Synttärityttö

Kaksikymmentäneljä vuotta mittarissa ja hyvältä tuntuu. Viimeinen vuosi on ollut aivan huikea! Vanhemmuuteen kasvamista iloineen ja raivokohtauksineen, reissaamista, rakkautta sekä uusia ystäviä.

Naamassa on ryppyjen seurana myös teini-iälle ominaisempia näppyjä ja raskauden aikana kerättyjä kiloja on edelleen muutama jäljellä, mutta pääni ei ole varmaan koskaan voinut näin hyvin. Ja kehokin on saanut nauttia hyvästä ruoasta ja lisääntyneestä liikunnasta.

Blogin pitäminen on kuulunut kiinteästi kuluneeseen vuoteen, ihanine vertaistukea, ajattelemisen aiheita ja kannustusta antaneine kommentteineen. Blogin kirjoittaminen ja kuvien ottaminen ovat antaneet mahdollisuuden ikuistaa ja jakaa tärkeitä hetkiämme, kauniita asioita ja ajatuksiani. Blogin kautta tutuiksi tulleet lukijat ja kanssabloggaajat ovat olleet huikeita tyyppejä, joihin en olisi törmännyt ilman blogia. Kiitos siis teille kaikille tästä vuodesta!

Jos vuosi olisi ollut elämäni raskain, täynnä kriisejä ja menetyksiä, voisin sanoa että edessä on varmasti vain parempaa, mutta haluan uskoa että mainiosta kuluneesta vuodesta huolimatta ensi vuosi voi olla vielä tätäkin hienompi. Toivottavasti törmäilemme sen aikana kasvotusten tai kommenttien merkeissä!

 

Päivän asu: Revanssi ravintolana ja asuna

Eilen kävimme testaamassa Keravan asemalla sijaitsevan Revanssin hampurilaiset. Emme olleet käyneet ravintolassa koskaan aiemmin, joten halusimme myös kurkistaa, miltä paikka näyttäisi. Ravintolasalin sisustus oli ihan viihtyisä, vaikka eteisaula antoikin ensisilmäyksellä olettaa koko paikan olevan nuhjuisempi. Ruoka tuli pöytiin kohtuullisen nopeasti, toisaalta juuri lounasajan loputtua paikalla oli vain kahdesta neljään seuruetta.

Punajuuripihvillä varustettu vegeburgeri oli oikein maittava ja mies sekä kummitäti-H pitivät ilmeisesti omista hampurilaistaan. Lapsi söi Ipanoiden oman burgerin melkein kokonaisuudessaan, tikkuperunoineen, kurkkuineen ja tomaatteineen päivineen. Lastenlistalta olisi saanut oman hampurilaisen ja nakkien ohella tilattua myös esimerkiksi paistettua lohta, mikä on mielestäni positiivinen asia.

Ei Revanssista tule kantapaikkamme Morrison’s Grill & Greenin korvaajaa, mitä hampurilaisherkutteluihin tulee, mutta ruoka oli siinä määrin hyvää, että kiireen tai laiskotuksen yllättäessä paikka on hyvä kotikaupungin vaihtoehto.

Paikalliseen urheilubaari-ravintolaan ei tarvinnut laittautua erityisen huolitelluksi, joten röyhelöpaita mustien housujen, korkonilkkureiden ja tekonahkatakin kaverina riitti mainiosti.

Kummitädin skootteri pääsi asukuvien rekvisiitaksi. Harmi vaan, etten osannut ottaa Pirellikalenterityylisiä poseerauksia vakavasti ja kaikki skootterin läheisyydessä otetut kuvat osoittautuivat hieman levottomiksi.

 

Karhunpoika sairastaa eli lastenvaatevinkki ja nuhaa

Eilisessä Littlephant-pikavinkkauspostauksessahan tunnustin eksyneeni kouluhommien tekemisen sijaan surffailemaan Lindexin verkkokaupasta lastevaateuutuksien osiota…
Noh, ikisuosikkini, (eli sirkusnorsun kavereineen), lisäksi löysin myös sympaattisen karhun, joka seikkaili pöksyjen lisäksi ainakin muutamassa paidassa. Ja kokojakin oli ilokseni reippaasti yli sen surullisen kuuluisan koon 86, johon monet kivat lastenvaatteet tuntuvat loppuvan.

Pallokuosi jaksaa edelleen viehättää; Sekä nuo väljemmät, haaremihousumaiset pöksyt että kahta eri pallokokoa yhdistelevät leggingsit sopisivat rauhoittamaan taaperon vaatekaapin väripaljoutta – tosin isompien kokojen varastojen täydennyksen muodossa.

Heppapusero ja nahkapaikkaleggingsit ovat ihanat, mutta niiden kodalla sukupuolineutraaliusmittarini keikahtaa ehkä liiaksi ”tyttöalueelle”. Nämä asiat ovat selvästi hyvin subjektiivisia, sillä tiukat pinkit leggingsit eivät kuitenkaan ole mielestäni ”tyttöjen vaate”. Heh.

Tajusin, että kahtena peräkkäisenä päivänä tulee nyt paljon vaateasiaa ja melkein tismalleen samalla kokoonpanolla postaukset eli lastenvaatepostaus ja äidin päivän asu. Sunnuntaina onkin luvassa taas jotain ihan muuta.

Lähden tänään käväisemään ystävän syntymäpäiväjuhlissa, joten lievästä flunssasta kärsivinä olemme käyttäneet aamupäivän lähinnä lepäilyyn ja ihan pakollisimpien asioiden hoitamiseen. Sen verran täytyi tsempata, että puin päälleni, sillä eräs ystäväni kävi siskonsa ja siskontyttönsä kanssa hakemassa minulta nipun kankaita, luvaten ommella niistä jotain pientä. Ihanaa, että maailmasta löytyy ompelutaitoisia ja -haluisia ihmisiä!

Rentoa viikonloppua, koettakaahan säästyä syysflunssalta!

SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA

Päivän asu: Pastellivärejä ja poneja

Eilinen koulu-uniformu kasattiin hevoshameen ympärille. Sen sangen erikoisilla sävyillä varustetuista hevosista sain poimittua värit korvakoruihin, villatakkiin, sukkahousuihin ja pipoon.

Kaulakorun tein aikanaan itse kuvataidekoululla ja se on herättänyt aina kaulaussa ollessaan ihastusta erityisesti lasten keskuudessa. Lyhyellä havainnointijaksollamme päiväkodissa lapset meinasivat pistää korun innostuksissaan osasiksi ja nyt eräs lapsi havitteli korua itselleen istuessani junassa matkalla koululle.

Aamulla kouluun lähtiessäni jalassani olivat vaaleanpunertavat kiiltoballerinat, jotka ostin joskus mieheni kanssa seurustelun alkuaikoina eli ainakin kuusi vuotta sitten. Niistä irtosi koulupäivän aikana pohja, joten ne päätyivät käytävän roskakoriin.

Onneksi olin ainakin ennen lasta osannut vielä käyttää päätäni; Omasta kaapistani koululta löytyi varasateenvarjo, kopiopapeririisi, ylimääräinen kangaskassi, ehjiä sukkahousuja ja vaihtokengät. Hyvä minä!

Jättilaukku oli mukavuusvalinta – sen lisäksi että raahasin sillä ylimääräisiksi käyneitä koristetyynyjämme kotiluokan kaunistuksiksi. Laukkuun mahtuivat sisään omien koulutavaroideni lisäksi lapsen päiväkotireppu, likaisten vaippojen ämpäri sekä kasa pyykkiä. Tunnistin itseni nimittäin Lähiömutsin lapsenhakupostauksesta ja totesin, etten jaksaisi tällä kertaa taiteilla neljän tai viiden nyssäkän kanssa iltapäivällä.

Mukavuusratkaisuilla ja pastelliväreillä syksyn sateita ja lisääntyvää pimeyttä vastaan!

SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA

 

Iloinen yllätys Lindexillä

Koetin kahlata ruotsin valmentavan kurssin teoriaosiota läpi ja karsia Päivän asu-postauksen kuvia. Pää meni tukkoon ja eksyin sattumalta kurkistamaan, mitä uutuuksia Lindexille olisi tullut. Kannatti mennä sillä mitä huomasinkaan; Littlephant-mallistoon oli tullut uutuuksia, joita en ollut älynnyt edes odottaa!

Seuraamani blogit, joista olen yleensä poiminut tiedon uusista Littlephanteista ovat joko sivuuttaneet koko aiheen tai olen ohittanut epähuomiossa siihen liittyvät postaukset. Niin tai näin, jos saan oikeasti opiskeltua vähänkin tätä pahuksen ruotsia, suuntaan nokkani Lindexille päin viikonlopun alkajaisiksi.

SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA

 

Housut pois-haaste

Demi heitti Kiljuva Pikkunälkä-blogissa haasteen ilmoille. Ideana on listata julkisuuden henkilöitä, jotka huolisi vällyjensä väliin.

Ja täytyihän siihen vastata.

Sain tätä kuvakoostetta kasatessani jopa tehtyä tiettyjä tyypittelyjä mitä makuuni tulee.

