Syksyn sävel

Pitkästä aikaa kunnon kuvat eli klikkaathan kuvat isommiksi ja selailet sitten nuolilla läpi, niin saat niistä enemmän iloa irti. Pus.

IMG_5983 IMG_5973 IMG_5964 IMG_7059 IMG_8356mv (1) IMG_8132 IMG_8137 (1) IMG_8158 (1) IMG_8173 (1) IMG_8201 (1) IMG_8118 (1) IMG_6011 IMG_5970 IMG_5961 IMG_5968 IMG_1382 IMG_6006 IMG_5936 IMG_5966

Partion syysretkelle raahautui yksi väsynyt ja muuttoahdistunut johtaja, joka koetti selvitä mahdollisimman vähällä äkseerauksella ja raatamisella sekä olla tulematta kipeäksi ennen viimeistä asunnon tyhjennysrutistusta.

Ei kauhean skarppi reissu, muttei metsässä vietetty aika ainakaan pahaa tehnyt päätukokselle, sen voin sanoa. Omaa partioryhmäänsä luotsasi retkellä myös mies ja Kuuttikin pääsi mukaan.

Monista päiväsaikaan otetuista sekä kaikista iltakuvista kunnia kuuluu M. Rantalalle, joka hoiti niin partioporukkamme lapset enimmiltä osin kuin kamerankin kanssa heilumisen.

Täytyy sanoa, että monta vuotta ryhmää yksin luotsattuaan on ollut hyvä saada apulaisjohtaja, joka on oikeastaan täyttänyt pääasiallisen johtajan saappaat pikkuhiljaa, kun omat rahkeeni eivät ole enää revenneet kaikkialle.

Ja todeta, että kolmivuotias partiolaisen alku oli sikäli liekeissä retkeilystä, että lähtisi kuulemma heti uudelleen, jos pääsisi. Hyvä hyvä!

 

 

Halpaterapiaa eli jouluhommien avajaiset

joulu1.001 joulusisustus7.001joulusisustus2.001 joulusisustus8.001joulusisustus3.001 joulusisustus5.001 joulusisustus6.001

Vanha koti on tämäniltaisen rutistuksen myötä siivottu ja tyhjennetty. Kirjoittaisin aiheesta ehkä enemmänkin, mutta vallitsevassa sentimentaalisuuden tilassani en vielä siihen pystynyt.

Jotta pää pysyisi kasassa tai ehkä ennemminkin raiteillaan, täytyi suunnata ajatukset yli muuton, evakon ja remontin ja ajatella, mitä sitten tapahtuu, kun kaikki on valmista ja asumme jälleen miniperheemme voimin omassa kodissamme.

Ja silloinhan tapahtuu tietysti joulu. Isolla J:llä ja metsänvihreänkultaisilla koristeilla varustettuna. Sen kunniaksi kolusin kolmen kovan kodinsisustuskohtauksen taltuttajan eli Ikean, Elloksen ja H&M:n sivuja ja tässäpä hieman jouluinspiraatiota myös teille.

Oletteko jo ryhtyneet jouluvalmisteluihin vai ovatko ne osaltanne ehdottomasti pannassa aina joulukuuhun saakka?

 

 

Televisio, joka melkein aiheutti sydänkohtauksen ja avioeron

IMG_1342

Aviomieheni oli selvästi päättänyt ottaa ainakin jotain iloa irti siitä, että edessä on muutto ja remontti. Uuteen kotiin kun tavataan tehdä hankintoja ja mikäpä sen mielekkäämpää sisustamista kuin uusilla hifistelylampuilla ja näytöillä pesän rakentaminen… (Aikalailla kaikki?)

Tulin totaalisessa työpäivän-jälkeis-jumituksessa kotiin, kun mies alkoi ehdottelemaan päivityksiä kodin viihde-elektroniikkaan.

L: ”Ajattelin hankkia olohuoneeseen sitten telkkarin.”

K: ”Kuis nyt näin? Vähän aikaahan sitten tuo toinen näyttö vasta ostettiin?”

L: ”No luovutetaan se porukoille, kun haluan kunnollisen näytön olohuoneeseen, nyt kun kerran tulee olemaan sellainen.”

K: ”Ok, sun rahojahan ne on enimmäkseen.”

L: ”Noniin, nyt klikkasin sen televisio-tilauksen menemään. Se on sitten 4K.”

K: ”Mitä helvet…? Mistä se on oikein tehty, valkokullasta? Millä rahalla sä… HNGGHHH.”

….

Voin kertoa, että aivot menivät solmuun ja sydän jätti pari lyöntiä välistä – harkitsin sekunnin kymmenesosan myös avioeroa, ennen kuin puolisoparkani riensi kertomaan, ettei kyseessä suinkaan ollut neljän tuhannen euron töllötin vaan termi liittyi ilmeisesti kuvan tarkkuuteen.

Sen enempää en ehtinytkään tajuamaan selonteosta, sillä keskityin kuivaamaan kauhunhikeä otsaltani ja rauhoittelemaan pumppuparkaani. Huh huh, jokin roti tuohon säikyttelyynkin.

 

 

 

Nyt kyllä sanon rumasti

image

Ja sen jälkeen hoen mantranomaisesti itselleni, että se on vain ohimenevää, se on vain ohimenevää, se on vain ohimenevää.

Niin mikä?

Muuttopakkaus, remontti, evakossa asuminen, partioretket, jotka osuvat ilmeisesti aina pahimpaan sumaan, pimenevät aamut ja illat sekä vasu-keskustelut, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja  antavat pohjaa työlle, mutta pidentävät työpäivää ja lisäävät kiirettä paperityön osalta.

Miehen kanssa tappeleminen tyynyliinojen noudosta tai siitä, mihin hypoteettiset valaisimet asetetaan asunnossa. Liikkumaan lähtemiseen sopivien kolojen puuttuminen, kirjoitusajan puute sekä muuttohässäkän jalkoihin jäävän lapsen olotiloista stressaaminen.

Jatkuva päänsärky, liian vähäiset yöunet ja suututetut pikkuveljet ja partionjohtajakollegat, joille täytyy vaan sanoa oman ajan osalta ei-oota. Tulostamatta jääneet  pöytäkirjat, yötä myöten kirjoitetut tekstit sekä laiminlyödyt, rapsutuksia kaipaavat elukat.

Tänään, 6:20-15:50 päivän päätteeksi pyörän eturengas löytyi tyhjentyneenä pihalta. Harkitsin hetken itkemistä, mutta totesin, ettei se taida auttaa.

Se on ohimenevää.

 

 

 

Miksi hoitaa muiden lapsia enemmän kuin omaansa?

IMG_1226

Eräs kaukaisempi tuttava sivulauseessa ihmetteli, että jos lapsista tykkää, eikö niitä voisi tehdä ihan itse ja jäädä kotiin omiaan hoitamaan. Suotta sitä muilta lainamaan! Ihan uusi käsitteellinen taso omavaraistaloudelle, noin oman koripallojoukkueen kasvattamisen merkeissä. (Näillä geeneillä yeah right.)

Liekö luuli, että hyvää hyvyyttäni polkea ryttyytän töihin joka ikinen aamu?

Aina joskus huomaa lähtevänsä töistä hippulat vinkuen, tehden numeron siitä, että omakin lapsi pitäisi joskus päästä hakemaan ja voi kauheaa, kun sille tulee pitkä päivä. (Vähän yli kahdeksasta puoli viiteen.)

Tämä siitä huolimatta, etten ole suinkaan ainoa, jolla on (pieniä) lapsia ja mies sentään hoitaa Kuutin hoitoon viemiset ja sieltä hakemiset ainakin 80%sesti siten, ettei hoitopäivälle tule kuin kahdeksan tunnin pituus.

Joten saa sitä tätäkin työtä tehdessä sen surullisen kuuluisan vanhemman tunteman syyllisyyden aikaan lyhyeksi jäävistä yhteisistä illoista. Ja painetta kertyy päähän ja kehoon kaiken kivan tekemisestä vielä iltaisin sekä viikonloppuisin.

Otsikon kysymykseen vastaisin silti, että koska niiden työssäkäyvien, opiskelevien tai muista syistä lapselleen hoitoa tarvitsevien jälkikasvukin täytyy ravita, saada unille, pukea, leikittää, halata ja opettaa.

Avaisin myös keskustelun siitä, kyselläänkö lakinaisilta tai -miehiltä, lääkäreiltä, postinkantajilta, tehdastyöläisiltä, lähihoitajilta tai ministereiltä, että miksi he käyvät töissä, kun olisi omiakin lapsia. Ei vissiin ainakaan kovin usein. Rahaa kun tarvitaan monessa perheessä kahta kovemmin, jos on enemmän syöjiä ja sen kuluttajia – ei näissä “kutsumusammateissa” palkalla juhlita, mutta saa sitä silti.

Eli pyöräni polkaistaan taas liikkeeseen 7:20 huomenaamulla ja toivon sekä uskon lapsemme saavan oman hoitopäivänsä mittaan sapuskaa, unta, kavereiden kanssa vietettyä leikkaikaa sekä raitista ilmaa. Kasattuna yhteen laadukasta varhaiskasvatusta tarjoavilla aikuisilla, joiden käsiin jätän lapseni mieluusti.

Eivätpä sitäpaitsi lapsen kiukuttelut tunnu enää missään, kun satunnaisia hepuleita aikaansaa kotona sentään VAIN yksi 3,5-vuotias minityyppi. Sehän on suoranaista hermolepoa 21 lapsen iloista, leikeistä, harmeista ja pulmatilanteista johtuvaan melun  sekamelskaan verrattuna.

P.S. Leivon kyllä toisinaan, mutten ole nimenomaisesti pullantuoksuinen mutsi edes töissä, vaikka kuvasta voisi niin luulla, vaan kyseessä oli kollegan projekti.

 

 

 

 

Uuden kodin ensipäivitys

saunatarvikkeet6.001

saunatuotteet7.001saunatuotteet 4.001

saunatuotteet2.001saunatuotteet1.001  saunatuotteet3.001

Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut.

Saunoimme tänään taloyhtiön saunassa toiseksi viimeistä kertaa ja iltapäivällä kirjoitimme uuden asunnon papereihin nimet alle. Marraskuussa saunotaan ihka ensimmäisessä omassa saunassa, jes!

Tuparivieraille ja joulupukin tontuille vaan vinkiksi, että laudeliinarakkauksia löytyi (illan luvattoman pitkän selailusession perusteella) Lapuan kankureilta, tyylikäs vaalea löylymittari, kiulu sekä jakkara Houselta ja Rennolta bongasin kivoja kosmetiikka- ja tuoksufiilistelyjuttuja himosaunojille.

Ai voisiko tämän postauksen(kin) perusteella sanoa, että oma sauna oli aika lailla kynnyskriteeri asunnonvalintaprosessissamme? Kyllä voi!

 

 

Teräsreisi tässä moi

FullSizeRender

Sarjassamme töissä kuultua. Huilasimme kahden ohjatun leikin välissä polvi-istunnassa jumppasalissa, kun yksi lapsista koputti reittäni.

—-

Pohtijatyyppi: “Miten sulla voi olla nämä näin isot?”

Norppa: “Ne on kuule pelkkää lihasta, kovalla työllä hankitut. (KÖH)”

Keskustelun aloittaneen lapsen kaveri siihen: “Isot lihakset onkin!”

Ja pienen miettimisen jälkeen…

Pohtijatyyppi: “Voimaa! Oo! Paljon voimaa!”

—-

Tässä sitten mietin, että kannattaako treenata vai ei? Palaute on vähän ristiriitaista!

Nimimerkillä ThunderThighs_89

 

 

M Y Y T Y

img_4607 img_0969  img_9980 img_9982 img_0011 img_7278 img_7339 img_7360 img_7379 img_7323 IMG_0245 IMG_1936 IMG_2013 IMG_0817 IMG_1505 IMG_0543 IMG_0031 IMG_9967 IMG_9947 IMG_7682 IMG_0808 IMG_4861 IMG_3602 IMG_2947 IMG_2972 IMG_2954 IMG_0866 IMG_9993 IMG_8830 IMG_4681 IMG_4362 IMG_3818 IMG_3793 IMG_3814 IMG_7300 IMG_2429 img_0909   img_1006

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Norppalan väen ja tämän huushollin yhteiselo.

Asunnon myyntipaperit allekirjoitettiin jo ennen viikonloppua ja ennen kuun vaihdetta kaikki roina on lahjoitettava eteenpäin tai pakattava laatikoihin, pussukoihin tai nyssäköihin.

Rakkaudella remontoitu ja antaumuksella asuttu koti, jossa elon aikana on menty naimisiin, saatu lapsi, juhlittu lukuisat juhlat, huudettu ja heitelty tavaroita, podettu kriisejä, saatu opinnot päätökseen, perustettu blogi, rakastettu monella tapaa sekä pyöritetty sisustusta moneen otteeseen uusiksi.

Toisaalta voitte ehkä kuvitella, että olen aika innoissani myös uuden kodin laittamisesta pikkuhiljaa asuttavaan ja mieleiseen kuntoon.

Iiks.

 

 

 

Mon Chéri

IMG_5930 IMG_5929

Lapsen päivän asua Fazerilan reissulta. Maistelupisteellä poseerasi varsin tyytyväinen lapsi, joka ei tosin olisi millään malttanut pysyä edes hetkistä paikallaan kuvassa, kun vieressä notkuivat suklaalaarit.

Leggingsit ja Star Wars-tennarit: H&M / Unikkosukat: Fida Kerava / Kirsikkapaita: Mini Rodini

 

Elämän suuret valinnat

341006 T0000838 31305068631_bigIMG_2246 tapetti_watercolor_painting_roses_128018_0_53x10_05_m_keltainen_ruskea_seinalla

Eli miten valita tapetti makuuhuoneen yhdelle seinälle. Pitäisi löytyä keltaista, lintuja ja kukkia tai mielellään molempia… Ehkä joko boheemia väri-ilotulitusta tai hillittyä retrohenkeä.

Alkuperäiselle visiolle tuli vähän lisää harkinta-aikaa, kun mies ei ollut valtavan innostunut suunnitelmastani:

Norppa: “Mä oon about aina halunnut joskus Kiurujen yön keltaisena makkariin.”

Nörttimies: “No hyi. Ei ainakaan mihinkään suureen pintaan. Toi on valehtelematta tunkkaisinta mitä olen hetkeen nähnyt. Tulee mieleen sellainen homehtunut 60-luvun nojatuolinpäällinen, missä on parinsadan tupakan tuhkat ja kaatuneet viskit seassa.

Norppa:

Nörttimies: “Korkeintaan yhdelle seinälle.”

Miten meillä menevät melkein kaikki sisustuspäätökset rataa EI – ehkä – no vähän, jos kerran haluat?

Ja auttakaa Norppaa kalliorannassa, olisiko joku noista vaihtoehdoista ylitse muiden?

P.S. Asuntoasia saattaa edetä, joten valintoja pitää ehkä lähiviikkoina alkaa oikeasti tehdä, iik.