RÄMÄPÄÄ eli videota, videota

 

Toisinaan lapsensa touhuja katsellessaan voi kuvitella kurkistavansa tämän tulevaisuuteen…

Nähdä tämän kouluikäisenä, kaveriporukkansa kanssa jossain alikulkutunnelissa, portaikossa tai skeittiparkissa kuvaamassa minikameralla tai kännykällä rullalauta-, potkulauta- tai temppupyörävideoita – toivottavasti edes kypärä päässä. Kenties pariin otteeseen myös ensiavussa paikkauttamassa tikkausta tai kipsaamista vaativia haavereita. 

Tässä tapauksessa rikostoverina oli rakas aviomieheni, jolta lapsi oli kärttänyt joko valo- tai videokuvausta mökkitontilla remuamistensa tallentamiseen.  

Välillä hieman hirvittää katsella noita kivillä hyppimisiä ja puissa kiipeilyjä; Toisaalta yleinen mielipide tuntuisi puoltavan sitä, että paljon liikkuville ja motorisia taitojaan harjoittaville sattuu siinä mielessä vähemmän (ainakaan pahasti), että he osaavat perustaitojen lisäksi myös arvioida oman suorituskykynsä paremmin. 

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa?

P.S. Vaihtakaa ihmeessä videon laaduksi se paras mahdollinen, näyttää muuten kamalalta.

P.P.S. Vähän on eroa lapsen kaupunki- ja mökkivaatteissa!

 

 

Enemmän kuin vähemmän kotimaiset alevinkit

Suosi ulkomaista sanoi Ultra Bra. Lastenvaatteiden osalla olen kuitenkin kallistunut sille suunnalle, että kotimaassa suunniteltuja ja tuotteidensa valmistusolosuhteistaan takuuseen meneviä tuotteita ostaessa tulee parempi omatunto. (Kierrättämisen, korjaamisen ja tuunaamisen ohella.)

Vaikken olekaan keskustapuolueen suuri fani, löytyy Suomesta tyylikkäitä, monen ikäisille sopivia ja lapsen menossa hyvin kestäneitä vaatteita, joilla on parhaimmillaan pitkä käyttöikä ja unisex-kuoseja halajavallekin valinnanvaraa. (Erityismaininta kestosta ja pitkästä käyttöiästä menee meiltä muuten Noshille)

Iänikuisten ketjukollaasien, (joiden tekemisestä pidän myös), rinnalle nostettakoon näin kesäalejen ostohulluuden päivinä vastapainoksi myös alevinkit suomalaisvoimin suunniteltujen merkkien ja vaatteiden joukosta.

Joten mikäli päädytte hankkimaan kesävaatteita, nyt kun lämpöä viimein piisaa – tai sitten päiväkoti- tai kouluvaatteita syksylle, suosittelen täten kurkkaamaan myös kotimaisten merkkien kesätarjous- ja aletarjonnan. Hyviä löytöjä!

 

Kollaasien vaatteet: Mainio / Vimma / Aarrekid / Nosh / Marimekko / Papu

 

P.S. Papun jälleenmyyjistä suosin itse yleensä paikallista CoolKidsiä ja Marimekon alevaatteita bongailen Marimuksuilta

 

MAINIO PONIT

Vaviskoot Tuomas Veturi!

Nyt Kuutin mielen sopukat ja pienen fanittajan sydämen täyttävät Mainio Ponit eli paremmin tunnetulla kauppanimikkeellään muutaman vuoden tauon jälkeen uudelleen pinnalle nousseet My Little Ponyt. (Ovat Tuomas ja kaverit silti edelleen kivoja ja mieluisia leikeissä, mutta ponit ovat selvästi kovimmassa huudossa.) 

Mutsin vanhat ponit ovat päässeet leikkeihin upouuden Twilight Sparklen kavereiksi, vaikka ne eivät aiemmin kiinnostaneet paljoakaan. Ihmeellinen on tuo lastensarjojen mielikuvitusta ruokkiva voima – niin kauan kun leikkitaitoja pidetään yllä katsomisen ohella. 

Poneja on puseroissa ja sukissakin, joskin ponikuoseja löytyy kauppojen valikoimista lähinnä mekoista, röyhelöhihaisista t-paidoista ja piparkakkureunaisista ”tyttöjen” sukista. On ilmeisen haastavaa tykätä mainioista poneista, jos sattuu olemaan pikkupoika… Enkä tiedä olisiko aikuisena bronynakaan sen helpompaa. 

Itselleni My Little Ponyt ovat tuttuja oman lapsuuteni piirrosarjan kautta, jonka suomidubbien pahimmistosta näen edelleen painajaisia (auts), vaikka sarja olisi konseptina saattanutkin kiinnostaa aikanaan. Ponilelujakin mahtui lapsuuteeni kahdesta kolmeen ”sukupolvea” paksumpirakenteisista retroponeista pitkäkoipisiin prinsessaotuksiin.

Uusimman sarjan dubbaukset eivät ole aivan niin kauheat, vaikka paljon rasittavan korkeaa kikatusta ja kimitystä sisältävätkin. Englanniksi puhuttuna sarja on kuitenkin paljon siedettävämpi, ilmeisesti jopa kolmevuotiaan mielestä, sillä hän pyytää toisinaan saada katsoa sarjaa englanniksi.

Löytyykö sieltä ruutujen takaa entisiä tai nykyisiä ponifanien sukupolvia?

 

Viikon televisiovinkkeinä siis My Little Pony lapsille ja Bronies-dokumentti aikuisille. Molemmat löytyvät muun muassa netflixistä. 

 

VAIN KAKSI KÄTTÄ – eli yhden vastalauseen monet kasvot

Torilla tavattiin. Laulettiin, huudettiin ja taputettiin. Osa nauroi ja toisia itketti. 

Oli sylivauvoja, isoäitejä, varhaiskasvattajia, äitejä, ukkeja, isiä, lasten kanssa toimivia ammattilaisia kummeja ja solidaarisuusmarssijoita.

Ja niitä, jotka ymmärtävät, muutoinkin kuin työnsä tai omakohtaisen kokemuksensa perusteella, ettei lapsiin kohdistuvilla kurjistuksilla saada Suomea nousuun, ei rakenneta parempaa tulevaisuutta tai vähennetä lainaa.

Kun karsitaan lasten oikeuksista turvalliseen lapsuuteen ja läsnäoleviin aikuisiin, siitä koituvat velat sekä henkiset että fyysiset, jäävät vain entistäkin raskaampina tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Kiitos #vainkaksikättä.

 

 

Kuvaterveisiä Malibu Biitsiltä

Tänään on jo vähän helpompaa. Meri on haukannut hiekkarannan alleen ja aallokko on edelleen kova. Lämpimällä rantakivellä tyrskyjä väistellessä tuntuu ensimmäistä kertaa kesälomalta.

Mökissä haisee märältä koiralta, mutta pienikin hetki sisustuslehtien parissa, ulkoterassille pystytetyssä lueskelulinnakkeessa tekee ihmeitä uhmansietokyvylle.

Pian porukka pakataan autoon ja sen keula käännetään kohti kaupunkia. Illalla pesukone pyörähtää taas päälle kotona ja pääsen puuhaamaan viikonlopun juhlallisuuksien parissa…

 

 

Söpöysöverit eli mitä shoppaisin tytölle

Vietin sunnuntaiaamupäivää, juhlahumun ja juhlien valmisteluhässäköiden jälkeisissä väsymystiloissa, puolella silmällä nettiä muiden hommien ohella selaillen. Ja totesin, että onni on, ettei meiltä löydy tyttölasta, sillä joko söpöysöverit tai vararikko siitä seuraisi. 

Piti muuten näin Euroopan kestävän kehityksen viikon kunniaksi mainita, että vaikka meille ostetaankin kirppishankintojen ohella lastenvaatteita myös uusina ja muualtakin kuin kotimaisilta merkeiltä kuten Noshilta, Aarrekidiltä, Mainiolta tai Vimmalta, ne kiertävät myös ahkerasti; Viime viikolla postitin yhden ison lastenvaatelaatikon bloggaajakollegalle ja yksi säkki lähtee tänään puolestaan matkalleen kohti Tamperetta.

Ketjuliikkeistä tehtyjen lastenvaatehankintojen osalta huono omatunto soimaa vähemmän, kun samaa vaatetta käyttää neljä tai viisi lasta peräkkäin ennen kun se pistetään kunnosta riippuen joko kirpputorille tai lumppukeräykseen uusiokäyttöä varten.

Vaihtokauppa, eteenpäin sopuhinnalla myyminen ja kirppistely ovatkin lastenvaatefiilistelijän mielenrauhaa himpan verran parantavat kaverit.

Miten teillä hoidetaan lastenvaatteiden kierrätys: Sisaruksille, tuttujen lapsille, kirpputorille, keräyslaatikkoon vai jollain ihan muulla, luovalla tavalla?

Kollaasien vaatteet: H&M ja Lindex

Sitten meillä asuvat tyypit sanoivat…

K: Voinko syödä lopun spagetin?
L: Joo, siellä on riisiä, kastiketta ja niitä sämpylöitä, saan niistä jotain kasaan.
K: Meillä on muuten silliä kanssa.
L: Ai pingviinejä?

Ihme, että lapsemme on edelleen ehjänä, kun vanhempien kommunikaation taso on tällainen.

—-

Eräissä juhlissa parasta ruoan, leikkikeittiön sekä pihalla ympyrän juoksemisen lisäksi oli lemmikki-iguaani, josta Kuutti totesi: 

”Voidaanko meillekin hankkia lohikäärme?”

Mother of Dragons… Oh yes we can!

 

Sadepäivän iloksi: Lasten sunnuntai Sinkassa

Sinkan lasten sunnuntaina (klik) paikallisen taidemuseon valtaavat lapset ja (iso)vanhemmat sekä lapsenmieliset aikuiset. Päivän aikana tutustuaan Sateenkaaren alla -näyttelyyn ja puuhaillaan värien parissa. Me kävimme viettämässä uhmatyypin ja isovanhempien kanssa yhteistä aikaa ja tekin ehditte vielä!

Taidenautintojen lisäksi museolta löytyi värikäs työpaja, jossa askarreltiin ”kuulamaalauksia” ja silkkipaperitaidetta. Museon tiloissa sai ratkoa värillisiä arvoituksia eri aisteilla ja yläkerrasta löytyi satuopastus Tivolimäen Kalle -näyttelyyn. Ensimmäinen satuopastus alkoi yhdeltätoista, mutta kolmelta kerkiää vielä uudelle kierrokselle.

Keravalle sijoittuvan ja tivoliperheen elämästä kertovan Tivolimäen Kalle-kirjan kuvitus on esillä Sinkan Helmipaikalla. Kuvitusten siimeksessä kerrotuissa saduissa seikkailivat tivolin eläimet ja lapset (tai miksei aikuisetkin) pääsivät hyppäämään tulirenkaan läpi sekä kuulemaan eräästä hurjasta pakomatkasta.

P.S. Vinkkiviitonen: Sinkassa järjestetään opastuksia ja työpajoja sopimuksesta myös paikallisille päiväkodeille ja muille toimijoille!

 

Sinkan lasten sunnuntai on lapsille maksuton. Aikuiset mukaan Sinkan pääsylipulla 5/3€. Huom! Alle 16-vuotiaat ilmaiseksi.

 

Parhautta vaatekaapissa: Farkkuhaalari

”Junankuljettajahaalari” on ollut viime viikkoina tehokäytössä lapsen tajuttua, että sitä voi pitää arkivaatteenakin eikä vain leikkiasusteena. (Sarjassamme, millä perusteilla näitä oma-aloitteisia johtopäätöksiä oikein tehdään.)

En valita yhtään, sillä haalari on kestänyt rymyämistä, se joustaa ja on helppo asustaa. Se on myös kätevä kiskoa päälle ja käyttää – ainakin poikalapsella. Harmi vaan, että siitä, kuten muistakin Kuutin vaatteista, käyvät jossain vaiheessa hihat liian lyhyiksi. Tervetuloa vaan pitkäkätisten ja lyhytjalkaisten perheeseen.

Parhaimmassa tai pahimmassa tapauksessa lapsi lähtee ulos lähes kokovartalo-farkkukuosissa, sillä kenkäsuosikeiksi ovat tällä hetkellä nousseet farkkutennarit. Farkkukangasta ja -jäljitelmiä koko aikuisikänsä karsastanut mutsi sietää onneksi tuota sinistä vitsausta rajallisessa määrin lapsen vaate- ja kenkäkaapissa  –  ehkä farkkusiedätyshoitoa voi läpikäydä näinkin?

Farkkuhaalari ja -tennarit: H&M / Pipo: Nosh / Huivi: Aarrekid / Poseeraukset: Lapsen omat