Naisissa punatukkaisuus, vaalea iho ja pin-up henkinen tyyli sekä kurvikkuus ovat kuumaa kamaa. Christina Henricks ja Rose McGowan ovat hyviä esimerkkejä tästä ”naistyypistä”.

Miehissä skandicharmi puree. (Tyyppiesimerkkini Adreas Thorkildsen ja Alexander Skårsgard voisivat olla ulkonäkönsä puolesta vaikka veljeksiä.)

…Mutta toisaalta jokerikorttina mukana pyörii myös Robert Downey Jr., jossa on charmia pienen pohjoismaan verran. Yksinään. Kevyesti.

Listasta puuttuvat vielä kummalliset tv-sarjaihastukseni kuten John Cage ja Tyrion Lannister, joiden viehätyksestä suurin osa piillee juurikin roolihahmossa eikä näyttelijässä, joten siksi he esiintyvät listalla roolihahmoinaan.

Keitä teidän listallenne pääsisi?

SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA

 

Kaulus leukaan asti eli nyt se imetys loppui

Tasan viikko on vierähtänyt, ilman yhtäkään imetystä. Viimeksi olen imettänyt viime viikon tiistain aamuna. Mutta miten tähän päädyttiin? Eihän siitä ole kauankaan, kun pohdin, pitääkö imetys lopettaa juuri jonain tiettynä hetkenä, jos se ei tunnu äidin tai lapsen kannalta sopivalta…

Lapsi oli isovanhempiensa kanssa viikonloppuna yhden yön mökillä ja vietti seuraavan yön isänsä kanssa samoissa maisemissa ennen kotiin palaamistaan. Keksin viime viikolla että imetyksen lopullinen alasajo olisi hyvä ajoittaa lähelle erossa vietettyä kahta yötä. Tiistai-iltana imetys jäi välistä koetettuani pitää lapsen kiireisenä nukahtamiseen asti ja keskiviikkona lähdin Helsinkiin pojan käydessä yöpuulle.

Kolmena tai neljänä ensimmäisenä päivänä jouduin tyhjentämään maitoa pois pieniä määriä, useampaan otteeseen päivän mittaan, sillä sitä riitti edelleen tuottamaan pakkautuessaan kipeän ja kiristävän tunteen. Parissa päivässä tuotanto vähentyi niin että saatoin lopettaa varsinaisen tyhjentämisen.

Maidon määrä vaihtelee vuorokaudenajasta riippuen, viimeaikaisina vakiintuneina imetysaikoina eli aamulla ja illalla maitoa olisi tarjolla eniten. Olisikin mukavaa tietää, milloin rinnat aikovat luopua toivosta. Lukemani perusteella siinä voi mennä tovin. Fyysisesti siis kituutan hieman kivuliaan olotilan kanssa ja rintatulehdusta peläten. Katsotaan, alkaako maitoa nousta vielä vuosienkin päästä, kun näen vaikkapa söpöjä kissanpentuja. (EIH!)

Psyykkisesti päätös oli kaikessa spontaaniuudessaan yllättävän helppo. Olo on hieman haikea, mutta samaan aikaan helpottunut, joten ehkä minun kohdallani tämä oli se paljon puhuttu oikea aika™ lopettaa.

Entä lapsen reaktio? Päiväkotiharjoittelun aikana ja ensimmäisellä hoitoviikolla lapsi oli hyvinkin läheisyyden- ja rintamaidonkipeä. Mutta nyt, kun arki on asettunut uusiin uomiinsa, tilanne oli normalisoitunut. Kun pistin tissit telakalle, taapero on käynyt muutaman kerran kurkkimassa paidan alle ja taputtelemassa tissejä, mutta jättänyt asian siihen. Vain ensimmäisinä päivinä tämä koetti protestoida kitisten aamu- ja iltamaitojen puuttumista.

Laulan oodin rintakumeille tässä asiassa! Uskon että tämä vieroitushässäkkä olisi saattanut itsepäisen lapseni tuntien olla massiivisella tavalla hankalampi, jos juominen onnistuisi ilman rintakumeja. Nyt kun ne on piilotettu lapsen ulottumattomiin, tämä ei olisi voinut juoda vaikka olisi halunnutkin.

Kuvitteellinen äiti-poika-dialogimme imetyksen lopettamisesta voisi mennä jotensakin näin:
” Tämä imetyshomma olisi sitten tässä, ei tipu eikä suihkua enää. ”
” Okei, onhan päivässä muutakin puuhaa kuin roikkua tissillä. ”

Hyvin meni, mutta menkööt!

SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA

 

Eteisen pikafiksaus hieman toimivammaksi

Kuten osa ehkä muistaa, naulakkomme, jossa säilytettiin muutamia useimmin käytössä olevia laukkuja, kauppakasseja, hattuja sekä pyöräilykypärää, hajosi eräänä päivänä lopullisesti. Olihan sitä korjattu erilaisin ruuviviritelmin jo useampaan otteeseen, mutta lopullinen lähtötuomio tuli jalkojen irrotessa siivouksen tiimellyksessä siinä määrin vauhdilla että pieniä puunsäleitä lenteli ja taulu tipahti seinältä.

Norppaemo pilkkoi naulakon osasiin, kiikutti roskakatokseen ja raapi päätään. Jotain täytyisi tehdä ennen kuin kissat pissaisivat lattialle kasattuun irtaimistoon; Yksi puolityhjä säilytyskori muutti eteisen senkin viereen laukkujen säilytyskoriksi, harvoin käytetyt hatut kasattiin kirpputorisäkkiin ja Ikeasta pahan päivän varalle hankitut ovenpäälliskoukut pääsivät tositoimiin.

Kuudesta koukusta kaksi päätyi makuuhuoneen kaappien oviin ja loput neljä sijoitin eteiseen. Makuuhuoneen koukkuihin saa ripustettua seuraavan päivän asun tai pyykkiä kuivumaan. Eteisen koukuissa roikkuvat puolestaan kulloinkin käyttämäni laukku, lapsen päiväkotireppu, pyöräilykypäräni ja jokin tuulettumassa tai kuivumassa oleva vaatekerta.

Läpimärät vaatteet kuivatetaan tosin kylpyhuoneessa, siksikin että eteisen lattia on muun asunnon lattioiden tapaan laminaattia. Hikiset urheiluvaatteet ja hieman kosteat ulkovaatteet voi kuitenkin jättää tuulettumaan koukkuun ja siirtää vasta kuivina ja raikkaampina kaapin uumeniin. Kenties vaatekaappiin saadaan näin vähemmän ummehtunut perustuoksu. (Toisaalta kaapissa muhivat pyykkikopat ja kengät pitänevät aromeista huolen. Pitäisi varmaan hankkia pieniä, vaatekaapin raikastukseen tarkoitettuja tuoksupusseja.)

… Ja korjata hiljattain hajonnut välioven lukko kahvoineen. Vanhasta kaulahuivista solmimalla tekemäni väliaikainen ovenkahva ei ole kauhean pitkäikäinen tai uskottava ratkaisu. Ainakin se voittaa käyttöominaisuuksiltaan oveen jyrsityn tikkuisen aukon. Mikä ei ehkä oikeuta vielä Red Dotin saamiseen…

Mitäs te muut?
Sykkiikö sisustusinto suonissa ja valmistuvatko kotiprojektit vauhdilla vai eletäänkö teilläkin kaulahuivi-ovenkahvan kaltaisten väliaikaisratkaisujen keskellä toistaiseksi tuntemattomaan ajankohtaan saakka? Sanokaa kiltit, etten ole ainoa, jolla kaikki pienet sisustus- ja remonttihommat odottavat erityisen aikaansaavuuden puuskan hypoteettista ilmaantumista…

Seuraa blogiani BloglovinissaBlogilistalla ja Facebookissa

 

 

Suunnittelijoita, kuplivaa ja alennuksia

Pyörähdin eilen illalla tulli- ja pakkahuoneella Finnish Design Shopin järjestämässä tilaisuudessa, jossa oli mahdollista tutustua uutuustuotteisiin, tavata suunnittelijoita, maistella pieniä purtavia ja shoppailla alennettuun hintaan.

Olin liikkeellä yksin, mikä olisi ollut aiemmin kauhistava ajatus, mutta tuntui nyt lähes mukavalta. Ainakaan kukaan ei pyöritellyt silmiään, kun söin kolmannen lohirullan ja kannoin tilaisuudesta poistuessani ostoskassissa mukanani ylimääräisen käden.

Räpsin jonkin verran kuvia, joista kokosin tähän muutamia esteetikon silmää hivelleitä tuotteita sekä kekseliäitä esillepanoja ja tilan ominaisluonnetta kuvastavia otoksia. Löytyypä joukosta peiliräpsynä toteutettu asukuvakin.

Eipä minulla muuta ollutkaan mielessä tällä erää. Koettakaa selvitä tiistaista!

P.S. Jos olette aikeissa ostaa jotain suomalaista tai pohjoismaista designia, kurkatkaa saman tien blogin Facebook-sivulle. Voitte säästää selvää rahaa.

SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSABLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA