Nainen vuorella eli hyvä Ellos hyvä!

FullSizeRender-4 FullSizeRender-7 FullSizeRender-5 FullSizeRender-6 FullSizeRender-3FullSizeRender-2

Avasin Elloksen ulkoiluvaatemainoslehtisen ja yllätyin. Positiivisesti, voitteko kuvitella.

Nainen tekemässä oikeasti jotain liikunnallista! Ei vain tyrkyttämässä peppuaan. Saa sitäkin tehdä, jos tykkää, en toki tuomitse eikä pitäisi tuomita muidenkaan. Liikunnalliset kuvat vaan olisivat paikallaan, liikuntavaatteita kun ollaan kauppaamassa.

Yli 20-vuotias nainen mainoskuvissa!

Ei söpöilyposeerauksia vaan tekemisen meininkiä eleissä ja ilmeissä!

Nainen, joka on saavuttanut seikkailu-urallaan hienoja, myytävään tuotteeseen liittyviä etappeja. Ja hänet esitellään aktiivisena toimijana sekä kerrotaan hänen tarinansa malliston esittelyn ohella.

Leikkipuistopukeutuminen mainittu juu, mutta tuodaan esille myös mahdollisuus suurempiinkin seikkailuihin heittäytymiseen.

Nyt kyyninen hiekkapillukin tykkäsi, lisää tällaista!

 

 

Mun pitäis

FullSizeRender-1

Liikkua ensi viikolla enemmän.

Lakata syömästä työpaikan herkkukaappia tyhjäksi pikkuhiljaa, olkoonkin että hankin sinne täydennyksiä.

Rapsuttaa enemmän kissoja ja ulkoiluttaa enemmän koiraa.

Kirjoittaa vanhempainiltayhteenveto ja tehdä miljoona muutakin pientä työjuttua.

Lakata rapsuttamasta rintakehän näppyjä auki asunnonvaihtostressiä purkaakseni.

Hommata uusi matkakortti hukkuneen tilalle ja palauttaa kirjakerhopaketti, mutta kun keskustaan ei vaan selviä ei sitten millään.

Ottaa enemmän kuvia.

Jaksaa leikkiä myös oman lapsen kanssa. Ei siis vaan keksiä tälle puuhaa vaan oikeasti leikkiä.

Kirjoittaa enemmän blogeja ja vähemmän omia hömpänpömppätekstejä englanniksi, kun niitä nyt ei ainakaan kukaan lue.

Sortteerata tavaroita kierrätykseen rankalla kädellä.

Ja ja ja ja…

Lopettaa näiden pahusten listojen tekeminen paperille tai päähän, koska ne eivät ainakaan edistä allekirjoittaneen kokonaishyvinvointia.

P.S. Ja muistaa, että olen ilmeisesti prinsessa, joten millään tällä ei oikeasti ole väliä, sillä kaikki ratkeaa heti kun löydän tarpeeksi hyvää palvelusväkeä!

 

 

Keskiaikainen kekkerimenu ja pari erikoista juhlijaa

IMG_5518  IMG_5517 IMG_5515IMG_5524 FullSizeRender-1IMG_5525IMG_5519 IMG_5521 FullSizeRender-3IMG_5522 IMG_5527 FullSizeRender
IMG_1073IMG_5532  FullSizeRender-2

Niin ne 52-vuotissynttärit!

Juhlapaikkaa eli asuntoamme koristeltiin metsäisemmäksi luonnonkasveilla ja säätämällä hifistelylamput välkyttämään takkatulen räiskettä jäljittelevää valoa. Keittiön kajarista kuului tulen rätinää ja olohuoneen melupönttö puolestaan suolsi teemaan sopivaa elokuvamusiikkia. Pöytään katettiin sapuskan lisäksi hieman lehtiä, käpyjä sun muuta kasvikoristetta.

Itselläni asu oli sekoitus keskiaikavaikutteita ja Taru Sormusten Herrasta-teemaan jotensakin istuvia vermeitä. Aviomieheni oli itseoikeutetusti ja -selvästi hobitti. Eräässä kuvista vilahtava kummitäti H oli puolestaan haltianeito. (Viiden pisteen kysymys: tunnistatteko mekon?)

Ja sitten se miehen ja useimpien vieraiden mielestä tärkein asia eli RUOKA.

Tässäpä vielä menu, jonka suunnittelussa L koetti satsata siihen, että raaka-aineet olisivat olleet pitkälti linjassa joko keskiaikaisten tarjottavien tai Keski-Maan eväiksi kuvattujen tuotteiden kanssa. Hobittilan pitopöytään kuului:

~~~

Lihapiirakka
Sienipiirakka (suppilovahveroita ja sipulia)
Pekoni-munapiirakka
Lisukesalaattia
Hillosipuleita ja valkosipulinkynsiä
Savukaloja ja kastiketta
Makkaralajitelma
Kasleria & Leikkelelajitelma
Perunoita ja porkkanoita
Viinikastiketta
Maalaisleipiä (sekä vaaleampaa että saaristolaisleipätyyppistä tummaa)

Juustolajitelma, hilloja, suolaisia keksejä ja viinirypäleitä
Omenapiiras
Raparperi-puolukkapiiras ja vaniljakastiketta
Pikkuleipälajitelma (piparkakkuja, torpparileipää ja murukeksejä)
Luostariviinihenkistä punaviiniä
Valkoviiniä
Kotikaljaa
Marjamehua

~~~

Maistuisko sullekin?

 

 

She, being born in the body of a maid, had a spirit and courage at least the match of yours

IMG_5489
IMG_5514IMG_5491IMG_5512

Eilisenä päivän asuna toimi Taru Sormusten Herrasta-teemasynttäreiden kostyymi, johon löysin materiaalit enimmäkseen omasta kaapistani. Vain kansallispukuun kuuluvan liivin lainasin äidiltäni ja pienen tikarin veljeltäni. Vyö on kirpparihamstrattu Keravan Fidalta.

Korvakorut sain valmistujaislahjaksi ja ne on hankittu Porvoon DesignDelistä. Pusero ja hame on ostettu aikanaan ihan arkikäyttöön H&M:ltä ja peruukki tarttui mukaan niinkin eksoottisesta paikasta kuin Renkomäen ABC:n sekatavaraliikkeestä.

Jos näissä sitten maanantaina töihin?

 

 

Elämä on luopumista

IMG_1024
IMG_5400IMG_5405
IMG_5397
IMG_1026IMG_5396 IMG_5411IMG_5403 IMG_5408

Erityisen paljon se on luopumista sellaiselle, joka kiintyy, muodostaa tunnesiteen herkästi moniin asioihin ja paikkoihin: taloihin, asuntoihin, eläimiin, autoihin, pienesineisiin, tuoksuihin ja tunnelmiin, jotka löytyvät vain tiettyjen muuttujien kuten vuodenajan ja tilan ollessa kohdallaan.

Luonnollisesti ihmisiin: sukulaisiin, ystäviin ja perheenjäseniin muodostetaan ne vahvimmat siteet ja suhteet, mutta olen lapsesta alkaen itkenyt muun muassa eteenpäin myydyn polkupyörän perään katkerasti.

Viikonloppuna tein jälleen surutyötä. Kiersin, kuvasin, tunnustelin, jalkapohjilla ja käsillä, kuuntelin, istuin tutuissa nurkissa ja lähtöpäivänä tirautin muutaman kyyneleen kirkkaan syysauringon lämmittäessä kasvojani.

Niille poluille, joita olen tallannut niin kauan kuin muistan, pellonreunoihin, hiekkatielle, pihakasvien alle, en enää palaa. En istu lauteilla, herää yläkerran pikkuhuoneen ikkunasta puhaltavaan tuuleen tai peltikatolle ropisevaan sadekuuroon. En leiki piilosta oman lapseni kanssa samoissa piiloissa kuin omassa lapsuudessani.

Enkä istu syömään, liian paljon ja liian usein, saman pöydän ääreen. En kuuntele talossa kiertävää pianon ääntä, en viivähdä hämärässä portaikossa tunnustelemaan oman historiani ja toisaalta lähisuvun kerroksia, silitä ryijyä ohimennessä tai lue Aku Ankkoja ullakolla. Saunan jälkeen tai kesän shortsikeleillä pistelevä nojatuoli ei enää kutittele jalkoja tai taivaankaari välky tähtiä samalla tavoin pakkasöinä.

Pihakeinu ei narise toisten piha-askareita seuratessa enkä voi vaellella marjapensasrivistöjen lomassa keräämässä syötävää suoraan suuhun katsellen samalla pikkulintuparven touhuja. Kesäpäivinä en voi maata vastaleikattua nurmikkoa haistellen, hakea hyllystä keltaisiksi muuttuneita kirjoja ja vajota hetkeksi takaisin lapsuuden kesien kiireettömyyteen, joka muuttui usein jo tylsyydeksi.

Astiakaapin ylähyllyltä ei löydy kulhosta muroja eikä maakellarista mehuja. Kukaan ei vilkuta enää pellonpuoleisesta ikkunasta hyvästiksi, kun auto kaartaa pois pihasta. Eikä pimeällä pihapiiriä lähestyttäessä näe valon tuikkivan jo kaukaa. Tai jos näkeekin, lampun on syttytänyt joku muu – uusi perhe, uudessa elämässään.

Se mikä itselle oli tuttua: kolhut, ruokien tuoksut, räsymaton tuntu, haitarioven narina, askelten äänet, kenkien kopistelu talviselta pakastinreissulta palatessa, uutisten pauhu monta kertaa päivässä, kuluu pois, korjataan ja muuttuu uudeksi.

aika vei meiltä sen
mummolan lapsuuden
mutta ei meitä saa
vanhenemaan

PMMP-Mummola

 

 

Perjantain pizzaterkut

Istun autossa matkalla Kuopioon. Puhelin taisi hajota. Kohtuullisen kallis tikki tai ainakin hidas periä takuina tai vakuutuksina takaisin. Ja niin varovaisesti kun sitä on pidetty – kerrankin ihan oikeasti. Kyrsii ja matkapahoinvointi hiipii kimppuun.

Onneksi on sentään eilistä videomateriaalia tuutattavaksi eetteriin. Joten olkaapa hyvä: Perheessämme on uusi ruoanlaittajasukupolvi kasvamassa.

 

Urbaanit perhoset

IMG_5314 IMG_5322IMG_5318

Kun asu koostuu matkalaukun pohjalle jääneistä jämistä, se ei välttämättä ole kauhean yhtenäinen ja loppuun asti mietitty, mutta ei se näin jälkikäteen kuvista katsottuna ollut kuitenkaan kovin paha.

Ja se palveli tärkeimmässä tarkoituksessaan, suojaten hyvin kylmältä ja mahdollistaen tuntikausien kävelyn, kiipeilyn torneihin ja mönkimisen sukellusveneessä. Juurikin hyvä. Miten sen sanoisi? Sopivan helppo. Noh, josko sen lanseeraamista motokseen kuitenkin miettisi vielä…

Mekko, neule, ballerinat, sukat ja korut: H&M eri vuosikertoja / Laukku: Indiska

 

Vähän pidempi pätkä Tallinnassa

IMG_5332IMG_5302
IMG_0986IMG_0929  IMG_0941 IMG_5381IMG_0943 IMG_0969  IMG_5340IMG_5326 IMG_5348 IMG_5358 IMG_0935
IMG_5376IMG_5362 IMG_5394IMG_5367  IMG_5377 IMG_5378  IMG_5386

Jos sitä viimein lupaamansa Tallinnareportaasin naputtelisi. Pähkinänkuoressa todettakoon, että hermot säilyivät, rahatkin pääpiirteissään ja kaikki asialliset hommat saatiin hoidettua.

Lisäksi piipahdimme muun muassa Lennusadamissa, jossa Kuutti ajeli 30-luvulta peräisin olevalla sukellusveneellä, kokeili lentosimulaattoria isänsä kanssa, touhusi kauko-ohjattavilla laivoilla ja oli asiaan kuuluvan tohkeissaan. Voin suositella kaikille vesikulkuneuvoihin hurahtaneille ja ylipäätään edes vähän interaktiivista museokäyntiä havitteleville. Koneista kiinnostumatonkin viihtyi.

Laiva tyhjennettiin jo ennen kymmentä ja hotellihuoneeseen pääsi vasta kolmelta. Onneksi satoi vuodenaikaan ja säätiedotukseen nähden maltillisesti, kiipeilimme V.I.Lenin Palace of Culture and Sports eli Linnahallilla kuvaamassa ja katselemassa kaupunkia. Kipusimmepa myös vanhan kaupungin muurille ja muutamaan torniin, haukkasimme syötävää kattoravintolassa ja hurautimme tapojemme vastaisesti illalliselle taksilla. No jos sitä seuran ja reissun kunniaksi sitten vaikka – tai kaatosateen.

Laivalla kiskottiin tuttuun tapaan kullekin mieluisia ruokia napaan, tosin lapsi söi harmillisen vähän – liekö jännitys ja leikkipaikkaan pääsyn odottaminen veroittanut menomatkan ruokahaluja. Ja siihen vielä hotellihuoneelle ostetut macaronsit ja ravintolaruoat sekä hotelliaamiaiset päälle. Sanotaan näin, että pari viikkoa paranisi taas syödä kevyemmin ja polkea töihin mukisematta.

Ostostelu jäi vähäiseksi – millekään kun ei ollut tarvetta, mitä nyt lapsi kaipasi lisää vaihtovaatteita kesken reissun ja Norppa tahtoi koluta Kaubamajan ruokaosastoa kivojen erikoispakkausten tai muiden tuliaisten toivossa.

Hotelliksi valikoitui Tallink Conference&Spa, jonka kylpyläpuoli jaksoi viihdyttää koko matkaseuruetta kahtenakin päivänä. Useampi erilainen sauna, pari isompaa polskutteluallasta suihkuineen ja virtauksineen, ulko- ja porealtaat… Sanotaan että varsinkin tänä kesänä tosissaan uimaan oppinut lapsi oli aika liekeissä eikä aikuisistakaan kuulunut valituksia.

Tiivistelmänä:

Kun lähdet seuraavan kerran Tallinnaan, viivy perillä yö tai kaksi, vuokraa asunto tai valitse mieluinen hotelli (historiafriikeille, näköalojen metsästäjille tai kylpylässä lillujille löytyy kullekin omansa). Kaupungista saa näin hurjan paljon enemmän fiiliksiä, kokemuksia ja makuelämyksiä irti.

Ja jos rakastat rappioromantiikkaa, poikkea pois vanhasta kaupungista ja kävele sinne, minne nokka ikinä näyttääkin. Tallinnassa kaikki on kävelymatkan päässä ja voit löytää parhaan kahvilan tai kirpputorin turistinurkkien ulkpuolelta.
Kertokaa parhaat Tallinnavinkkinne, eiköhän tuonne suunnata joskus uudestaan!

 

// Kuvat saa isommiksi klikkaamalla niiden päältä ja selattua isoina nuolinäppäimien avulla.