M oli vähän flunssainen koko viime viikon. Epäilin kurkunpääntulehdusta, sillä M:n ääni oli painuksissa ja harvakseltaan tulleet yskähdykset kuulostivat koiran vuhkauksilta. Lämpöä ei kuitenkaan ollut, joten emme lähteneet lääkäriin keräämään lisää pöpöjä mukaamme.

Flunssa vaikutti jo laantuneen, mutta äkkiä yöunet menivät taas ihan pipariksi. Kolmen heikon yön (suoraa huutoa 2-6 tuntia yössä) jälkeen mitta tuli täyteen ja raahauduimme aamulla istumaan terveyskeskuspäivystykseen. Ärhäkän näköinen korvatulehdushan siellä oli, vaikka edelleenkään vastaanotossa ei olisi haluttu ottaa meitä edes jonoon, koska kuumetta oli kuulemma liian vähän. Onneksi syy selvisi eivätkä öiset huutokonsertit jääneet vaille selitystä. Lääkärinä oli ilahduttavasti asiallinen ja asiansa osaava, mutta lisäksi erittäin hyvännäköinen nuori mieslääkäri. Tämän nähtyään ystäväni totesi jo ainakin vuosi sitten, että pitää käydä useammin lääkärissä.

Kuumeeksi M:n lämpötilaa ei ole voinut sanoa, mutta lämpö on ollut iltaisin ja öisin hieman koholla. Olen seurannut tilannetta hieman huolestuneena, sillä minulla oli lapsena kuumekouristuksia. Siksikin on helpottavaa, ettei tauti tai toinenkaan ole saanut nostettua pienelle kovia kuumeita. Yöärtyisyyttä, huonommin sujuvia ruokailuja ja tavallista äkimmin iskevää väsymysvetämättömyyttä lukuun ottamatta M on ollut aktiivinen, jaksanut touhuta jonkin verran ja naureskella. Eiköhän tämä tästä!
(Pitäisi vain muistaa antaa nuo saadut antibiootit ajallaan.)

Koska M oli eilen pirteän oloinen ja epäilin, ettei pieni happihyppely käännä taudin kulkua suuntaan tai toiseen, kävimme M:n kanssa tekemässä keskustakierroksen. Pystytimme erään kampaamoliikkeen näyteikkunaan seimiasetelman  ja kiertelimme sitten muutamassa eri kaupassa etsimässä osasia Salaisen blogiystävän joululahjaan. M nukkui lähes koko kierroksen ajan liinassa ja sai itse asiassa levättyä paremmin kuin olisi malttanut levätä kotioloissa.

Illalla olisi ollut partiolippukuntamme aktiivijohtajille järjestetty elokuvareissu; Luovutin lippuni toiselle johtajalle, sillä myöhäisillan näytös puhkiväsyneenä tai kiukkuisen vauvan jättäminen edes äitini hoiviin ei jaksanut innostaa. Kohta lähden ohjaamaan poikalaumalle kääretortun valmistamista ja jo etukäteen hirvittää hieman sekä prosessi että loppusotkutulos.