Kätevän emännän sormivinkki

Kätevä emäntä kyllästyi juurikasvuunsa ja värjäsi hiukset tuhoisin seurauksin. Laivalle piti kuitenkin lähteä seuravana päivänä, joten emäntähän pakkasi mukaan kolmet asustehanskat, joista vanhimmat: mustat, kiiltävät ja pitkävartiset oli hankittu aikanaan wanhojen päivään. 

Laivaseuralaisia bussiterminaalissa odotellessaan someaddikti huomasi olleensa jo liian kauan (noin kolme varttia) räpläämättä puhelintaan. Mikä avuksi? Teräväkärkinen avain ratkojaksi ja oikean käden hansikkaan etusormen kärkisauma auki. Heti helpotti.

Vinkki kaikille teille, jotka aiotte värjätä kätenne. Koska se on tunnetusti aika yleinen ongelma. Ööh. Okei, kaikille kroonisesti kylmäkätisille ja kynsiensä surkeaa tilaa (suotta) häpeileville – ottakaa käyttöön tanssiaishanskat! Älypuhelinyhteensopivuudella tai ilman.

Nyt ollaan kuulkaa tyylin edelläkävijyyden äärellä.

P.S. Kun Raissi pyysi poseeraamaan älypuhelinsormen kanssa, tätä ei kuulemma haettu…

 

Rakastatko raitaa ?

Kirjoitin pallohulluudesta ja kyselin, mikä kuosi tai muu tekijä saa lukijat ruudun takana höyläämään korttia tai rapistelemaan seteleitä. 

Yllättävän moni mainitsi heikkoudekseen raidat ja Raissi totesikin asiasta keskustellessamme raitahulluuden olevan ihan oma mielentilansa, jota joko potee tai sitten ei.

Päätin kokeilla raitahimoissa oleiluun sisään pääsemistä yhden verkkokauppakierroksen ja kollaasipläjäyksen verran – vaikka sitten eläytymisharjoituksena ja nyökkäyksenä raitahamstraajien suuntaan.

Jännä kokemus muuten koettaa arvioida ja löytää mieluisia tuotteita sellaisella kuosilla varustettujen vaatteiden joukosta, jotka normaalisti sivuuttaa suoriltaan.

Mitä sanotte, arvon seiloriseeprat – onnistuiko kokeilu?

 

Kollaasien vaatteet: H&M ja Lindex

 

 

Keväisiä tuulia pururadoille ja punttisalille

Ulkona paistaa aurinko, talon katolta valuu lumia alas rymisten ja räystäistä lirisee vettä. Pian kadut sulavat, lenkillä tarkenee taas ilman pipoa ja salillekin on vähemmän hengenvaarallista polkea.

Valon määrä lisääntyy, pimeäjumitus ja -väsymys vähenevät, mikä vähentää liikkeelle lähtemisen kynnystä. Vaikka urheilun jälkeen onkin pääsääntöisesti parempi olo, on talvikaudella arkiaskareidenkin aikaan saaminen välillä nihkeää, saati sitten ylimääräisien aktiviteettien kuten urheilun – se on joinain päivinä lähes tuskaisen vaikeaa. Pian ulkomaailma aukeaa kohta ihan eri tavalla; Lapsen kanssa on mukavampaa touhuta pihalla ja jopa koiran kanssa on helpompi juosta, kun tämä ei poista lumikokkareita tassuistaan sadan metrin välein.

Kevät näkyy myös vaatekaupoissa ja -kuvastoissa. Sekä siistimpien vaatteiden että hikoilukuteiden osalta. Omat treenivaatevarastoni ovat kelvollisessa kunnossa, kiitos parin viimeisen liikunnallisesti aktiivisemman vuoden, joiden aikana olen hankkinut pari uutta toppia, yhdet salihousut ja urheiluliivit, joilla korvasin kiinnikkeistään hajonneet edeltäjänsä. Oikean kokoista juoksutakkia en vieläkään omista ja mikäli juoksentelutahti jatkuu nykyisellään, miehen siskolta käytettyinä pitkäaikaislainaan saadut lenkkarit täytynee korvata ennemmin tai myöhemmin. Ja jumppamatto sekä käsipainotkin ovat ostoslistalla… tai jälleen ensi vuonna joululahjatoivekirjeessä, heh.

En pidä itseäni välineurheilijana, paitsi hyvien urheiluliivien osalta. Puutelistaa olisi kuitenkin tarkoitus lyhentää vähitellen ja ehkä sortua myös johonkin tarkkaan harkittuun urheiluvaate-hömppäostokseen… Eikös ihmisellä voi olla enemmänkin kuin kolme urheilutoppia – ainakin jos ne ovat ihanan läntikkäitä tai karkkivärisiä?

 

Kollaaseissa urheiluvaatteita Ellokselta ja H&M:ltä

Pö pö pölkkypää ei käytä kypärää

Siperian Ella palstalla käytiin kiivastakin keskustelua pyöräilykypärän tarpeellisuudesta, puolesta ja vastaan – onneksi lähinnä puolesta. Voin omakohtaisen kokemuksen perusteella sanoa että kun polkee lähes jokaisena päivänä vuodessa joko töihin tai kouluun, kuten joskus tein vuosien ajan, silloin tällöin kaatuu vaikka ajaisi kuinka varoen. Musta jää, pimeälle tielle heitetyt kepit tai paikaltaan pois viedyt katukaivot, joihin pyörän lamppu ei juuri satu osumaan saattavat tehdä tepposet kokeneellekin pyöräilijälle. Ylinopeutta kaahaavista tai kännissä ajavista autoilijoista puhumattakaan.

Suomessa kuolee vuosittain noin neljäkymmentä ja loukkaantuu vakavasti noin 1000 polkupyöräilijää. Kuolemista jopa 80 prosenttia johtuu päähän kohdistuneen iskun seurauksena syntyneestä aivovammasta. Jos Suomessa kaikki pyöräilijät käyttäisivät kypärää, kuolemat vähenisivät kahdella kolmanneksella ja loukkaantumiset yhdellä kolmanneksella. 

Pyöräilykypärän käyttämättä jättämistä ei voi mielestäni perustella enää edes tyyliseikoilla. Kypäriä on ulkonäöllisesti joka lähtöön sporttisesta siemenkypärästä skeittikupolin kautta hattua muistuttaviin päänsuojuksiin. Nyt siis kipinkapin nettiselaimesta kypäräkauppa auki uuteen välilehteen. Tai suunta kohti lähintä urheiluliikkettä tai isompaa kauppaa ja tutkimaan kypärävalikoimia.

Keräsin inspiraatioksi muutamia omia suosikkejani:
Kypäristä numerot 1-4 ja 6 ovat lasten kypäriä. Kasipallo ja kirsikkakypärä ovat Metka Lastentarvikkeesta ja lippalakki- ja lierihattumalliset Yakkayn kypärät päällisineen ovat Finnish Design Shopista. Nutcasen ihanaa vesimelonikypärää näyttäisi saavan ainakin Matkavarusteesta.

Aikuisten kypäristä K2:sen harmaakuvioinen kypärä ja Warp:n mustavalkoinen sekä mintunvihreä kypärä ovat Stadiumista. Greydana-kypärää voi etsiskellä Nutcasen jälleenmyyntiliikkeistä. Mustavalkoinen lippalakkikypärä on myös Yakkayn (FDS:n linkki yllä) ja oma kypäräni on juuri tuollainen.

Löytyikö näistä kenties tuleva kypäräsi?
Vai onko sinulla jokin muu iki-ihana kypärä, jota haluaisit suositella muillekin?

Turvallisia pyöräilymatkoja!

PS. Kypärän ostamisen lisäksi sitä pitää muistaa käyttää ja se pitää säätää oikein.

 

pico pico pic pico pico pic

On hauskaa huomata, miten oman vaatteiden ostelun vaihdettua lastenvaatteiden osteluun, 
huomaa aikaisempaa paremmin, miten muutkin jutut kuin Cars-, Angry Birds- ja Hello Kitty-printit näkyvät monen eri merkin ja ketjun vaatteissa. Ideat kiertävät (tai sitten käy niin kuin lastenvaatteiden suunnittelun ihmeelliseen maailmaan vihkiytynyt Luru selittää kommenttiosiossa).

Hei tehdäänpä tällainen sadetakin oloinen romantisoitu kalastajakylä-rannikko-originellitakki
ja lisätään joku reipas väri. Tulee kyllä myymään kuin häkä kaikkien rumiin kuoseihin
ja softshelltakkeihin kyllästyneiden lastenvaateintoilijoiden keskuudessa.

Ja kun yksi takki myydään loppuun, muut tekevät äkkiä omansa perässä.
Mutta kyllä minä vähän tuota Seppälän takkia salaa hypistelin.

 

Missio(ni)

Heräsin eilen aamulla tuskaisen aikaisin, kiitos kitisevän vauvan. Päätin puoliunisena sängyssä sinnittelemisen sijaan nousta ylös ja suunnata kaupungille hoitamaan asioita. Pitäisi ehkä lähteä useamminkin liikkeelle mahdollisimman aikaisin: Flunssasta huolimatta eilinen oli sangen tehokas päivä.

Ostin kirjekuoria grafiikan postittamiseen, kävin siemailemassa teen ja istuskelmassa lähes tyhjässä kahvilassa, hain postipaketin, (jonka Itella oli ystävällisesti hajottanut valmiiksi avaamisen helpoittamiseksi) ja kävin tervehtimässä vanhan harjoittelupaikkani työntekijöitä.

Lisäksi kävin Lindexillä hypistelemässä jo kyllästymiseen asti blogeissa vilahdelleen yhteistyömalliston tarjontaa. Onneksi ei ollut rahaa ja shoppailukieltokin on edelleen voimassa. Ostin M:lle kuvassa näkyvät housut ja paidan. Niitä olisi tarkoitus yhdistellä valkoisten ja mustien vaatteiden kanssa epilepsiakohtausefektin välttämiseksi. Yllättävän paljon väkeä oli heti aamulla yhdeksältä Keravan Lindexissäkin. Lähinnä myytiin kyllä naisten vaatteita, lastenvaatteet saivat olla rauhassa. Verkkokaupassa iso osa tuotteista oli ilmeisesti loppunut jo yöllä.

Jännittävää ostohysteriaa. Tämä oli ensimmäinen edullisempia vaatteita myyvän vaateketjun ja jonkin “hienomman merkin” yhteistyömallisto, josta ostin jotain. Vaikka pidin kuosista, en olisi maksanut vauvan bodysta ja pöksyistä enempää kuin tuon noin 13 euroa vaatteelta, kun kyseessä ei ole käsin tehty, uniikki, kierrätysmateriaaleista valmistettu tai muuten tavallista ketjutrikoota kummoisempi tuote. Vauvan vaatteiden käyttöikä on vieläpä todella lyhyt verrattuna isompien lasten tai aikuisten vaatteisiin.

Erinäisiä tekemättömiä hommia oli päässyt kertynymään, osittain kiitokset siitä menevät syysflunssalle, ja kaikki keskeneräinen ja sekaisin oleva alkoi stressata siinä määrin, että oli pakko tarttua toimeen.

Postitin grafiikkaa, lähetin partiosähköposteja ja kävin vierashuoneen sotkuksi muuttuneen kaapin kimppuun. Lautapelit pääsivät taas omiin laatikoihinsa, samoin vauvan petivaatteet ja niin sanottu romukori. Erilliset laatikkonsa saivat myös koon 80, 86 ja 92 vaatteet. Koko 74 odottelee jo isossa sammiossa makuuhuoneen nurkassa, että M kasvaisi ulos koosta 68. Koot 50-62 sulloin isoon matkalaukkuun ja makuuhuoneemme kaapin päälle. Isommat koot ovat kellarissa, sillä niitä ei tarvita vielä hyvin pitkään aikaan. Vierashuoneen säilytystornissa on taas kuusi tyhjää koria odottamassa M:n tulevia tavaroita tai muita säilytystarpeita.

Lastenvaatekaaoksen järkeistämisen lisäksi päivittelin kunnallisvaaliehdokkaaksi lupautuneen kaverini nettisivuja. Tein tälle tuollaiset hyvin yksinkertaiset sivut omana panoksenani tämän kampanjan tukemiseksi. Yleissiistin asuntoa, lajittelin pyykkiä, katoin pöydän syksyiseen asuun ja seurustelin sitten useamman tunnin vanhempieni ja veljieni kanssa. He tulivat syntymäpäiväkahveille ja syömään omena-kaurapaistosta.

Illalla maalasimme miehen kanssa yhteistuumin kylpyhuoneen kynnyksen kosteussuoja-aineella. Homma oli notkunut L:n työlistalla yli kaksi vuotta, joten yllätyin, kun hän tarttui toimeen. Ehdotin hienovaraisesti ja puoliksi leikilläni, että ainahan sen kynnyksen voisi käsitellä, jos on tekemisestä pulaa ja tämä teki juurikin niin.

Maalausjälkeä jouduttiin paikkaamaan lähes samantien, kun L astui ehkä viisitoista minuuttia myöhemmin äsken maalaamalleen kynnykselle. Eipä toiminut se ajatus, että vessa saisi olla käyttämättömänä yöaikaan ja kynnys saisi kuivua rauhassa…

Kuva: Lindex