Kuukausiarkisto: helmikuu 2014

Viikko kahdeksan eli käynti Sinkassa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Suosittelen, Uutiset & yhteiskunta 2 kommenttia

Kävimme tiistaina äitini ja Kuutin kanssa tiistaina taide- ja museokeskus Sinkassa: Täytyyhän uusimmat näyttelyt käydä aina tunnollisesti katsastamassa, mielellään heti näyttelyiden auettua, kun paikka on ihan nurkan takana!

Edellisenä viikonloppuna auennut näyttely, Pilvenpitelijän tiellä, piti sisällään muun muassa Inka Niemisen painovoiman kanssa leikitteleviä puuveistoksia ja Kirsi Kaulasen satumaisen herkkiä ja kauniita, metallisia veistoksia sekä kuten lapseni sanoi ”kukkatalon”. Anne Meskanen-Barmanin vedenalainen maailma ihmetytti ja ihastutti sekä seurueemme aikuisia jäseniä että eritoten lasta.

Paikallishistoriaa valottavaa Sirkushevoset sairastaa-ikkunanäyttelyä emme ehtineet kurkistaa ajatuksen kanssa. Onneksi muistomerkin historiaa ja sen kunnostustyön vaiheita avaavan näyttelun voi käydä kurkistamassa vaikka ohikulkumatkalla. Hankkeessa kerätyt valokuvat ja tavarat tuovat hauskoja näkökulmia siihen, miten kaupunkilaiset voivat ottaa jokin taideteoksen omakseen.

Ihan rakkaudesta taiteeseen ja lähimuseoon sanonkin, että käykäähän (vaikka jonain sellaisena päivänä kun ulkoilukelit ovat kehnot) kurkistamassa näyttely aikuisten kesken tai lasten kanssa. Katseltavaa riittää juuri sopivasti eikä hintakaan huimaa päätä. (Aikuisten lippu on vitosen, alennuslippu kolme euroa ja alle 16-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.) Joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina pääsee vieläpä ilmaiseksi sisään!

Kuten huomaatte, sain 52-viikkoa-yhteiskuvaprojektin kahdeksannen viikon kuvat ujutettua kätevästi museoraporttiin. Olisivatko tällaiset toteutukset jatkossa (ainakin välillä) mielekkäämpiä? VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ    

Arvonnan voittaja ja tulevia

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään Kommentoi

Oli todella mukava lueskella kommenttejanne sisustushaaveistanne ja
-tarpeistanne arvontapostauksesta. Sisustuspuuhaa oli moneen lähtöön: Uuden kodin omistajia ja pienten neliöiden kanssa pähkäilijöitä, säilytystiloja miettiviä ja pientä piristystä kaipaavia – kaiken kaikkiaan mielenkiintoista!

Sain arvottua K niin kuin Koti sisustuskirjan eilisiltana ja randomlukugeneraattori poimi onnekkaaksi kommentin, jonka oli jättänyt nimimerkki vivi. Voittajalle on lähetetty myös sähköpostia.

Naputtelen täällä juttuja useammassa välilehdessä rinnakkain. (Ai miten niin keskittymishäriö?) Työn alla on asiaa muun muassa yöunista, 52-viikkoa kuvat ja paikallinen taidenäyttelykokemus, puolihumoristinen arpipostaus sekä tietenkin kommentteihin vastaamista.

Palaillaan siis piakkoin!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Kesäfiiliksen nostattajista ja tyyli-inspiraatiosta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu tyyli, Oma elämä Kommentoi

Siellä ruudun takana varmasti useampikin teistä naureskelee, että nyt se hullu horisee jo kesästä. Puolustaudun sillä, että tuleva kolmen kuukauden jakso, maaliskuusta toukokuuhun tulee olemaan opintojeni suhteen todennäköisesti kaikista rankin, sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen peilaten.

Olenkin aloittanut (näin hiihtolomalaisena) itseni psyykkaamisen seuraavan loman ajattelulla eli käännän katseeni rentouttavana haavekuvana siintävään kesälomaan. Täysin eri asia on, miten leppoisaa opinnäytetyön repiminen kasaan päiväkodista (kolmen kuukauden!) lomaa pitävän lapsen kanssa oikeasti tulee olemaan.

Mutta se loma-ajatuksista tältä erää. Piti nimittäin alun alkaen blogata siitä, miten merihenkisten vaatteiden ilmaantuminen mainoksiin, vaaterekkeihin ja verkkokauppoihin liittyy mielestäni vääjäämättömästi kesän odotukseen. Muistan jo joskus yläasteella selanneeni postimyyntikuvastoista sivukaupalla seilorityyliä ja haistaneeni heikon suolaveden tuoksun, tunteneeni hieman tikkuisen laiturin jalkojeni alla ja nähneeni lokkien kaartelevan laivan perässä pintaan nousevien kalojen toivossa… Selvä kesän merkki!

Joten olkaapa hyvä, lähetän teille hieman loppukevään ja alkukesän fiilistä näin seilorityylikollaasien muodossa. Suomen kesän säätilojen epävakauden ja kylmien merituulien vuoksi pitäydyin pitkälti villapaita ja pitkät housut-linjalla… Ei pidä sentään liian ruusuisia kuvitelmia elätellä!

Hiuslenkki, korvakorut ja kengät: H&M / Housut, hame laukku ja paita: Lindex

Lyhyt paitat: H&M / Takki, neule ja hame: Lindex

Pikeepaita, merirosvopaita, housut ja molemmat kengät  H&M / Takki : Lindex

Housut, neule ja molemmat mekot: H&M 

P.S. Arvon SISUSTUSKIRJAn illalla

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Eron tuskaa(ko) eli tutti ja vaipat hiiteen

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Vanhemmuus 12 kommenttia

Meidän huushollissamme on ollut meneillään kaksi projektia, joista toiseen lähdimme rytinällä ja toiselle olemme antaneet enemmän aikaa. Kuten postauksen otsikkokin antaa ymmärtää, projektit ovat olleet varsin pikkulapsiperhespesifejä, sillä harvassa aikuistaloudessa tutista luopuminen tai vaipattomuusharjoittelu ovat akuutissa vaiheessa.Voitaisiin jopa sanoa, että nyt ollaan sisustus-, elämäntapa- tai tyylijuttujen sijaan äitiysblogiskenen keskiössä. Syvällä, synkässä ytimessä.

Tutista päätimme luopua 2-vuotis-hammastarkastuksen (jossa siis kävimme reippaasti ennen lapsen kaksivuotispäivää) innoittamana. Olivathan tutin runsaan ja pitkäaikaisen käytön mahdolliset vaikutukset purentaan tiedossamme jo ennalta ja siksi olimme rajoittaneet tutin käytön vain ilta- ja päiväunille nukahtamiseen sekä kurjimpiin sairastelupäiviin. Hammaslääkärireissua olin pitänyt mielessäni jo etukäteen tietynlaisena rajapyykkinä ja heti tarkastusta seuraavat päiväunet nukuttiinkin ilman tuttia.

Ehkä parin, kolmen päivän ajan jouduin vastaamaan unia edeltäviin kyselyihin tuttien olinpaikasta. Heitin kehiin monelle tutun tarinan oravavauvoista, jotka sijoitin kertomuksessani asumaan kotimme läheiseen mäntyyn. Lapsi kun on seurannut oravien touhuja kyseisessä männyssä parvekkeelta ja ikkunasta jo pidemmän aikaa.

Kerroin, miten oravaemolla on hurjan monta oravavauvaa ja ne kaikki itkevät ilman tuttia ja miten oravat tulevatkin todella iloiseksi, kun saavat lapsemme tutit, onhan Kuutti kuitenkin jo iso poika. En joutunut kertomaan nyyhkytarinaa kokonaisuudessaan kovinkaan monta kertaa, sillä jatkossa epämääräisempi ”oravien luona” riitti jo vastaukseksi.

Odotin homman leviävän käsiin, helpolta tuntuneesta alusta huolimatta, mutta ei. Kerrankin, siis painotan, kerrankin, jokin vaihe sujui helposti. Halleluja! Uskoni lapsiin, ihmiskunnan selviytymiseen ja evoluutioon palautui edes hiukan.

Sisäsiisteyskasvatuskin on edennyt tasaiseen tahtiin, hitaasti mutta varmasti. Enenevä määrä asioinneista hoidetaan pottaan ja vaippapyykkikoneellisten määrä vähenee niin ikään hiljaksiin. Rennompina kotipäivinä, jolloin aikaa mahdollisten lätäkköjen luuttuamiseen ja pyykin pesuun on enemmän, lapsi saa painella ilman vaippaa – ja vaatteita, luonnostaan lämmin kun on. (Äitiinsä tullut.)

Tavoitteena olisi saada lapsi ymmärtämään, että asiat kuuluu tehdä pottaan ja rykäistä vaipat pois käytöstä (yövaippoja lukuun ottamatta) kokonaan viimeistään kesälomalla. Eli armonaikaa ajatuksen lanseeraamiselle on vielä kolme kuukautta. Jaiks! Ajattelinkin kysyä, löytyisikö teiltä jotain hyviä vinkkejä vaipattomuusharjoitteluun? Kaikki niksit otetaan ilolla vastaan!

P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

52 viikkoa: Myöhäinen ja kipeä seiska

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu hyvinvointi, Terveys 2 kommenttia

Hiihtolomaviikko alkoi ja ilmeisesti lähes koko oppilaitoksemme on horrostilassa kuluvan viikon. Lapsi pitää siis viikon lomaa hoidosta ja koetan väsertää kirjallisia tehtäviä aina välillä. Juuri sopivasti loman alun kunniaksi jokin flunssapöpö iski kimppuuni ja lapsikin on tukkoinen. Eipä ainakaan tarvitse ehtiä päiväkodin aamupalalle tai aamujunaan huonojen yöunien jälkeen, joskin lapsi herää sitkeästi kuuden aikoihin ja pysyy vieressä kierien ja touhuten korkeintaan kahdeksaan. Eilen 52-viikkoa projektin kuvien ottaminen ja julkaiseminen unohtui täysin, kun keskityin lähinnä kiskomaan teetä ja makaamaan parin peiton alla. Tulkoot tämän kerran siis hiukan myöhässä. Kuvat ovat myös taattua parantolatasoa yöhaalareineen ja X-tra-yöhousuineen (oikeasti!) sekä petaamattomine sänkyineen. Eipä liene pelkoa siitä, että kukaan tulisi tälle tontille huutelemaan glamröösin näköisestä blogielämästä…

P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Juhlia juhlien perään

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Muu kulttuuri, Rakkaus & suhteet 4 kommenttia

Ensin perjantaina ystävänpäivän kakku- ja hedelmäjälkkäriherkuttelut, eilen hilpeät kaksivuotissynttärit ja tänään vielä kolmannet juhlallisuudet synttärikahvien merkeissä. Hyvällä todennäköisyydellä vuoden ainoa viikonloppu, jonka jokaiselle päivälle osuu jokin syy napata kakkupala tai kaksi, kaikesta hauskuudesta huolimatta onneksi – ainakin housujen jalkaan mahtumisen kannalta.

Olenpahan saanut hyvän syyn meikata, tupeerata vähän tukkaa ja kiskoa mekon päälle useampana päivänä putkeen. Sekä pukea lapselle kauluspaidan ja rusetin, mikä on melkein parempi juttu kuin oma pynttäytyminen; Kauluksellisia puseroita ja bodyja kun on kertynyt parikin erilaista ja niiden käyttöikä, toisin kuin omien vaatteideni, voi jäädä yllätävän lyhyeksi.

Hauskaa on tosiaan ollut, mutta palaan mielelläni myös normaaleihin arkipäiviin. Juhlat eivät tunnu pitkässä juoksussa enää juhlilta, jos niistä tulee päivittäisiä.

P.P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Täysi elämä ja hedelmäkulho

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Muu koti 6 kommenttia

Downshiftaaminen on päivän sana, mutten ole ikinä ihan täysin sisäistänyt sitä. Jos kyse on siitä, ettei tee itselle epämieluisaa työtä hampaat irvessä suurinta osaa vuorokaudesta, en ehkä ole ollut vaan sopivassa tilanteessa päätyäkseni eksistentiaaliseen vauhtisokeus-kriisiin; Olen vain porrassiivonnut, hoitanut lukuisten perheiden lapsia, ollut vanhemman rouvan ja pienen lapsen henkilökohtaisina avustajina, toiminut kodinhoitajana…

Ja suurimman osan ajasta lähtenyt töihin mielelläni, vaikka työpäivät ovat venyneet matkoineen välillä kymmenestä yhteentoista tuntiin. Olen miettinyt, onko töissä uupumisen ja työhön käytetyn ajan vastustaminen hyvinkin ihmiskohtaista, sillä itselleni työ kuin työ on tuonut yhteiskuntaan osallistumisen ja onnistumisen kokemuksia sekä hyvää mieltä.

Välillä työrintamalla on ollut rennompaa, lähinnä opiskelu- tai vanhempainvapaa-aikana. Silloin lapsen hoito ja erinäiset järjestöhommat kuten partiopestit, perhekahvilan pyörittäminen sekä uusimpaan harrastukseeni, bloggaamiseen, liittyvät blogosfäärin yhteisöllistämistempaukset ovat täyttäneet kalenteriani ja päiviäni.

Viime päivinä postaukset ovat lipsahtaneet hyvän elämän, omien oppimistapojeni ja ystävyyden pohjimmaisen luonteen (yli?)analysoinnin puolelle, joku voisi sanoa eevakolusmiksi. Mutta aika ajoin elämän olennaisien asioiden liitoskohdat täytyy tarkistaa, kiristää lenksuttavien jalkojen ruuvit ja oikoa pellistä kuprut. Lupaan etten ota kuitenkaan tavaksi!

Se mitä aioin ennen metakirjoituosioita sanoa oli, että olen pohjimmiltani puuhaajatyyppiä. Vapaa-ajanvietto luiskahtaa helposti suursiivoukseksi, tapahtumien järjestämiseksi tai lähipiirin asuntojen uudelleensisustamiseksi. Ja kaikesta päätellen puuhakkaana pysyminen tekee minut onnelliseksi.

Siksi tämän päivän ohjelmallinen anti: crossing, sali, Ikean reissu ystävän kanssa ja lastenkutsut siihen päälle ei tunnukaan pelottavalta, puuduttavalta tai vapaapäivän ahtamiselta epämieluisen täyteen vaan mainiolta tavalta viettää lauantaita.

Toivottavasti teidän viikonloppunne on sopivasti täytetty kaikella mukavalla ja hedelmäkulhosta löytyy vitamiinikavereita kantamaan kohti kunnon kevättä! Sillä ala-asteen luokkatoverin minulle antamin kimalleponitohtorin valtuuksin totean hedelmän päivässä pitävän sekä lääkärin että kallonkutistajan loitolla. Että Jutta voi tunkea sen ananaksen hanuriin ja olla ihan hiljaa vaan.

P.S. Kuten kuvista näkyy, meidän asuntommekin on hyvä osoitus täyden kaapin ja nurkkien elämän filosofiasta. Sekä asujien määrän suhteessa neliöihin että asunnon käyttötarkoitusten puolesta, onhan se kahden ihmisen kotitoimisto (koko- ja osapäiväisesti), eläintarha ja lataamo samaan aikaan.

P.P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Olipa kerran kunnon läskiperjantai

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Rakkaus & suhteet 4 kommenttia

Siis sellainen löhöpäivä, jonka liikunta koostui asemalle ja sieltä kotiin polkemisesta, koululle kävelystä ja lapsen hakemisesta päiväkodista. Ja ruokavalio leivästä, hedelmistä, tomaattikeitosta sekä miehen ystävänpäiväksi tekemästä jälkiruoasta ja sacherkakusta sekä palanpainikkeeksi korkatusta vaihtokauppa-Fresitasta.

Illan ohjelmakaan ei ollut järin aktiivinen vaan se muodostui spontaanisti saunomisesta, lapsen ja miehen halailusta, jääkiekon katselemisesta sekä yleisestä yhdessäolosta, enemmän tai vähemmän perhekasana.

Kuten blogin Facebookissa, (jonne tulee usein sellaisia kuulumisia, joita en kaikkia avaa postauksiksi asti) kerroinkin, lapsella oli ollut illan lisäksi aika rento päivä myös päiväkodissa, sillä 12-13 lapsen ryhmän lapsista vain neljä oli ollut hoitokuntoisina. Nyt jännätää, tuoko lapsi uusimman tautiaallon pöpön meillekin ja sairastuuko hän siihen itse.

Kaikilla oli siis melko rento päivä, ellei ruotsin kurssin suullisen esitelmän pitämisen huippulukemiin nostamaa sykettäni lasketa. Ainut perheemme treenaaja oli tänään mäyräkoira. En tiedä mitä mieltä te olette, mutta minun käsitykseeni oman näköisestäni ja onnellisesta elämästä tällaiset löysäilypäivät tavallaan kuuluvatkin.

P.S. Sisustuskirja-arvontaan tästä!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Luottovaatteista ja -ystävistä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu hyvinvointi, Muu tyyli 4 kommenttia

Perjantaiaamuinen jumitus, ruotsin suullinen esitelmä, lapsi joka aloitti kiljumisen viideltä ja puoli seitsemään puolivaloilla torkuttu loppuaamu. Kaapista vain äkkiä jotain päälle, lämmittämään, suojaamaan, lohduttamaan ja tsemppaamaan alkavaan päivään.

Pukiessani itseäni valmiiksi kohtaamaan päivän (ja elämän) haasteet sekä mahdollisuudet, tajusin luottovaatteissani olevan yllättävän paljon samaa kuin ystävissäni.

Niihin ei tunnu kyllästyvän sitten millään, toisin kuin joihinkin ensisilmäyksellä jännittäviltä vaikuttaineisiin tuttavuuksiin, jotka jäävät kaapin pohjalle tai joiden kanssa keskustellaan juhlissa, muttei kuitenkaan koskaan päästä oikein lähituntumaan.

On luonteva vain olla, missään kohdassa ei kiristä, kurista tai joudu pohtimaan, näyttääkö hyvältä. Ja voi olla oma itsensä niin, että oma persoona näkyy reippaasti ulospäin.

Ne ovat kauniita ja persoonallisia, osa särmikkyytensä tai viimeistellyn ulkomuotonsa ja erikoisuutensa vuoksi, osa lempeytensä, pehmeän luonteensa ja syleilevän olemuksensa vuoksi.

Eivätkä ne jätä monipuolisuudessaan pulaan vaan niiden kanssa voi lähteä niin cocktailkutsuille kuin mökillekin, kunhan mausteet ja asustus ovat oikeat.

Tällaisen mukasyvällisen ystävänpäivän ajatelman myötä toivotan kaikille blogia seuraaville ystävilleni hyvää ystävänpäivää!

Muistakaahan tunnustaa tänään (ja muutenkin) rakkautenne luottoystävillenne
ja -puolisoillenne sekä kääriytyä onnellisina luottovaatteisiinne. (Harmillista kyllä, luottovaatteet voi rakastaa puhki, onnellista sentään, että ystäviä ja rakkaitaan harvoin tulee kehuttua tai hellittyä rikki.)

P.S. Sisustuskirja-arvontaan tästä!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Arvonta: K niin kuin Koti

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Sisustus 32 kommenttia

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! 

Selailen, lainailen ja omistan paljon erilaisia sisustuskirjoja. Yksi viime aikoina lukemistani kirjoista oli niin kiva, että hankin toisen kappaleen arvottavaksi teille. Ajattelin pistää arvonnan pystyyn sisustussesongin kunniaksi; Näin kevään korvilla ainakin itselleni iskee usein sisustusvimma ja sisustuslehtien ja -kirjojen sivuja rapistellaan innokkaasti.

Arvottava kirja on K niin kuin Koti, jossa esitellään kymmenen suomalaista kotia, muun muassa 60-luvun kerrostaloasunto ja 1900-luvun alun hirsitalo. Kodeista jokainen on oman näköisensä ja tuo esille asukkaidensa yksilölliset tyylit ja mieltymykset. Kodit ovatkin tavallisten ihmisten sisustamia ja monet ideat ovat toteutettavissa myös pienellä budjetilla, tuunaamalla ja löytöjä tekemällä.

Kirjan ovat tehneet sisustustoimittaja Heli Lahdenranta ja sisustukseen erikoistunut lehtivalokuvaajaja Ulla-Maija Lähteenmäki. Kirja jakautuu kymmeneen lukuun, joista jokainen esittelee yhden kodin, teeman sekä tuo esille asiantuntijan vinkkejä kuhunkin teemaan liittyen.

Voit osallistua arvontaan kertomalla kommentissasi, mikä sisustusprojekti tai
-hankinta on tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäsi. Arvonta päättyy viikon päästä eli 20.2.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