2015 kicked my ass and I want revenge

IMG_0142 IMG_1591IMG_0174 IMG_0209 IMG_0255 IMG_4802 IMG_0610 IMG_5544 IMG_1121 IMG_1161  IMG_1838 IMG_1836 IMG_1899 IMG_1991 IMG_1257  IMG_6609 (1) IMG_0369 IMG_4297 IMG_1675IMG_0168 IMG_2273

Joku oli 2015 jakanut Tumblriin tiivistelmän vuodestaan ja se kuulosti tältä “2015 kicked my ass and i want revenge”. Klikkasin sydäntä vaistonvaraisesti ja tajusin, että vuonna 2015 tapahtui paljon kaikkea. Omaan makuuni liian paljon kaikkea.

Hullu opiskelujen loppukiri, valmistuminen juhlineen, kesälomasta leijonanosan haukannut mökkiremontti, ensimmäisen omistuskodin myyminen pois ja unelmakodin menetys onnekkaammalle ostajalle, työnhakuprosessi ja työpaikan saaminen, tarpeisiin sopivan, joskaan ei niin romantisoidun täydellisen asunnon osto, evakossa asuminen, remontti….

Ennen kesää sanoin, että keväällä rutistettiin aika lailla verenmaku suussa ja kesäloma tuli tarpeeseen, vaikka sitä vietettiinkin kuullotehöyryissä kylpien. Kun joku kysyi kuulumisia, olen summannut olotilani toteamalla, että oli aika raskas syksy.

Uuden duunin alku ja uudenlaisissa työtehtävissä aloittaminen veti löysät ajat ja jaksamisen vähiin elokuussa. Piti opetella liuta nimiä, työtapoja, erilaisia spesifejä työtehtäviä, joihin laaja-alaiset perusvalmiudet antava koulutus ei paneudu, ja niinkin yksinkertaisia asioita kuin tavaroiden paikkoja. Omaksuttavaa riittää vieläkin, mutta päässä ei enää surise iltaisin uusien asioiden paikkaansa etsivä parvi.

Lokakuussa puunasimme asuntoa esittelykuntoon, useita kertoja ja tosissamme sekä ryhdyimme hieromaan kauppoja. Oli pankissa juoksemista, näyttöjä varten siivoamista, asunnon myyntiin liittyvien käytännön asioiden hoitamista ja lopulta myös muuttokuorman pakkaamista sekä vanhan kodin laittamista luovutuskuntoon.

Marraskuun alussa saimme avaimet ja remontti alkoi. Sitä tehtiinkin illat, yöt ja viikonloput, puolen suvun voimin. Sitten muutettiin, koottiin kalusteita ja kiinniteltiin tauluja. Painoa lähti kolme kiloa, tukka karisi päästä ennätystahtia ja bussiin tai sohvalle tuli torkahdeltua tavallista useammin.

Joulukuun alkuun mennessä asunto alkoi olla kelvollisessa kunnossa, mutta sitten alkoivatkin joulupuuhat harrastuksissa retkien ja erikoisohjelman merkeissä ja töissä joulukalenterihommissa.

Mitkä osa-alueet elämästä ovat sitten kärsineet tästä ruuhkaisesta syksystä eniten? Partiopuuhat tuntuivat puisevilta ja vastuuta tuli siirrettyä syksyn mittaan isolla kädellä ryhmän toiselle vetäjälle. Myös blogi jäi enenevissä määrin taka-alalle, kun ylimääräisiä tunteja ei vaan saanut kaavittua kasaan, ei edes unien kustannuksella. Myös salilla tai ohjatuissa liikunnoissa käymisen tahti on hidastunut, muttei onneksi jäänyt kokonaan pois. Ja työmatkapyöräily sekä satunnaisesti töihin juokseminen ovat paikanneet tilannetta.

Vanhempana olen potenut massiivista huonoa omatuntoa evakkojaksosta, joka näkyi kuulemma lapsen käytöksessä päiväkodinkin puolella. Lisäksi remontin viemä aika ja muutenkin opiskeluaikoihin verrattuna pidentyneet hoitopäivät ja lyhentyneet yhteiset iltapäivä- ja ilta-ajat ovat tuottaneet omantunnon tuskia. Onneksi on mies, joka hoitaa päiväkotiin viemiset ja hakemiset lähes yksin ja kokkailee lapsen kanssa sekä ulkoilee ja rakentelee legoilla. Ei jää tuo laatuaika vanhemman kanssa minun harteilleni, vaan ehkä kolmasosa siitä.

Jotenkin olen sanonut itselleni, että valittaa ei saisi, väsyä ei saisi, koska jaksavathan muutkin. Mutta jossain kohtaa terve järki ja aviomieheni ovat puuttuneet peliin ja todenneet, että esimerkiksi saunan öljyämisen, portaiden maalausurakan ja keittiöremontin voisi ehkä tehdä eri kerralla kuin yläkerran suurremontin.

Ja muutkin läheiset ovat muistuttaneet, että ei kannata vetää itseään loppuun, varmasti aiheellisesti; Joskus menneinä vuosina olen ajatellut että on normaalia stressi-itkeä itsensä tärviölle, jos nyt ei viikoittain, niin ainakin säännöllisesti.

Paljon hyvää on tapahtunut, mutta mikään ei ole tullut valmiiksi annettuna, helpolla tai ilmaiseksi. Josko tasaisempaa kyytiä ensi vuonna?

 

 

JOULUTERVEISET

IMG_1815 IMG_2005 IMG_6803IMG_2033 IMG_2035 IMG_2079 IMG_6796 IMG_2091 IMG_2094 IMG_6686 IMG_6806IMG_2083IMG_6776  IMG_6799  IMG_2032

Tulipa pidettyä pisin postaustauko ehkä sitten blogin perustamisen. Kiitos jos löysit tänne edelleen ja anteeksi hiljaiselosta. Ärsyttää itseäkin, että niin moni asia on jäänyt dokumentoimatta ja jakamatta.

Tuli syksyn päätteeksi pienoinen loppuunpalamisen tunne ja oli pakko karsia kaikesta “ylimääräisestä”. Siitä lisää enempi, kun saan sanat aseteltua oikeaan muotoonsa.

Mutta joulu pyhineen meni hyvin ja viiden päivän lomapäivistä, vapaa- ja pyhäpäivistä koostuva hengähdystauko ei olisi voinut osua parempaan hetkeen.

Kuutti oli ennen joulua ihan kierroksilla ja aattona uskaltautui hädin tuskin pukin syliin, laulamisesta ei kannattanut edes puhua. Mutta kun pahin jännitys oli ohi, ruokailut ja muut hommat sujuivat iloisesti ja lahjoista on nautittu pitkin lomaa. Legorakennelmat ovat olleet isän ja pojan projekti ja itse olen pelaillut ja lueskellut (myös) lapsen kanssa.

Ei mennyt ihan odotetusti

IMG_6571

Keskustelin tuossa päivänä eräänä Kuutin kanssa siitä, että olisi kiva, jos tämä kertoisi päiväkotipäivästään muutakin kuin sen, että on mennyt ihan hyvin. Meinasin siis sitä, että kavereista, leikeistä, jumpista, muskareista, suruista ja iloista voisi kertoa laveammin ja kuvailevammin.

Lapseni oli kuitenkin ilmeisesti tulkinnut toiveeni hyvin kirjaimellisesti, sillä eilen iltapäiväkeskustelumme meni seuraavasti:

Norppa: Miten päiväkodissa meni?
Kuutti: Oikein mainiosti.

Ja sen jälkeen lapsi tuijotti minua, ikään kuin odottaen palautetta siitä, oliko uusi ilmaisun tapa nyt sitten edellistä parempi. Voi luoja. Yritys hyvä kymmenen, kummallakin, keskinäisen ymmärryksen aste pyöreä nolla. Teini-ikää odotellessa.

