Kuppikakkuja, kavereita ja kaatosadetta

Eilen vietimme lapsen kanssa yhteistä touhuamispäivää Helsingissä. Aamupäivällä laitoin itseni kaupungille lähtemiseen sopivaan kuntoon ja sitten reissasimme moikkaamaan Puutalon porukkaa lounaskahvien merkeissä. Lapset touhusivat ja aikuiset juorusivat. Alkuiltapäivästä lapsi otti ainakin tämän kuukauden, ellei jopa koko kesän, lyhyimmät päiväunet leikkiteltassa ja sitten kärräsinkin meidät jo bussille.

Lähtiessämme ehdimme juuri sadekuuron alta junaan, samoin keskustaan vievään bussiin kiirehtiessämme. Kolmas kerta sanoi toden, tunnetun sanonnan mukaisesti, sillä Rautatientorille päästessämme taivas repesi jonkin sortin monsuunikuuroon. Juoksin rattaisiin torkahtanutta lasta mukulakivillä täryyttäen ja bussilaitureiden sekä portaiden yli kantaen, puiden alusia viistäen kohti sovittua tapaamispaikkaa.

Aamulla kiharrettu tukka lätyssä ja kävelyyn varatut tohvelikengät litinämärkinä hyppäsimme Iksun ja tämän tytön kanssa yhteiskyytiin ja suuntasimme istumaan iltaa. (Iksun blogissa on muuten kiva arvonta kissaihmisille.) Miten voikin olla niin pahuksen vaikeaa muistaa aamun laittautumis- ja pakkaushässäkässä ottaa kaiken muun roinan lisäksi se sateenvarjo ja sadesuoja mukaan? Varsinkin, kun säät ovat viime viikkoina olleet varsin epävakaiset.

Pienen taksihässäkän päätteeksi pääsimme perille, lähes suoraan ruokapöytään, josta sai kasata itselleen ruokaisan leipäannoksen lisukkeineen. Pääsimme tutustumaan Netflixin streamteamiin kuuluviin bloggaajiin sekä alkuesittelyjen että vapaamman seurustelun merkeissä. Lapsille oli järjestetty kivasti ohjelmaa, joskin olin kaikesta ohjelmasta vähintään yhtä innostunut tai jopa innostuneempi kuin lapsi. Televisioista pyöri nimittäin muun muassa Avatar – the last airbenderiä, jonka katsomisen aloitimme juuri miehen kanssa. Ohjelmassa oli myös kuppikakkujen koristelua ja kasvomaalausta.

Koristelimme lapsen kanssa omat kuppikakkumme, joista oma taidonnäytteeni ehdin jo esitellä instagramissa. Lapsi tilasi itselleen kasvomaalauksesta ponin, jonka tekeminen oli hieman haastavaa, ikiliikkujamme pää kun pyöri koko ajan ainakin vähän. Omaan käteeni tilaamani ponin tekemisen haaste ei tainnut olla niinkään maalattavan liikehdintä vaan toiveet ponin värimaailmaan liittyen. Miehen onneksi en sentään toteuttanut ilmaan heittämääni ideaa ponitatuoinnin laitattamisesta samalla reissulla, alan liikkeitä kun oli lähistöllä useampiakin.

Todella kiva ilta ja päivä oli, joten lämmin kiitos kaikille asianosaisille ihanasta, viimeisestä lomapäivästä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *