Kaverien kanssa

Kävimme viikonloppuna Tessan ja Kainin kanssa kylpylälomailemassa.

Varasimme reissun hetken mielijohteesta, mikä ei varsin samaa rataa kulkevassa arjessa ole useimmiten yhtään huono asia. Reissu sujui muutenkin varsin rennoissa tunnelmissa, ainoat sitovat suunnitelmat reilulle vuorokaudelle olivat polskiminen Flamingossa ja tukevan hotelliaamiaisen syöminen.

Matkasimme ensin Rantasipi Airporttiin julkisilla, asettauduimme hetken ajan aloillemme huoneeseen ja suuntasimme sitten kävellen Jumbon kyljessä sijaitsevaan Flamingoon. Lapset eivät olisi malttaneet odottaakaan yhtään pidempään, sillä sekä huoneessa että kävelymatkalla Kuutti huuteli, kitisi ja höpötti uimaan menosta aika monta kertaa.

Uimassa oli varsin rentoa olla, sillä vedessä touhuaminen, isompien lasten uimahyppyjen matkiminen sekä uuden paikan ihmettely pitivät vauhtitaaperot kiireisinä. Eikä kumpaakaan tarvinnut vahtia ihan hurjan tarkasti, riitti kun seurasi touhua lähietäisyydeltä. Osaavathan molemmat pojat polskia auttavasti, sukeltaa sekä pidättää hengitystä – kiitos vauvauinnin.

Jossain vaiheessa iltaa tajusimme kellon olevan melko paljon ja suuntasimme yläkerran La Famigliaan syömään. Punajuuri-vuohenjuustopurilaiset olivat erinomaisia ja lapsillekin maistui paistettu lohi sekä ranskalaiset. Taaperot olivat päässeet ehkä hieman liian nälkäisiksi, sillä he kiskoivat kaksi pientä korillista leipää ruokaa odotellessamme.

Köpöteltyämme takaisin hotellille nukutimme lapset ja katselimme televisiota jutellen ja karkkia syöden. Jossain vaiheessa Kuutti heräsi kesken unien ja höpötti jotain kissasta osoitellen huoneen toiseen laitaan. Luulin ensin hänen nähneen unta, mutta lapsen inttäessä hämärässä huoneessa sitkeästi kissasta, tajusin lapseni luulevan suristen kuorsaavaa, mytyssä nukkuvaa Kainia kissaksi.

Jossain vaiheessa iltaa tajusin ottaa hikiseltä lapseltani yöpuvun pois ja hän nukkuikin lopun yön rauhallisesti. Tessakin hyytyi ja liittyi poikansa seuraksi surisijoiden kuoroon. Minä kirjoittelin reippaasti yli puolenyön, piileskellen kahden sängyn välissä lattialla. Aamulla heräsin useaan otteeseen, mutta vajosin aina uudelleen uneen, kunnes lasten pitämä meteli kasvoi riittävän suureksi joskus kahdeksan pintaan.

Söimme kunnon aamiaisen ja veimme lapset vielä hetkeksi leikkihuoneeseen touhuamaan ennen pakkailuja ja päiväunia. Kotiin suuntasin tyytyväisenä ja kylläisenä – kannatti lähteä. Ja toivottavasti myös mies sai kaipaamaansa rauhaa!

Tessan matkakertomuksen voitte lukea täältä. (klik)

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *