Kahdeksan vuotta ja kolme vuotta

Kahdeksan vuotta yhdessä ja kolme vuotta naimisissa. Lähes kolmasosa elämästä ja koko aikuisikä siis. Aika hurjaa.

Tänään olemme viettäneet hääpäivää sängyssä löhöillen, illanistujaisia varten kokkaillen ja nyt illalla sisarusten sekä muutaman kaverin kanssa minihampurilaisia ja glögijuustokakkua syöden.

Skumppaa, kolaa ja vähän viiniä. Musiikin vuorotellen valitsemista ja lautapelejä. Joululahjaksi saadut bilevalot vilkkuen ja kissat syleissä kiertäen. (Instassa kuvia ruoista ja valoista.) 

Ilotulitusten ihailua seiskakerroksen tarjoamista näkymistä nauttien ja aamuyöhön asti pelaten. Eräät etelän lämpöön suuntaavat onnekkaat nimittäin kaipaavat lentokenttäkyyntiä, jonka tarjoava mies kaipaa valvomisseuraa. 

Ei siis mitään ihmeellisiä hääpäivärientoja hotelleineen, lahjoineen, matkoineen tai ravintolaillallisineen. Mutta näin on justiinsa hyvä. Hääpäivän ja avioliiton osalta.

 

Sisustusajatuksissa nyt: Malibu Beach

Mies ne otti perjantaina pitkästä aikaa puheeksi, harvinaista kyllä… Nimittäin tulevan kesän ja mökki-pintaremontin. Saimme taannoin luvan laittaa saariston pikkumökkiä hieman päivittyneempään uskoon, jotta se miellyttäisi enemmän sitä ensisijaisesti käyttävän “nuorison” silmää. Rahaa tai paukkuja sisäpintojen remontoimiseen ei kuitenkaan löytynyt vielä viime kesänä, väänsinhän opinnäytetyöni koko kirjallisen osuuden kesän aikana lapsen kesälomatouhujen vahtimisen lomassa.

Innostuin kuitenkin hieman kalustamaan nurkkia tontin rakennuksista kaivetuilla huonekaluilla sekä maalailemaan olemassaolevia huonekaluja jo viime kesänä. Päädyin myös tekstiilisisustamaan mökkiä. Teimme myös pohjapiirrustuksen ja otimme mitat tulevia suunnitelmia varten; Tiedossa kun oli, ettemme pimeimpään ja kylmimpään syys- ja talvikauteen tulisi olemaan mökillä paljoakaan.

Totesimme, että kesää varten pitäisi suunnitella jossain vaiheessa vähän marssijärjestystä: mistä huoneista ja pinnoista aloittaisiin sekä millä aikataululla etenisimme. Keitä voisi kysellä avuksi ja millaisia kuivumisaikoja tai muita käytännön asioita pitäisi ottaa huomioon? Lupasin uhrata asialle pikapuoliin ajatuksia. Mutta mahtoikohan Elloksen alennusmyynneissä ja H&M Home-osastolla roikkuminen olla se, mitä miehellä oli mielessä? 

Jos teiltä löytyy timanttisia vinkkejä mökin pintaremontin tekemiseen, pahimpien mokien ja parisuhderiitojen välttämiseen, niitä saa muuten jakaa nyt tai projektin edetessä! Hyvät neuvot ovat aina kalliit ja voivat parhaimmillaan säästää pitkän pennin tai remontoijan hermoromahdukselta…

Joka tapauksessa blogissa tullee kevät- ja kesäpuolella näkymään pieniä tai isompia vilauksia pintaremontin etenemisestä. Jos ette ole vielä perehtyneet mökkiprojektiin, löytyy arkistojuttuja nyt seuraavista paikoista:
1) Malibu Beach-suunnitelmia ja värilastuja
2) Itse tuunattu ja maalattu, kokkokasasta pelastettu romupöytä
3) Alkusyksyn sisustustunnelmia mökiltä
4) Sisustusvilahduksia ja letkeää kesämökkifiilistä

Jostain on aloitettava eli projekti selkäleima

Selkääni aloitettiin kokeellinen tatuointiprojekti. Kokeellinen sikäli, että “materiaalina” on valkoinen muste, johon liittyy aika monta muuttujaa. Kuvio voi muun muassa haalistua reippaasti, jäädä koholle ja arpimaiseksi, imaista itseensä ihon omaa pigmenttiä ja muuttua sen myötä esimerkiksi kellertäväksi. Valkoisella tatuoiminen erittäin vaalealle iholle on sikäli vaikeaa, ettei valmis muste näy tekovaiheessakaan iholla yhtä hyvin kuin tummemmat värit ja luonnoskuvassa käytetty väri tuppaa sekoittumaan valkoiseen.

Keskustelin tatuoitsijani (kuulostaapa tyhmältä – ei ihme, että alan ihmisten sivuilla ja käyntikorteissa lukee useimmiten tattoo artist) kanssa aiheesta pitkään ja meinasin jo vaihtaa väriksi mustan. Sen verran moni totesi projektin olevan aika riskaapeli – tatuointivälineitä myyvän liikkeen henkilökuntaa myöten.

Päätin kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä, hyvin vahvassa visiossani ja ottaa sen omakustanteisen riskin, että joudumme paikkailemaan tai muuttamaan tatuointia jossain vaiheessa. Mustasta tatuoinnista kun olisi voinut mennä niin sanotusti takuuseen, mutta valkoinen on aika harvoin käytetty väri. Mutta kun kerran jotain tehdään niin pakkohan se on mennä riskillä? 

Täytyy kyllä ihailla tatuointiartistin asiaan paneutumista tämän(kin) tatuoinnin osalta, sillä tämä oli metsästänyt parasta valkoista mustetta eritoten tätä projektia varten sekä testannut hommaa käytännön tasolla jo ennen nahkani kimppuun käymistä. Ensimmäisellä visiitilläni pääsinkin todistamaan tatuointistudiolla artistin itsensä housujen jalasta poistamista ja sisäreiteen toteutetun testiosion esittelyä. (Mikä ei ollut siinä määrin hämmentävää kuin miltä se voi äkkiseltään kuulostaa, sillä kyseessä on kuitenkin ala-asteelta asti tuntemani tyyppi.)

Nyt isoksi kaavaillun selkätatuoinnin ensimmäinen osa on tehty ja odottelen suojakalvo selässäni akuuteimpien toipumispäivien menevän ohi. Muitakin kuvia kuin luonnosviivoja on luvassa sitten kun näemme, miltä tatuointi näyttää punoituksen ja turvotuksen laskettua sekä luonnosviivojen värin hävittyä. Erittäin soma kuva tatuoinnin nykytilasta löytyy instagramin puolelta. Jos kammoat verta ja kudosnesteitä, älä kurkista…

 

Mitä pöhköä voisin tehdä tänään internetissä?

Törmäsin eräässä Facebookin ryhmässä, jossa muuten roikun aivan liiaksi, hauskan kuuloiseen statusgeneraattoriin. Olin tapani mukaan onnistunut sivuuttamaan kyseisen systeemin täysin silloin kun yhdistelmäpäivitysten tehtailu oli alun alkaen pinnalla. Aina jälkijunassa, voi voi. Nyt päätin kuitenkin kokeilla ja sain useat makeat naurut aikaiseksi.

Idea on siinä, että “kone” valitsee paloja kunkin käyttäjän Facebookin ihmeelliseen maailmaan tuottamista päivityksistä, kommenteista sekä kuvateksteistä ja muista vastaavista tiedoista. Näiden tekstien perusteella syntyy keinotekoisia päivityksiä, joita VOISIT kirjoittaa...

Yhdistelmiä, jotka kertovat siitä, millainen olet Facebookissa julkaisijana, ihmisenä, kansalaisena, internetissä toimijana sekä kosmisena olentona. Erittäin aukottomia tiivistelmiä ihmisyytesi ytimestä! Krhm.

Omien statuksieni perusteella…

Suojelen luontoa
“Vähän täsmällisemmin voisi kehittää luontosuhdettaan, yhteistyötaitojaan, kansalaisvalmiuksiaan ja pitää hauskaa!”
“Heillä ei ole mitään perusteita salametsästää lajia sukupuuton partaalle sillä perusteella että polkupyörä on jälleen (!) varastettu.”
“Kiitos, viimein. On jo vuosia ollut selvää, että salakaatoja yhä.”

Matkustan julkisilla
“Syy tekninen vika radassa. Arvioitu kesto toistaiseksi.”
“Kulunut vuosi on ollut niitä piruparkoja, jotka juoksee laiturilta toisille etsien omaa vaihtojunaansa. Kun se kävelee niin hyvä olisi.”
“Sekä matkalla Keravan rajamailla. Lukittuna hajonneeseen junaan.”

Olen kulttuurisnobi
“Suuntaa ilmeisesti Finnair Stadiumille katsomaan suomifutista HJKFC Lahti töiden jälkeen. Voinko poistua?”
“Joku palkannut käsivammaisen apinan piirtämään ne? Hehaheha.”
“Huomenna saa häiritä, minä yritän lukea. Niin, kaikista maailmankirjallisuuden klassikoista hän valitsi lomalukemistoonsa Twilightin.”
“Siis valaiskaa mulle tätä YLEn uutta mediastrategiaa. Joku elämäntapasairaus tms.”
“Vai onko kyseessä sittenkin… Irralleen on päässyt hittien hautausmaalta noussut elävä kuollut?”
“En tiiä. ainoastaan lupautumiseni uusimman Star Trekin katsomiseen. Jos kokemus on ihan superpaha korvamato!”

Käytän reippaasti alkoholia (oikeasti melko vähän, joten tämä hämmentää) tai elän alkoholistien luvatussa maassa
“Eilisten megamyöhästymisten jälkeen kirkkaita suruunsa pihalla.”
“Saa nähdä, miten naapuritalon sedät juovat matsin jälkeen koko illan.”
“Valintoja tulee: jouluglögeille ja raahautua alakerran askarteluhuoneeseen nikkaroimaan meille kaksi yöpöytää. 8 pullolla väkeviä tumut kasaan!”
“Partio päästää monesta pahasta myös keskellä viikko kuohuviinipullon tyhjentämisestä; Ilman ääniä.”
“Tästä lystistä kannatti maksaa 25€, oikein kivasti saa glögiä.”

Mietin (liikaa) muiden sanomisia ja ajatuksia
Ehkä teillä aatellaan, että elleivät nämä kirotut askartelut ole iltaan mennessä valmiina, poltan keskeneräiset naapuritalon tiilisessä pihagrillissä!”
“Ehkä teillä aatellaan, että olen taas läpimärkä reisistä varpaisiin.”
“Potee kouraisevaa maailmantuskaa ja suunnatonta myötähäpeää; Keski-ikäinen perheenäiti huutaa lapsilleen junassa pissalammikkoon ja mummokonklaavi paheksui kun olen tyttö…”

Olen täynnä elämänviisautta tai ainakin viisastelua
“Kas osaansa ei muutella voi, ja nyt on yltäpäältä läntikäs.”
“Eli vanhana ei käy ennen kuin loppuu.”
“Nyt pystyy taas jännän äärellä, muttei aivan jännässä.”
“Tiedättekö, en enää jaksa, mennään pikkuhiljaa ylöspäin.”

Päätäni kiristää kaikkien hoidettavien asioiden loputtomuus
“On jo vuosia ollut ensimmäisen aamun kunniaksi myöhässä!”
“Hyvä reissu oli, lisää matkakuvia tulee, kunhan opinnäytetyötreenausmatkapyykkikaaos hellittää.”
“Nyt pystyy taas. Kahden puhkinukutun sairaslomapäivän jälkeen ei ollut kovin kiva juosta etsimässä olematonta hankeryhmäänsä läpi imurilla.”
“Mitä pahaa olen unohtanut kaiken muistettavan asian vuoksi?”

Syön tänään (eilen ja huomenna myös)
“Laatikollinen mansikoita äideiksi haluaville!”
“Virolaisella aksentilla puhuva nainen totesi että ruoka maistui hyvältä 6,5 tunnin kävelemisen jälkeen!”
“Mäkin meen vasta liikkumaan, voisi syödä aamiaiseksi kakuntähteitä…”
“Loma oli mukava kokkaussessio.”
“Jotain pientä syötävää ja tuli todistettua parin klassisen kaatumismurtuman synty. Ja ruokaa. Hyvä sunnuntai!”
“Tuoreista vainajistahan ei saa leipoakaan rauhassa.”
“Tulin näin, söin, join puolet viikon öistä.”

Kirjoittelen sairasteluistani nettiin
“On ihanaa kun pitkän hiljaiselon jälkeen kiireisellä sektiolla. Eli rauhallista toipilasaikaa olisi tarkoitus viettää iltaa omassa mainiossa seurassaan ellei parempaa tarjoudu kohtapuoliin.”
“Ja odottelee. Jännityksellä seurataan, putoavatko lantion alueen sisäelimet pian paikoiltaan.”

Harrastan partiota ja vähän muutakin
“Jos olisin tuon keksinyt vähemmän tutussa partioseurassa.”
“Halloweenasuiset partiolapset tulevat vasta lauantain saapumiserässä.”
“Olisiko kellään lainata harjoitusmateriaaliksi jo hereillä olevia käärmeitä tai älkää unohtako kurkistaa Keravan kuvataidekoulun naisten taideopetusryhmän näyttelyä Cafe Introssa!”
“Tsekatkaa hei tän kaverin naamaa. Siinä teille leiripostikortti.”

Juttuni ovat välillä todella kyseenalaisia
“Selasi uutiskuvavirtaa ja mietti kuka hyvännäköinen mies könysi omilta teiltään sänkyyn kera kaakaon.”
“Purkki kermavaahtoa, suklaakastiketta ja yksi pussi sekä korkosaappaat sallivat.”
“Kello 22 oltiin kotona. How soon is soft Like a penis. Fishism.”
“Parempi potta päässä kuin että kakkonen on ykkönen! Ja tämä ei ole seksuaalinen kannanotto, kuten Piisamirotta asian sanoisi, sekalaisessa seurassa.”
“Jos olisin tuon keksinyt vähemmän kriittisessä tilanteessa, se olisi niin ettei pysty edes suu isosti auki.”
“Etsitään messuseuraa tositarkoituksella huomiselle tai viimeisen myyntipäivän ylittäneitä naisia.”
“Yllättävän freshi fiilis siihen nähden että nukkumaan selvisin 0.30, havahduin kun mies ja illan annos seksismiä.”
“Joulumuorin kurttuisia pikku apulaisia…”

Ja väkivaltaisia
“Taas jälleen yksi seurueen lapsista osoitti minua ja bensaletkun kanssa.”
“Kun kerran jahdataan verenhimoisina tappajina, tarkastellaanpa tilastoja eläinten aiheuttamien näppäimistön jysäyttelyjen ja oviaukon karmeihin jumittuneelle hahmolle karjumisien lisäksi.”
“Itku meinasi kuolla, kun kutitin sitä vähän. Heh, munkin pitäis.”

Olen sekalaisesti hukassa, myrskyssä, hämmentynyt ja hieman huolissani yhteiskunnasta tai elämästä
“Puolustusvoimien palveluksessa suomalainen mies heittää odotetusti lusikan nurkkaan. Se on vielä alkanut soittaa muumimusiikkia.”
“Hoo, salamoi, jyrisee, sataa terapeuttisesti.”
“Kiusaus käyttää ekstraveronpalautukset olisi more like turvattomuuskävely. “
“Viettää viimeistä lomapäiväänsä istuskelemalla autossa jossain ei missään.”
“Vielä kerran manaan huonoa onnea toteamalla että miksi sen Heinäluoman pitää Sasin talouspapaperirullalla käydä, jos se kerran elämässä satsaa.”

Mitä teidän päivityksenne kertovat teistä?

P.S. Äänestin Haavistoa presidentinvaaleissa, joten olen vähän katkera tuosta yhdestä uusiopäivityksestä!

Geekkimutsin uudet lastenvaatesuosikit

Kengät, pupu- ja pandaleggingsit: H&M / Paita: Papu / Pöllöleggingsit: Lindex

Paidat, pisara- & pandaleggingsit: H&M / Pupuleggingsit: Lindex

Kengät, päähineet & Tekstipaita: H&M / Pilkkupaita: vimma

 

Kun selailin verkkokauppojen lastenvaatevalikoimaa, pohtien ensi kevään ja kesän vaatetarpeita lapsen osalta ja koettaen ennakoida, mitä tahtia tämä voisi kasvaa, huomasin klikkaus klikkaukselta katkeroituvani enenevässä määrin siitä, miten ihania, värikkäitä ja toinen toistaan söpömpiä vaatteita tyttöjen “osastoilta” löytyi ja miten tympeän näköisiä, yksivärisiä, rumasti kuvioituja ja iänikuisilla raidoilla varustettuja vaatteita pojille tuputettiin. Pöh!

Koetin kasata kollaaseihin vaatteita tasapuolisesti kummallekin sukupuolelle (mukamas) varattujen vaatteiden puolelta, mutta katseeni takertui kerta toisensa jälkeen eläinpolvileggingseihin, karkkiväreihin ja söpöihin printteihin.

Kivoimmat unisex-vaatteet löytyivät totuttuun tapaan kovilta kotimaisilta: Mainiolta, Vimmalta ja Papulta, joista vain muutamia vaatteita päätyi kollaaseihin, koska mallistokuvista ei löytynyt sopivia kollaasiyksilöitä. (Bloggaajan suuret ongelmat ja niin edelleen.)

Jossain vaiheessa tein pikaisen analyysin koneeni työpöydälle kollaaseja varten kasaantuneista kuvista. Totesin nimittäin, että minulle saa myytyä niin sanottuja poikien vaatteita parhaiten painamalla niihin metalliprinttiä tai ihan mitä tahansa, mikä liittyy supersankareihin edes etäisesti…

Olkoot vaan karkkivärisiä undulaatteja kohokuvioiduilla siivillä ja ruseteilla, mutta kyllä Transformers-lippis vie niistäkin voiton silkalla siisteydellään… Tunnustan olevani toivoton.

 

Lomaohjelmavinkki: Jenkeistä, Ruotsista ja vähän Suomestakin

Epävirallisena lomatraditionani tuntuisi olevan jonkin uuden TV-sarjan aloittaminen tai jopa sen kokonaan katsominen. Eilen lipsahdin jälleen selailemaan Netflixiä jonkin mielenkiintoisen sarjan toivossa ja päädyin testaamaan kuun alussa tarjolle tullutta Welcome to Sweden-sarjaa, jossa yhdistellään komediaa, parisuhdedraamaa ja kulttuurierojen teemalla leikittelyä.

Katsoin päivän aikana kaikki kymmenen tähän mennessä ilmestynyttä jaksoa ja mieskin kurkisteli olan takaa muutaman jakson aikana. Hän totesi katsomansa perusteella, että kyllä 800 vuotta samassa valtiossa ja sittemmin tiivissä rinnakkaiselossa vaan tekee tehtävänsä. Monet sarjan esittelemistä, kulttuuristen erikoispiirteiden aiheuttamista tilanteista olisivat nimittäin voineet aivan yhtä hyvin sijoittua Suomeen aivan. Saatoin kyllä allekirjoittaa väitteen; Osa sarjan viehätyksestä perustuikin juuri siihen, että naapurimaan kulttuuri tuntui niin tutulta ja turvalliselta – hyvässä ja pahassa.

Jos kestää myötähäpeää, monikulttuurisuuden kustannuksella hupailemista ja pohjoismaalaisille erikoisuuksille naureskelua, voin suositella sarjaa sopivaksi lomajumitushömpäksi. No äh, mitäpä sitä TV-sarjoista kirjoittamaan, katsokaa itse.

Kaikki millä somistin

Okei, huijaan otsikossa vähän. Ei tähän postaukseen kaikkia joulu- ja talviajan somistusjuttuja saanut ängättyä (saati kannattanut tunkea) sitten millään. Mutta jos muistatte ihan ensimmäisen joulusisustuksen suunnitelmani, joka sisälsi pohdintoja sesongin teemaväristä, kasvien käytöstä ja erilaisten sarvekkaiden otusten fiilistelyä, voin sanoa niitä elementtejä päätyneen kotidivaanille, -hyllyille ja muuallekin aika suuressa määrin. 

Tämän joulun koristeluja ja sisustusta leimasi jossain määrin suunnittelemattomuus ja leppoistaminen; Ei mitään väkisin eikä turhan tarkasti. Josko peltinen possu ei ehkä sopinut tyylikkyyttä hakevaan yleislinjaan, se sai silti loikata kranssiin. Ja kun kuuseen unohtui useammaksi päiväksi hintalappu “sarjanumeroineen”, se sai jäädä yhdeksi “koristeeksi”, olkoonkin, ettei se istunut muuhun värimaailmaan sitten millään.

Tuntuu että joulu tulee mieleeni ja siinä sivussa kotiin joka vuosi vähemmällä hössötyksellä, tavaroiden raijaamisella, siivoamisella, silittämisellä sekä ripustelemisella – ja hyvä niin. Jääpä enemmän aikaa touhuta lapsen kanssa yhdessä leipoen, askarrellen tai joulusatuja lukien.

Tuskinpa jälkikasvu muistelee kovinkaan suurella hartaudella aikuisena, miten täydellisesti silitetyt maamon jouluverhot aikanaan olivatkaan ja kuinka hienosti koristeluiden teema pysyikään kasassa tilasta toiseen…

Kannattaa selailla myös seuraavat: 
1) Joulusisustuksen tämänvuotinen inspiraatiokollaasi eli toteutuiko tyyli ja missä määrin?
2) Ensimmäisen koristelukierroksen tuloksia eli enemmän keittiö- ja eteiskoristeluja kuin tässä jutussa
3) Joulukalenteriasiaa, -kukkahankintoja ja lisää sarvipäitä
4) Joulukuusen sneak peak ja “työn touhussa”-videomateriaalia

 

 

 

JOULUPLÄJÄYS

 

Riisipuuroa, rusinakiisseliä, vihreitä kuulia, äyriäissalaatteja, perunoita, smetanaa, mätiä, sen seitsemännen sortin kalaa purkista ja uunista, laatikkomaistiaisia, konvehteja ja joulukolaa. Laivalle lähtöä edeltävän päivän jälkeen tuntuisi tarttuneen ainakin pari lisäkiloa matkaan.

Nyt on syöty aatto läpeensä, kahdessa osoitteessa, pitkän kaavan mukaan ja tänään rääpittiin vielä kodin ulkopuolella. Kotijääkaapissa odottavat vielä juustot ja pari rasiaa lahjakarkkeja – onneksi myös vierailijoita on mahdollisesti luvassa niitä tuhoamaan.

Lahjojakin saimme – ekologisissa tuskissa kiemurtelevan näkökulmasta onneksi hyvinkin käytännöllisiä ja toivottuja sellaisia kuten kauan kaivatun urheilualuskerraston, villasukkia ja -lapasia, kehotuoksuja loppuneen mandariinihajusteen tilalle, täydennyksiä astiasarjaamme… Sekä tietenkin käyttölahjoja kuten kynttilöitä, hyväksi todettuja pesusaineita, voiteita, Coca Colaa ja sipsejä.

Kätevinä ja elämyksellisinä lahjoina mainittakoon elokuvaliput ja lahjakortit suosimiimme liikkeisiin, joista hankimme täydennyksiä varuste- tai vaatekaappeihin. Lapsikin sai paljon hyödyllisiä, toivomusten mukaisia ja ikätasoiselleen mainiosti sopivia lahjoja, joista riittää varmasti iloa pitkään. 

Taputtelen itseäni olalle, koska selkään en taivu taputtelemaan, siitä hyvästä että selvisin jo tänään juoksulenkille – olkoonkin että lyhyelle sellaiselle. Viimeistään huomenna kampean ruhoni salille, mutta tänään ehkä vietän iltaa vielä sängyssä makoillen ja kenties pelaillen.

Olen ehtinyt pitää joululupauksiani ainakin leikkimällä tänään pariinkin otteeseen lapsen kanssa tämän uusilla leluilla sekä keskittymällä yleiseen löysyyteen kuten laittoman myöhään postaamiseen tämän päivän osalta. Huomenna on kuitenkin luvassa skarpimpaa postausaikataulua ja hieno sisustuskuvaräjähdys. 

Kyllä tämä totaalirentoutuminen tästä etenee, uudet villasukat ja kotihousut jalassa, lämmin mäyräkoira selän päällä, konetta laiskasti näpytellen ja Kettukarkkeja mutustellen. Burb, moi, kiitos ja anteeksi itse kullekin meidän sirkustamme aattona livenä sietäneille sekä instapostailujeni uhreiksi joutuneille!

 

 

 

Tukholman risteilyllä uusintauhmaajan kanssa

Lähdettiinpä risteilemään joulun alla, kuten aika monena vuonna aiemminkin. Mukaan tempautuivat vanhempani ja veljeni. Ohjelmassa ei ollut mitään erityistä, jollei syömistä ja hengailua lasketa sellaiseksi. Sopivaa tasoitusta ja hidastamista sekä joulustressaamisen välttelyä tai niin ainakin oli tarkoitus. Uusimman uhmakierroksen nousujohteessa sekoileva lapsi tosin hautoi erilaisia suunnitelmia päidemme menoksi…

Menomatkalla söimme buffetissa ja paluumatkalla laivan “kävelykadun” kala- ja äyriäisravintolan puolella – tosin mies tilasi sapuskansa pihviravintolan puolelta. Olemme todenneet ravintolassa syömisen hyväksi vaihtoehdoksi kahden yön risteilyillä, sillä yksi buffettiähkyinen ilta riittää reissua kohden. Nyt on taas ahdettu kaloja, katkarapuja, sushia, erilaisia salaatteja kuten punajuuri-vuohenjuustosalaattia sekä joka sortin jälkiruokia vatsaan parin viikon tarpeiksi.

Hyttimme oli kävelykadulle päin ja lapsi halusi ehdottomasti nukkua ikkunalaudalle asetetulla petauspatjalla tälle varatun sohvapaikan sijaan. Hieman perinteistä kahden kerrossängyn ratkaisua isommassa hytissä oli parisängyssä koisaamisen ohella se hyvä puoli, että siellä mahtui kivasti lätkimään korttia veljien kanssa ja skoolaamaan seurueen syntymäpäiväsankarin kunniaksi minijääkaapista löytyneillä juomilla. Lisäksi vietin aikaa Tax-free-myymälän tyhjiä karkkihyllyjä ihmetellen, yläkerroksen kylpyläosaston porealtaissa kellotellen sekä vartalotuoksupilvien läpi astellen. 

Ja tietenkin laivan yllättävän isossa ja valoisassa leikkipaikassa päivystäen. Joulupukki piipahti leikkipaikassa ja junarataleikkipaikan vieressä nököttämiseen osallistuivat myös veljeni. Kuuttihan olisi jaksanut sukellella pallomeressä, leikkiä Muumitalolla, ajella junilla ja kokkailla keittiönurkassa varmaan vuorokauden ympäri…

Maissa ollessamme ajattelimme vältellä keskustan jouluostoskaaosta ja kierrellä rauhassa puolityhjässä luonnonhistoriallisessa museossa. Ajelimme metrolla oikeaan kolkkaan ja köpöttelimme museolle vain päätyäksemme ala-aulan infopisteelle ihmettelemään suljettua museota. Kyseisen laitoksen johto oli päättänyt lyhyellä varoitusajalla pistää museon kiinni ja laittaa työntekijät tomuttamaan dinosaurusten luurankoja, harjaamaan nenäapinakokoelmaa sekä uudelleen järjestelemään kivikokoelmia. Kaupungin muista, avoinna olevista museoista kaikki olivat meille tuttuja tai vuodenaikaan nähden nihkeältä kuulostavia.

Keskustaan siis, vaikkei meistä kukaan ollutkaan shoppailutuulella. Päädyimmekin ostostelun sijaan istahtamaan kahvilaan ja ihmettelemään yläkerroksesta käsin Gallerianin käytävillä vellovaa ihmismassaa. Saimme myös ensikäden kokemuksen keskustan ruuhkasta erehdyttyämme miehen ja Kuutin kanssa poikkeamaan paikalliseen lelukauppaan. Kullekin kuudesta kassasta oli vähintään kolmikymmenpäinen jono ja päätimme luovuttaa suosiolla. Neuvottelimme lapsen kanssa tämän säästöpossusta löytyvien kruunujen kohtalosta; Koska lelukauppa osoittautui varsinaiseksi jonotuskuolemanloukuksi, lupasimme Kuutille kierroksen laivan lelumyymälässä. Sieltä mukaan tarttui Muumipappa – muumipehmolelukokoelman uusin jäsen.

Mutta entäs se otsikossakin mainittu uhma? Kuuttia otti päähän ja raskaasti. Ai mikä? No vähän kaikki. Tavaroita ei voinut viedä paikalleen, koska tämä oli “jumissa” eli huusi naama punaisena keskellä hyttikäytävää ja koetti juoksuttaa vanhempiaan hoitamaan omat hommansa. Ruoka-aikoina ilmoitettiin viimeistään lautasen puolessa välissä mahan olevan täysi ja tovin päästä koetettiin ruinata välipaloja. Nukkumaan ei olisi haluttu mennä, uimasta tai leikkipaikasta ei olisi huvittanut poistua ja kaikki yleensä reippaasti sujuvat pukemiset, syömiset ja liikkeelle lähtemiset päättyivät raivariin, kun lasta vaadittiin hoitamaan hommat kunnolla. 

Pään pitäminen kylmänä lapsen uhmaraivotessa on yllättävän vaikeaa. Puhumattakaan siitä, ettei lapselle annettu palaute keskittyisi vain negatiivisiin asioihin, kun joinain päivinä tuntuu siltä, etteivät mitkään arjen toiminnot onnistu kitinöittä. Oman mielialan pitäminen positiivisena vaatiikin tietoista jumppaamista ja sen toistelemista, että kyseessä on (toivottavasti) vain yksi vaihe muiden joukossa ja se likipitäen täysipäisesti käyttäytyvä lapsi voi palata kuvioihin hetkenä minä hyvänsä.

Kun lapsi heittäytyy kauhukakaratiloihin, tekisi mieli vain olla kotona eikä hoitaa kasvatuskeskusteluja ihmisten ilmoilla. Soppaa sotkee osaltaan mies, jonka hermot menevät lapsen temppuiluun kohtuullisen nopeasti, erityisesti ja lähinnä silloin kun kanssaihmiset joutuvat todistamaan lapsen sekoiluja. Koetapa sitten pitää koko porukan lomailumoraalia koholla…

 

Eräs tähdenlento ja pari ilmoitusasiaa

Postauksen tähdenlentoina toimikoot virtuaalinen joulukorttini teille kaikille sekä tähtikuoseista ja -koristeista hullaantunut tonttupoika. Samainen kaksivuotias muuten potee juuri uhman kakkoskierrosta ja viettää suurimman osan vuorokaudesta huutaen raivokkaasti jos ja kun ei saa kaikkea haluamaansa. Pelkästään tämän päivän huutosaldona taitaa olla pari tuntia. (äärimmäisen raskas huokaus)

Uhmaraivoavan liki kolmivuotiaan kanssa risteilemisestä, ei-niin-hyvin suunnitellusta Tukholman kierroksesta ja positiivisuutta ylläpitävistä mantroista olisi tarkoitus postata illemmalla, kunhan tuo joulusiivouksen loppu ja pari kyläilyä on saatu hoidettua… Samoin kuin viime-viimehetken joululahjavinkeistä, joko pakettien päälle lisättäviksi tai täysin unohtuneelle lahjoittavalle annettaviksi.

Jotain hauskaa löytyy blogista siis myös aattona. Ja välipäivät – ne lienevät itse asiassa bloggauspäiviä parhaimmillaan, kun kuvaajakin löytyy päiväsaikaan omasta takaa.

Huomasiko joku muuten että Lilyn huoltokatkon aikana blogiini ovat ilmestyneet melkein kaikki Kideblogeissa bloggaamiseni aikaiset arkistot? Esimerkiksi kaikki kesäjutut, joita on kiva selailla aamukahvin kanssa ihan vain karkoittaakseen talvijumitusta sekä muun muassa lapsen kehityksessä ja urheilukuvioissa tapahtuneet käänteet löytyvät nyt täältä saman osoitteen alta. 

Rentoa, herkullista ja haluamassanne määrin riehakasta tai rauhaisaa joulua itse kullekin! Olkoot perheenne terve ja vatsanne hyvällä omallatunnolla täydet!