Kuukausiarkisto: tammikuu 2015

Lyhyen miehen kanssa elämisen iloja

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Rakkaus & suhteet 3 kommenttia

 

…Ja nyt en viittaa otsikolla siihen, että kunnon korkokenkiä käyttäessäni miehen naama asettuu napakasti tissikorkeudelle.

Oma fysiikka vaikuttaa loppupeleissä tässä älyllisessäkin maailmassamme aika moneen asiaan; Oli sitten pitkäjalkainen tai -selkäinen, jotain muuta kuin juuri mallivaatteen mukaisen muotoinen, vaatteita on vaikeaa löytää. Pitkät kolauttelevat päitään lamppuiihin ja lyhyet eivät ylety keittiön kaappien ylähyllyille tungettuihin tavaroihin.

Tulkitsemme median viestejä oman kehomme kautta; Kun kurvikkaiden naisten asiaa koetetaan ajaa visuaalisessa kuvastossa vallalla olevien hoikkien naisten rinnalle, sorrutaan välillä pilkkaamaan laihoja naisia siinä sivussa. Syntymälaihalle, jolle niitä ihailtuja kurveja ei kerry koettamallakaan, vastakkainasettelu tuntuu yhtäläisen pahalta kuin pullukammasta toiseen suuntaan. Lihaksikas nainen voi tulkita fitnessbuumin ympärillä pyörivän keskustelun näkökannat joko vapauttaviksi tai jälleen naiseuttaan mitätöiviksi.

Usein median vaikutuksista puhutaankin nimenomaan naisiin liittyen, mutta eivätköhän sanotut tai sanomattomat normit ja oletukset vaikuta kuitenkin myös miehiin. Toki miehiä roolitetaan elokuviin realistisemmin mitä ikään tulee eikä parikymppisen roolihahmon viisikymppistä äitiä esitä hädin tuskin kolmikymppinen näyttelijätär. Mutta ei mainosten, televisiosarjojen tai kirjojen ihannemieskuva ole kuitenkaan kovin laaja; Hintelät, nörttimäiset, vähemmän huippuunsa trimmatut tai ylipainoiset miehet esitetään useimmiten ainakin jossain määrin koomisessa valossa. Ja kuinka monta alle keskimittaista kaveria löytyy vaikkapa unelmien poikamiehiä tai muita vastaavia valiouroksia esittelevistä sarjoista?

Näistä lähtökohdista huolimatta hihittelen edelleen sille, miten mieheni vaatimaton pituus ohjaa toisinaan tämän reaktioita ja tulkintoja mitä median kulutukseen tulee. Päivänä eräänä sain osakseni kiukkuista mulkoilua, kun nauroin The Big Bang Theorya katsoessamme Leonardin ja Pennyn keskustelulle juhlakenkävalinnoista.

Yhtenä parhaimpana juttuna pidän silti taannoista väärin kuultua. Mies kun puhisi erääseen kappaleeseen liittyen siinä olevan hänen mielestään aika ankeat sanat. Kävi ilmi, että kyseessä oli Natalie Imbruglian Torn-ysärihitti. Kappaleessahan lauletaan:

I’m all out of faith / This is how I feel I’m cold and I am shamed / Lying naked on the floor
Illusion never changed / Into something real I’m wide awake and I can see / The perfect sky is torn

Kun mies oli onnistunut poimimaan kertosäkeen kahdesta osasta seuraavanlaisen kombinaation:
I’m a little late / This is how I feel
I’m wide awake and see / The perfect guy is tall

Lienee tarpeetonta sanoa, että alan edelleen kikattelemaan, kun kuulen kyseisen kappaleen missä tahansa yhteydessään…

Mitkä ovat teidän parhaimmat väärin kuulemanne tai ymmärtämänne kappaleet tai median viestit? Ja miten oma kehonkuva tai fysiikka vaikuttavat tulkintoihin?

Katso myös: Runoutta ghetosta eli muita kuolemattomia väärinkuultuja vuosien varrelta

Soittakaa aikuistensuojeluviranomaiselle!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Terveys, Vanhemmuus, Vauvat ja taaperot Kommentoi

Väärällä jalalla herätyn aamun tapahtumat pähkinänkuoressa: Kuutti heräsi ja sai raivarin. Päätin jonkin aikaa kiukuttelua seurattuani, että nyt tuo huutaminen ja sätkiminen saa loppua. Lapsi ei halunnut pysytellä sylissä rauhoittumassa vaan naukkasi leukaani napakasti.

Lienee tarpeetonta sanoa, että tempausta seurasi vakavahenkinen keskustelu toisten satuttamisesta. Ties kuinka monennetta kertaa… Yhtä selvää lienee, etten ole tyytyväinen uusimpaan naamani koristukseen. Peräänkuulutan edelleen sitä aikuistensuojeluviranomaista…

 

Melkein ällöttävän arkista ja rauhallista

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Itse tehty, Mieli & hyvä elämä, Ystävät & perhe Kommentoi

Meillä on ollut tähän mennessä oikein huipputavallinen viikonloppu, sellainen leppoisatempoinen ja niin arkinen, että siitä on vaikea keksiä mitään ihmeempää sanottavaa. Ei suuria tunteita – toisin kuin perjantaina päiväkodille lähtiessä, jolloin kannoin väärällä jalalla sängystä nousseen lapsen lopulta hoitoon kainalossani, ensimmäistä kertaa ikinä… Ohjelmallisestikin kalenteri on näyttänyt iloisesti tyhjää.

Olen pitänyt tällä viikolla vahingossa ja laiskuuttani taukoviikon treeneistä ja koettanut edes syödä joulukauden napostelujen jäljiltä kevyemmin. Lasken kuitenkin melkeinpä liikunnalliseksi saavutukseksi sen, että sain kuluneella viikolla pistettyä pystyyn Facebook-ryhmän, jossa kotikaupunkini asukkaat voivat etsiä omalta asuinalueeltaan samantasoisia ja samoihin aikoihin lenkille kykeneviä juoksukavereita. Juoksukaverin löytäminen vapaalle illalle tai viikonlopulle kun voi parantaa lenkille selviytymiseni todennäköisyyttä jatkossa.

Lenkkeilyn tai salilla puhisemisen sijaan olen leiponut mustikkapiirakkaa. Mies teki eilen kuivattuja omenalastuja ja tänään papupihvejä, kastiketta ja kotiranskalaisia öljyllä ja suolalla. Uuni onkin ollut päällä perjantai-illasta alkaen lähes koko ajan, ellei nukkumiseen käytettyjä tunteja lasketa.

Leipomisen ohella olen askarrellut sekä lapsen kanssa että ilman lasta, saaden nuo aktiviteettikortit valmiiksi asti. Mies laminoi kortit ja kaivoin niille varastoistani säilytysrasian. Aika rumiahan osasta tuli, mutta nopeasti tehdyiksi kuitenkin kohtuullisen informatiivisia, sillä lapsi ymmärsi yllättävän hyvin, mihin tekemiseen kunkin kortin kuvat viittasivat.

Viikonloppuun ovat liittyneet myös kissat, sillä lapsi on juoksennellut tähänastisesta viikonlopusta valtaosan Netflixin lähettämissä kissakorvissa – kaveri jopa nukkui ne päässään! Itse innostuin tuhertamaan nenäni ja poskeni kissakuosiin kasvomaalikynillä sekä rapsimaan asunnossamme säntäilevästä Saapasjalkakissasta pikakuvat Instagramiin, osallituakseni aiheeseen liittyvään kilpailuun. 

Saappailta on tarvinnut myös pihalla, jonne lykkäsin äsken miehen ja lapsen, todettuani kymmensenttisellä lätäköllä kuorrutetulla umpijäisellä pihalla mäyräkoiran kaverina liukastellessani, että tuonne en enää aio lähteä. Lumi- ja vesikelin kanssa tulen toimeen, joskin mieluummin ulkoilisin kuivalla ja lämpimällä. Mutta näiden pääkallokelien aikaan lenkillekin hirvittää lähteä ja aivotärähdys vain odottaa tapahtumistaan. Olisi edes kylmä, niin voisi pitää Soreleita, mutta ne ovat näillä lämpimillä talvikeleillä liian kuumat, vaikka pito olisikin huippuluokkaa. Hento toive säänhaltijoiden suuntaan: Joko kunnon talvikelit tai ei ollenkaan, jookosta?

Eiköhän pian saada säpinää tähänkin huusholliin, kun Kuutti saa yökylävieraan ja huomiselle on sovittu kaverikahvittelut. Ai miten niin hieman kammottaa tällainen henkinen keski-ikäistyminen? Ee-ei suinkaan.

Kenties pohjalla oleva kotijumituspainotteinen joululoman loppuosa saa aikaan yleistä levottomuutta; On kunnon imukuppigekko-olo. Alan kohta kiipeillä pitkin seiniä, jos mitään ei tapahdu… Nyt äkkiä jotain säpinää!

 

Sisustuskriisi ja kevään ikkunaostosuosikkeja

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Raha, Sisustus 8 kommenttia

Sisustuskriisiä pukkaa. Oikein mikään asunnossamme ei tällä hetkellä miellytä – joitain kiinteitä kalusteita lukuunottamatta, mutta aikaa tai rahaa värkkäämiselle ei pahemmin löydy. Muutenkin tuntuu siltä, että energian käyttäminen sisustusratkaisuihin olisi hieman tyhmää, kun saatamme vuoden tai parin päästä asua jossain muualla.

Olen kuitenkin hankkiutunut eroon muutamista aikansa eläneistä kalusteista, kun olen löytänyt niille uuden kodin muualta – vanhoista tavaroista kun saattaa olla yllättävän vaikeaa päästä eroon säädyllisesti. Asutaan sitten vaikka puoliksi tyhjässä kodissa siihen asti että sopivat korvaajat löytyvät tai muutamme muualle. Keittiöön on tosin luvassa uudet ruokapöydän tuolit, edellisten hajotessa yksi kerrallaan takamuksien alla. Ostoslistalla on myös uusi valaisin olohuoneeseen sekä sohva, mutta niiden kanssa pitänee odottaa taloustilanteen normalisoitumista.

Sisustuslehdet, -blogit ja eri kauppojen verkkosivuilla jumittaminen auttavat onneksi jonkin verran sisustuskuumeeseen. Erityisesti tekstiilit, valaisimet ja pienet kalusteet kuten sohvapöydät ja jakkarat huutelevat nimeäni, mutta toistaiseksi joudun esittämään saaneeni partiokokouksissa tilapäisen kuulonaleneman…

 

Kollaasien tuotteet: Ellos

 

Norppaemo valkokankaalla

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Elokuvat, Oma elämä, Opiskelu 2 kommenttia

Kavereilta alkoi joulukuun kuluessa kilahdella viestejä kännykkään ja Facebookin postilaatikkoon. Olivat kuulemma käyneet elokuvissa ja nähneet tutun naaman Finnkinon mainospätkissä.

Tiesin kyllä osallistuneeni heikkona hetkenä mainoskuvauksiin, joissa räpsittiin kuvia niin verkkosivuille, painettuihin esitteisiin kuin muuhunkin markkinointikäyttöön kuten seinätarroihin. Otettiinpa jotain videotakin. Kuvauksissa oli hauskaa ja videon tekeminen oli yllättävän opettavainen kokemus. Yksinomaan jo siltäkin kannalta, että kuinka paljon materiaalia muutaman minuutin lopputulosta varten täytyykään kuvata.

Kuumotti hieman tietää, että pätkä pyörii valkokankaalla, mutta sitä ei löydy verkosta mistään itse vilkaistavaksi. En tiedä itse asiassa edelleenkään, onko tämä samainen pätkä, joka pyörii leffateattereissa mutta tällaiseen törmäsin.

Näyttipä muuten hauskalta tuo maalauskohtaus. Ei ne selkäläskit niinkään vaan kirjaimen nopeutettu valmistuminen sekä pensseli, joka jäi lopuksi paikoilleen. Aika kiva viimeinen silaus, vaikka omakehulta haiskahtaakin.

On muuten sivumennen sanottuna hieman hämmentävää katsella myös jäätävän kokoista kuvasuurennosta itsestään ruokalan seinällä!

 

Paskamutsifiiliksen karkottamista: Aktiviteettikortit käyttöön

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Vanhemmuus 4 kommenttia

Tajusin eilen illalla, sängyssä levottomana kieriskellessäni, alati nalkuttavan vanhemmuusomantuntoni äänen voimistuneen viime viikkoina. Mukavuudenhaluisena ja toisinaan pitkänkin koulupäivän jälkeen istuisin mielellään teekupin kanssa selailemassa sisustuslehteä tai levittäisin pyykkejä jonkin televisio-ohjelman pyöriessä taustalla Netflixistä.

Kuuttikin kaipaa toisinaan päiväkodin hälyn jälkeen pientä hetkeä, jolloin hän touhuaa itsekseen omien lelujensa parissa. Ennemmin tai myöhemmin lapsi alkaa kuitenkin säheltää, säntäillä ja kiipeillä. Tuolloin tulee herkästi ohjattua tätä leikkimään ”nätisti” omilla leluillaan: keittiöllä, duploilla, junaradalla, autoilla, poneilla – tai kokoamaan palapelejä. Ajatuksena on toisaalta se, että lapsi osaisi leikkiä myös yksin, keskittyä ja rakentaa leikkiä eteenpäin ympäri asuntoa häröilemisen sijaan…

Kun kaverilla on kuitenkin ikää vajaat kolme vuotta ja energiaa sekä halua sosiaaliseen kanssakäymiseen riittää vaikka muille jakaa, kouraisee vatsanpohjaani kun huomaan lapsiraukkani tarjoilevan muovikupistaan teetä kissallemme ja loukkaantuvan, kun katinretaletta eivät keittiöleikit kiinnosta.

Päätinkin skarppaavani ja tekeväni aktiviteettikortit. Ajatuksena olisi tehdä lapsen kanssa jotain yhdessä, kulloiseenkin tekemiseen keskittyen, vähintään puoli tuntia ainakin kolmena arkipäivänä viikossa, mielellään useamminkin. Sitä paljon puhutta läsnäolemista!

Kaikkea kivaa voi puuhata tietenkin myös viikonloppuina. Lomille, vapaapäiville ja viikonlopuille ajattelin tehdä kuitenkin omat ”isommat” aktiviteettikorttinsa. Niiden erikoispiirteenä kun on muihin verrattuna tekemisen pidempi kesto, joka saattaa vaatia myös siirtymistä kotoa ja lähiympäristöstä jonnekin kauemmaksi.

Aktiviteettikortit voi pistää rasiaan ja valita sieltä yhdessä lapsen kanssa jonkin kivan, yhteisen tekemisen päivään. Ajattelin piirtää lappusiin jonkin aktiviteettia kuvaavan symbolin, jotta lapsenkin on helpompi tietää, mitä kortissa sanotaan. Listasin yömyöhään unta tavoitellessani ylös seuraavia aktiviteetteja:

Pelejä:
Palapelit
Muistipeli

Musiikkia:
Eri soittimien kokeilu
Lastenlauluja yhdessä

Taiteilua:
Maalaus
Piirtäminen
Värityskirja

Askartelua:
Tarrapuuhat
Muovailuvaha
Leikkausharjoitus
Helmien pujotus – oma koru

Satuja ja taitoja:
Lukutuokio
Sanakirja
Numerotreeni kirjan avulla 

Luontoa ja tieteitä:
Metsäretki
Lemmikkien hoitaminen
Helpot kokeet

Pientä kivaa pihalla:
Saippuakuplat
Hiekkalinna eläimille tms.
Ruutuhyppely
Eväshetki pihalla

Keittiössä:
Leipominen
Kokkaaminen

Liikkeelle:
Yhteisjumppa lapsi vastapainona tai liikkeet rinnakkain
Palloleikki
Pulkkailu
Rullalautailu

Leikkiä yhdessä:
Kauppaleikki
Majaleikki Duplo-/legoleikki

Sesonkihauskaa:
Pääsiäiskoristelu (kts. myös joulu, vappu ja synttärit)
Munien etsintä (pipareiden koristelu yms.)
Rairuohon istutus (joulukukat jne.)

Vapaapäiviin, lomille ja viikonloppuun:
Retki museoon
Temppurata koiralle
Yhdessä kahvilla / ravintolassa
Kirjastoreissu
Uiminen
Pidempi ulkoiluretki
Palloilu kentällä (jalkapallo, sähly, koripallo, pesäpallo)
Kaverin yökyläily
Telttailu
HopLop tai vastaava sisäseikkailu
Eläintilalla tai -tarhassa käynti
Sieniretki
Marjastus

Onko teillä ollut käytössä jotain samankaltaisia keinoja, aktiviteettikortteja tai -listaa inspiraationlähteeksi lapsen kanssa touhuamiseen tai muistivälineenä lapsen kanssa yhdessä tekemisen säännöllistämiseen? Keksittekö jotain kivoja aktiviteetteja lisättäviksi listaan?

P.S. Jos yhteistekemiskärpänen muni korvaanne tämän myötä, kannattaa ehdottomasti tsekata MLL:n mainio halpojen huvien idealista. 

Mitähän ihmettä täällä tapahtuu Vol. 2

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Muu kulttuuri, Rakkaus & suhteet Kommentoi

 

Pahoittelen syvästi tätä huikeaa kuvanlaatua. Olohuoneessa tapahtuu kuitenkin jotain, jonka halusin ikuistaa. Nimittäin sen, millainen räjähdys saadaan aikaan sillä, että mies saa päähänsä ryhtyä päivittämään huushollimme tietokonearsenaalia.

Kuvasta pitäisi löytyä ainakin:
– Yksi höyrähtänyt nörttimies
– Akkukäyttöinen ruuvinväännin teräsarjabokseineen
– Hämmentynyt lapsi
– Paikaltaan irti kiskottu työpöytä
– Yksi pöytäkone, yksi kannettava ja yksi näyttö
– Otsalamppu
– Tulevan keskusyksikön kotelo

Juuh, kun nörttimies päättää tomuttaa nurkkia ja pistää vaimon kynäpurkit työpöydällä uuteen järjestykseen – eli rahaata ne tarpeettomina kirjahyllyyn tietokoneidensa tieltä, tiedossa on takuuvarmasti eri oloista rymseeraamista kuin vaikkapa Raissin retrotekstiilisekoilut. Joskus toivon, että tuo kaveri voisi hankkia vaikka uudet verhot. Tulisi halvemmaksi ja vaatisi vähemmän johtojen piilottelemista… Toisaalta pitää miehenkin saada sisustaa!

 

Sitä vaan että silkkaa rakkautta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Rakkaus & suhteet 5 kommenttia

Minulle iskee aika harvoin sellaista pakko saada-kohtausta. Mutta kutikutimiia:n instagram-kuvien myötä päädyin tilaamaan täysin spontaanisti ja välittömästi sormet kännykän näytöllä täristen ja toinen käsi verkkopankkitunnuksia käsilaukusta hamuten jotain sellaista, minkä hankkimista olisin normaalisti harkinnut yön yli. Ihan jo hinnankin vuoksi. Eikä ole kaduttanut. Ei hetkeäkään.

Mitä kaunein ja persoonallisin, superlämmin, neulottu ja lampaanvillalla täytetty intiaanipipo on ihastuttanut (ohikulkijoita, kavereita, päiväkodin hoitajia, muita lapsia ja naapureita) kaikkialla missä olemme lapsen kanssa liikkuneet. Eikä mielestäni suotta. Ja se natsaa eikös natsaakin varsin kivasti yhteen myös tämän talven toppatakin kanssa?

Kuten sanottua, sitä vaan että silkkaa vaaterakkautta. Ei sillä, etteikö tuo lapsikin olisi aika kiva.

 

Päivän asu: Hörselöitä ja kangasmaihareita

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Päivän tyyli Kommentoi

Päivän asua vaihtelun vuoksi; Jotenkin kummasti asukuvia tulee otettua ainoastaan viikonloppuisin jos silloinkaan. Näin talvisaikaan kun kuvaajajärjestelyt ja sää- sekä valaistusolosuhteet kun ovat lievästi sanottuna haastavia. 

Aamulla vaatekaappini sisältöä tuijottaessani teki mieli kiskoa päälleni jotain mahdollisimman hempeää. Päädyin pilkkurusettipaitaan, jonka sisään kuuluisi leikkauksen asettumisesta päätellen sulloa merkittävästi pienempi tissipari, pitsihamoseen, fleecesukkahousuihin (joita ylistin juuri myös Momfien puolella), kangasmaihareihin ja palmikkoneule-jättitupsupipoon. 

Suuntasin heti asukuvien oton jälkeen paikalliselle ulkoilualueelle reippailemaan isäni, veljeni ja Kuutin kanssa, joten kenkien sekä takin alta esiin jäävien jalkojen piti olla riittävän järkevät kukkulakiipeilyä silmällä pitäen. Pahuksen muu elämä, kun rajoittaa pukeutumista! Vai miten se oikein menikään…

P.S. Huomatkaa vimpan päälle seksikkäät kynteni korukuvassa.

Pusero: Fida Kerava / Hame, kengät ja sukkahousut: H&M /
Lintusormukset: Monki / Riipus ja kivisormus: Kalevala Koru  /
Polvisukat: Lindex / Pipo: Ellos /
Naaman ja sormien turvotus: Risteilyn, joulun ja uudenvuoden peruja,
helpottanee helmikuuhun mennessä tällä aineenvaihdunnalla

#WTF

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Vauvat ja taaperot 6 kommenttia

Mies kävi yöllä ennen unille käymistään tarkistamassa, ettei lapsi ole (jälleen kerran) poikittain sängyssään ja että tällä on peittoa suojanaan. Sain kehotuksen tulla kurkistamaan lastenhuoneeseen…

Sitä minä vaan, että ajoittain on vaikeaa, ellei mahdotonta keksiä, mitä noilla vähän alle kolmevuotiailla oikein on tekeillä.

Itse asiassa aika useinkin, kun lapsen mielikuvituksen ja omien leikkien laajentumisen myötä tämän puuhat muuttuvat toisinaan monimutkaisiksikin ja leviävät erilaisiksi asetelmiksi pitkin asuntoa…