksettäkin, mutta sodassa ja avioliitossa harva asia menee ihan niin kuin oppikirjoissa. Pikkulapsiarjessa tulee välillä sodittua levosta, unesta ja elintilasta myös oman joukkueen jäseniä vastaan – valitettavasti.

Lukemisen lisäksi on syöty paljon ja hyvin. Ensi viikolla syödään kotosalla taas kevyemmin ja palataan liikunnan suhteen satulaan: Sen verran turvonnut olo alkaa pikkuhiljaa neljän päivän syöminkien jälkeen olla.

Pakkasin kyllä toiveikkaasti mukaan lenkkarit ja urheiluvaatteet, mutta kävi kuten arvelinkin; Olen pelkästään mökkitontilla oleilussa, merituulen tarjoaman pienen suojan piirissäkin, saanut nahkani niin täyteen hyttysenpistoja, ettei ihossani taida olla montakaan kohtaa, missä seuraava pistojälki ei löytyisi muutaman sentin päässä edellisestä.

Ojien ympäröimälle, tuulelta suojatulle metsätielle ei siis tee mieli lähteä syötäväksi yhtään nykyistä pahemmin, varsinkaan kun saan hyttysenpistoista varsin ärhäköitä allergiapaukamia. Kuten myös lapsemme, joka on hieman surkean näköinen, naama, kaula ja niska täynnä hyttysenpistoja.

Sauna on lämmennyt joka ilta ja siellä on myös istuttu, lapsen kanssa ja ilman. Merivesi on ihan kohtuullisen lämmintä ja taapero on viihtynyt pienessä hiekkapoukamassa kahlailemassa ja tonkimassa märkää hiekkaa aina kun joku on suostunut lähtemään sinne lapsenvahdiksi.

Minunkin pitäisi vielä selvitä uimaan. Normaalisti uin ihan mielellään, mutta tällä reissulla mukavuudenhalu on vienyt voiton. Eipä sääkään ole ollut niin helteinen että veden virkistävää vaikutusta olisi erityisesti kaivannut.

Kalastamassa olen sen sijaan käynyt. Saimme lyhyellä uistelureissulla kaksi haukea ja pienehkön kuhan. Kalastusseuralaisen haukiantipatian vuoksi hauet saivat jatkaa matkaansa ja kuhaparka pääsi pälkähästä vähemmän vaikuttavan kokonsa ansiosta.

Kasasimme juhannusaattona rannalta ajopuita ja kaisloja, siivosimme metsän pohjaa kuolleista oksista ja raahasimme kokon päälle vielä vähän rakennusjätettä. Valmiin ja sytytetyn kokon leiskunnan kanssa kilpaili erittäin keltaisena ja suurena mollottava kuu. Tänä vuonna Kuutti oli vielä liian pieni ymmärtämään kokon kasaamisen tai polttamisen hauskuutta, mutta eiköhän tästä saada lähivuosina innokas apulainen.

Myöhäisillan ja aattoyön taapero nukkui pihamökissämme itkuhälytin seuranaan, kuten myöhemmätkin yöt. Hälytin antoi mukavasti mielenrauhaa ja liikkumavaraa päämökissä seurustelulle, saunomiselle ja pihamaalla oleilulle, kun lapsen tilannetta ei tarvinnut käydä vähän väliä tarkistamassa.

Meren rannalla voi myös tehdä luontohavaintoja;
Joutsenia, merimetsoja, tiiroja, merikotkia, erilaisia lokkeja sekä paljon rantakasvillisuutta, muun muassa villinä rehottavaa ruohosipulia.

Itkuhälytin-matkapuhelinsovelluksen lisäksi taaperon ja tämän vanhempien kannalta hyviksi mökkivarusteiksi ovat osoittautuneet lastenhoitoapulaiset (kummitäti ja isovanhemmat) sekä tuubihuivi, joka suojaa ötököiltä pään lisäksi kaulaa ja niskaa.

Ja tietenkin isovanhempien hankkima pienenpieni löylykauha, jolla on leikitty saunassa niin innolla että aikuisten kauhan kinuaminen on unohtunut tyystin.

Koiran kanssa on taas hieman neuvoteltu pelisäännöistä:
Saako mökkitontilta poistua omin päin? Tarvitseeko naapureita tai naapurisaaren koiraa haukkua? Kannattaako lähteä jahtaamaan sorsaa uiden? Aletaanko neljän aikaan aamuyöstä ulisemaan ovella, kun pihamaalla joku vaeltaa kohti huussia?

Suurimman osan ajasta koira on kuitenkin ollut hauskaa seuraa ja tämä on nauttinut olostaan niin veneen kyydissä, saunan lauteilla, kävelylenkeillä kuin sohvannurkassakin. Huomiota ja suosikki-ihmisiä on riittänyt, joskin lapsen osakseen saama huomio sieppaa ajoittain koiraa edelleen silmin nähden.