 

 

Tervetuloa kurkistamaan uutta kotia!

IMG_6636 IMG_6631 IMG_6620  IMG_6617 IMG_6619 IMG_6612 IMG_1889 IMG_1890 IMG_1867  IMG_1881 IMG_1886  IMG_1869 IMG_1876 IMG_1873  IMG_1866 IMG_1859 IMG_1879IMG_1856 IMG_6626IMG_1851 IMG_1885IMG_1839 IMG_6637IMG_1846 IMG_1888IMG_1845

Eräänä sunnuntaina, hieman yli kuukausi uuden asunnon avainten saamisen jälkeen sain aikaan otettua asuntokuvia, osan tosin vaan puhelimen kameralla, mutta kuitenkin.

Sitä ennen asunnossa oli rakennettu kokonaan uusi vaatehuone seinineen ja ovineen sekä vaihdettu yläkerran ovet ja ovenkarmit, uusittu yläkerran lattia, maalattu yläkerran kylpyhuone lattiasta kattoon, remontoitu tuulikaappi, koottu 1500 kiloa huonekaluja, purettu muuttolaatikot yhtä lukuunottamatta, tapetoitu, itketty, kiinnitetty tauluja, hermoiltu, vaihdettu tyynynpäällisiä, kiroiltu, sirkkelöity lattia- ja peitelistoja, valvottu öitä, työllistetty puoli sukua apujoukoiksi ja syöty remonttikaaoksen keskellä pizzaa.

Olimme asunnon vapautumista odotellessamme ja remontin pahimman alun yli melkein kaksi viikkoa evakossa ja senkin jälkeen jouduimme käymään pitkään suihkussa vanhemmillani. Radiohiljaisuutta onkin kestänyt täällä blogissa aika pitkään harvemman tai lähes olemattoman postaustahdin merkeissä, mutta eiköhän tämä pikkuhiljaa tästä. Järki meinasi lähteä ja painokin putosi kolmisen kiloa. Eiköhän joulun aika korjaa sen tilanteen, halusin tai en ja stressikin laantunee hiljalleen.

Uudessa kodissa on siis alakerrassa keittiö, olohuone, pieni, epäkäytännöllinen eteinen tuulikaappeineen, kodinhoitohuone-vessa ja käynti pienelle pihalle, jota hallitsee suhteessa jättimäinen terassi valo- ja sadekatteineen. Yläkerrassa on kaksi kivan kokoista makuuhuonetta, joista toiseen rakensimme miehen työnurkkauksen ja vaatehuoneen. Yläkerran suihkuhuone-vessasta on käynti saunaan, jonka saamisesta omaan kotiin olemme enemmän kuin onnellisia. Neliöitä on hieman vajaat 80 ja näillä olisi tarkoitus selvitä pitkään!

Mitäs sanotte näiden kuvien perusteella?

 

Inhorealistisia tukkakuvia

IMG_6554IMG_6539 IMG_6561

Eli miltä hiukset näyttävät täyspitkän työvuoron, aamun jälkeen kaksi kertaa pyöräilykypärän alle sullomisen, 20km pipo päässä pyöräilyn, aamuvuoron kunniaksi jälleen pesemättä jäämisen ja näin ollen tiistaisen kuntopotkunyrkkeilyssä hikoilemisen jäljiltä. Kampaamattomina, muotoilemattomina ja asettelemattomina.

Sanoisin, ettei vieläkään kauhean pahalta. Ja se on juuri se, mitä lähdin (jälleen) hakemaan. Epäsymmetristä ja itsessään, laittamattomanakin kiinnostavaa mallia ja väriä, joka olisi armollinen juurikasvun ja olemattoman hiustenlaiton suhteen.

Ehkä joskus osun kameran eteen puhtailla ja paikalleen nykerretyillä hiuksillakin, mutta eiköhän näistäkin kuvista saa selkoa siitä, mitä tukalle pääpiirteissään tehtiin.

Mitäs sanotte?