Jos vielä muutaman aterian söisi (mmh, lettuja), saunoisi kerran ja kävisi ehkä kalassakin. Sekä nauttisi paikalle saapuneiden omien vanhempien ja sisarusten seurasta – miehen perheen lisäksi.

Auto on jo pakattu melkein lähtökuntoon ja kotona odottaa pyykkisavotta sekä loppujen mökkikuvien selvittäminen. Vielä iltaan asti voi kuitenkin ottaa rennosti, ottakaa tekin!

 

5 kommenttia artikkeliin “Lötkösti mökillä

  1. ”Pikkulapsiarjessa tulee välillä sodittua levosta, unesta ja elintilasta myös oman joukkueen jäseniä vastaan – valitettavasti.”

    Voi miten hyvin sanottu! Hetki sitten palattiin juhannuksenvietosta mökiltä ja sekä minä että mies oltaisiin haluttu hetki levähtää. Mies kuitenkin sai aamulla nukkua pidempään, joten joutui myötymään siihen että minä sain lepotauon. Onhan se kuluttavaa, että joka ikisestä levähdyksestä on neuvoteltava – koskaan ei voi vaan heittäytyä sängylle ja alkaa nukkua silloin kun itsestä siltä tuntuu. Ainakaan tällaisessa vähäunisen lapsen perheessä…

    • Kyllä meilläkin huomaa, että ajoittain molemmat ovat juuri samalla hetkellä oikeasti torkkujen tai rauhoittumishetken tarpeessa, usein huonosti nukutun yön tai enemmän venymistä ja erityisjärjestelyitä vaatineen reissun jäljiltä. Ja silloin lepovuorosta sopiminen menee helposti kaupankäynniksi. Toisaalta on hyvä, että voidaan edes sopia asioista eikä ole niin että toinen vain ottaisi tilan ja ajan levolleen, huomioimatta ollenkaan toisen väsymyksen astetta – näitäkin tapauksia kun valitettavasti riittää.

      • Oot kyllä oikeassa, onneksi on joku jonka kanssa voi tehdä kauppaa ja joka ylipäätään siihen suostuu. Mulla on sellainen motto että se lepää kumpi on väsyneempi. Kyllä sen huomaa jos toinen on ihan kanttuvei, silloin pitää vähän venyä vaikka itseäkin väsyttäisi. Ja sitten taas jos itse on todella todella väsynyt niin pitää sanoa se ääneen eikä jäädä leikkimään marttyyria joka muka jaksaa kaiken.

        Voimia uuteen helleviikkoon!

  2. Hei,
    Mun on ihan pakko kysäistä, kun te reissaatte ainakin mun mittapuussa paljon :), että onko reissuissa nukkumisessa eroja?
    Onko erilaista jos olette olleet laivalla/hotellissa tai tutulla mökillä?
    Mulle riitti muutaman totaalisesti epäonnistuneen (tunnin välein heräily) mökkireissun (oma tuttu mökki) jälkeen.
    Onko nukkumaan saaminen samanlaista kuin kotona?
    Nyt mieli tekisi laivalle ja olen alkanut pohtia onnistuisikohan se yhtään paremmin 🙂
    Lapsukainen on jo 1,5v ja viime kokeilut oli 9kk iässä, että paljon on tietysti tapahtunut muutosta muutenkin 🙂
    Kiitos jos viitsisit valaista 🙂
    Kivaa kesää teidän perheelle!

    • Meidän tyyppihän ei ole koskaan ollut mikään supernukkuja eli kotonakin nukutaan välillä kahdeksasta kuuteen ja välillä herätään monena yönä siinä välissä 2-4 kertaa, tosin huutelun jälkeen nukahdetaan itsekseen uudestaan jo tätä nykyä. Mitä vanhemmaksi lapsi on tullut, sen enemmän hän mielestäni kiinnittää huomiota siihen jos nukkumisympäristö vaihtuu.

      Olimme ennen joulua risteilyllä. Silloin poika oli 9kk ja risat ja yöt olivat ihan kamalia, mutta sen jälkeen yöt ovat menneet reissussa samoin kuin kotonakin eli epätasaisen hyvin tai huonosti. Huonoja öitä on tosin ennakoinut unirytmistä lipsuminen eli se että olemme miehen kanssa lintsanneet ja rellestäneen lapsen kanssa hurjan myöhään… kuten ilta yhdeksään. 😀

      Jos olemme aloittaneet tutut iltahommat ajallaan ja nukkumaan menoon on varattu vähän ekstra-aikaa uuden paiakn vuoksi, ovat yöt sujuneet pääpiirteissään ihan hyvin.

      Reissussa apuna esim. mökillä on itkuhälytin, kun lapsen voi jättää nukkumaan ja mennä itse vielä muihin hommiin ja laivalle suosittelen ehdottomasti vähän isompaa (telkkarillista?) hyttiä tai esim. kaveripariskunnan/isovanhempien kanssa lähtemistä niin lapsen kanssa ei tarvitse päivystää yhdessä/erikseen koko iltaa ja yötä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *