Krakatau

Jos laava on erityisen sitkeää, se saattaa kovettua kraatteriin niin sanotuksi laavatapiksi. 
Tällöin räjähdyspurkauksen riski kasvaa erityisesti, sillä se antaa mahdollisuuden paineen nousuun vuoren sisällä. Jotkut vuoret saattavat purkautua vuoroin rauhallisesti, vuoroin räjähdyspurkauksin.

Olen sellainen ihminen, että asiat hoidetaan hyvin, ei vähän sinne päin, vaan niin hyvin kuin selkänahasta lähtee. Ja mahdollisimman pian eikä jätetä niitä pahuksen hommia roikkumaan. Voi että nousee verenpaine sellaisten, ”Kyllä sen vielä hoidan tämän päivän aikana, tai ehkä ensi viikon”-ihmisten kanssa. Pahaksi onnekseni asun yhden sellaisen kanssa saman katon alla.

Lienee sanomattakin selvää, mutta sanotaan silti, että aina ajoittain pienistä ärsytyksenaiheista paisuu niin paljon painetta pääkoppaan, että riitahan siitä syntyy. Niin kuin tänään.

Meillä mies tekee kotitöitä hyvin – vitkuttelustaan huolimatta. Olisi harhaanjohtavaa ja epäasiallista väittää muuta. Ja on varmasti totta, että maailma on täynnä munattomampia ja saamattomampia miehiä kuin omani.Mutta niitäpä en kyllä katselisi päivääkään. Jo vuosia sitten huomasin tulleeni itsenäisyyteen kasvussa siihen pisteeseen että eläisin mieluummin yksin kuin jonkun onnettoman sovinistinahjuksen ja elämäntapalaiskurin kanssa saman katon alla. Minulle ei kelpaa perusteluksi se, että joku muu hoitaa tonttinsa huonommin. Missään asiassa eikä kenenkään suhteen.

Eniten ärsyttävätkin sellaiset työt, joiden tekeminen ”sitten joskus” hidastaa minua hoitamasta omiani. Jos vaikkapa tiskiallas ja viereiset tasot ovat täynnä likaisia astioita, en voi pestä allasta tai pyyhkiä tasoja. Ja koska en voi pyyhkiä tasoja, ei kannata imuroida vielä keittiötä, (koska murut). Joten päädyn laittamaan tiskit itse koneeseen, että pääsisin askareitteni kimppuun. Huomioon pitää ottaa myös perheemme pienempi mies, joka rajoittaa kotitöiden tekoa sekä fyysisesti että ajallisesti. Ne hetket, jolloin töitä voisi tehdä, olisi kiva käyttää omien hommien (ei muiden) tekoon, ettei niitä tarvitsisi tehdä keskellä yötä.

Useimmiten koetan olla nalkuttamatta tekemättömistä asioista. Ennätys töiden-joista-en-jatkuvasti-muistuttanut osalta taitaa olla kylpyhuoneen oven kynnys, joka oli kosteussuojaamatta kaksi vuotta, kunnes se viimein kosteussuojattiin. Ja koko sen ajan muistin että kyseinen homma pitäisi tehdä, jos en joka päivä niin ainakin kerran viikossa. 

Se, etten sano mitään, vaan ajattelen, että muilla menee vielä huonommin tai että kyllä ne asiat kohta hoidetaan, johtaa siihen, että vaimea ärsytys tekemättömistä töistä jää jyskyttämään pääkoppaan. Laimennettua ärsytyslientä kasaantuu ja kasaantuu, kunnes se vuotaa yli.

On ihan turhaa sanoa, että ota rennommin. Otan juuri niin rennosti kuin pystyn. Olen ollut huomattavasti tarkempi aiemmin ja koettanut vähentää sen minimiin. Tällä hetkellä toimin kipurajoilla sen suhteen, että pakkorentoutus alkaa vaikuttaa yleiseen jaksamiseeni kuormittamalla minua eikä toisinpäin. Jos alkaa seurustelemaan, muuttaa yhteen ja menee naimisiin toivottoman asioiden lykkääjän kanssa, saa varautua hermostumaan ajoittain. Mutta voisi olettaa, että suhteen toinen osapuolikin tiedostaisi, että siisteys, järjestys ja tasapuolinen työnjako ovat toiselle tärkeitä.

Mutta hei huhuu ja oikeasti:
Onko ihan normaalia, että tekee tyynesti töitä kolme päivää niin että jalkojen juuressa on kuivunutta koiran oksennusta? Ja vasta noin viidennen muistutuksen jälkeen saa pyyhittyä sen pois. 

Palaako teillä pinna usein, toistuvatko samat ärsytyksenaiheet
ja mikä saa käämit kämähtämään kaikista pahiten?

(Ps. On tuo mies joka tapauksessa rakas. Välillä vaan ärsyttää.)

 

18 kommenttia artikkeliin “Krakatau

  1. meillä käytettyjä fraaseja

    ”no, mä en oo kun se joku nimi , joka hakkaa/haukkuu akkaansa”

    ”no, mä sentään käyn töissä”

    ”no, mä siivosin sillon kerran”

    ”no, kyllä mä sentään joskus teen, jos vertaa joku nimi

    ”no, miks sitten valitat, kun tiiät etten tee sitä sit ainakaan”

     

  2. Oma kokemukseni on, että naiset ja miehet ovat siinä suhteessa erilaisia, että naisia tekemättömät asiat vaivaavat jatkuvasti ja ne muistuvat mieleen vähän väliä. Miehillä sen sijaan tuntuu olevan taipumus onnellisesti unohtaa tekemättömät hommat, jos niitä ei ole pakko hoitaa välittömästi. Ainoa keino tuntuu olevan muistutella asioiden hoitamisesta jatkuvasti, kun ei se ympärille kertyvä kaaos häviä mihinkään, jos toinen ei ehdi siivota ja toinen ei edes huomaa sotkua. Kyllä meillä ainakin kodin siisteys korreloi täysin omien kiireideni, esim. tenttien kanssa… On se kyllä kieltämättä välillä ärsyttävää, kun ei periaatteestakaan viitsisi hoitaa jotain hommaa, jonka toinen on luvannut tehdä ja lopulta pääsisi helpommalla, kun olisi vain itse tarttunut toimeen.

  3. Itse olen välillä laiska, mutta silloin kun jotain pitää saada tehtyä, hermostun jos asiaa ei pysty hoitamaan sillä sekunnilla (maailman kärsimättömin ihminen, tunnustan!).

    Esimerkiksi siivous: Voi mennä päiviä ennen kuin koen, että on aika siivota. Eläinten kanssa on pakko vähän siivota päivittäin, mutta sellaista viikkosiivouksen aloitusta voin venyttää , kunnes hermostun itselleni lopulta siitä että en saa asioita hoidettua. Ja siinä vaiheessa on sit pakko aloittaa heti! Oli tehtävälistalla mitä tahansa muuta.

    Meillä mies viettää suurimman osan ajasta kotona, joten hän tekee suurimman osan siivoamisesta jo päivän aikana (mm. tiskaa tiskit ja imuroi), mutta sellainen yleinen järjestely on meillä hieman hakusessa. Toisaalta tavarat eivät ole vielä löytäneet vakiintunutta paikkaansa, joten odottelen rauhassa.. 😀

    Minä hermostun useiten miehelle hänen vaaka-luonteestaan, eli siitä että asioita pitää pohtia rauhassa kaikilta kanteilta ja tulla sit siihen samaan lopputulokseen, johon minä päädyin viiden minuutin tunnekuohussani.

    Mies hermostuu eniten minun kärsimättömyydestä ja näätien sotkuista (yritän itse olla se joka siivoaa eniten näätien sotkuja, koska minähän ne meille olen hankkinut).

  4. UUUURRRRHHHH, juuri tästä aiheesta käytiin ”keskustelu” lauantaina, kun toinen osapuoli oli pikkujoulujälkitiloissa maannut koko päivän sohvalla…sitten keitti yli. Olenhan alusta asti tiennyt millä tavalla mieheni hoitaa = ei hoida siivous- ym. asioita. Nyt on irtisanouduttu koirien ulkoilutuksesta, ja ajoittain vauvanhoidoista(jos tosi väsy) ja koskaan ei ole kotitöitä tehty. Päävastuu on kuulema minun, koska ISTUN KAIKET PÄIVÄT KOTONA. ISTUN!?! Voin kertoa että alkaa ajoittain keittämään oikein urakalla tähän hommaan. Mutta kun välillä päästää höyryt pellolle niin pystyy ymmärtää että toista ihmistä ei vain voi muuttaa, ja hyväkin niin. Luulisi vain, että jossain kohtuuden rajoissa olisi jaettu vauvan, koirien ja kodin ylläpito. Vaan ei. Minä olen halunnut kotiäidiksi. Piste. 

    Ps. Ihanaa, että kirjoitit tästä aiheesta! Välillä saa sellaisen tunteen, että meillä asuu maailman ainoa ei-niin-justiinsa-tyyppi. Vähän ikävää kirjoittaa toisesta tähän sävyyn, mutta nyt osui niiiiin nappiin tämä juttu!

    Pps. Mä en koskaan ole itsekään ollut se suorittaja ja kaiken-heti-tekevä-siivousintoilija, mutta lapsen myötä muutuin sellaiseksi. Kai se on tämä KOTONAISTUMINEN, kun jatkuvasti näkee tiski+pyykkivuoret ja hiekat lattialla ja tärkeät paperit ja laskut jajajajajajja…. 

  5. Kiitos tästä jutusta! Täälläkin palaa käämit aina välillä, kun sytytyslanka on tarpeeksi lyhentynyt.

    Juuri sanoin miehelleni, että jos minä kävelen makuuhuoneesta keittiöön vaikka keittämään kahvia, saatan tehdä matkan aikana kymmeniä asioita: pitää vauvaa kainalossa, suoristaa mattoja, heittää leluja koriin, sulkea kaapinovia, kerätä vaatteita tuolilta ja heittää ne pyykkikoriin.  Silti muistan, että olin menossa kahvinkeittoon. 

    Mieheni kävelisi pyykkivuoren yli, väistelisi aukinaisia ovia ja lattialla olevia leluja, mutta kahvin hän keittäisi. Yksi asia kerrallaan kuulemma…

  6. Kuulostaa tutulta. Meillä ongelma ratkaistiin palkkaamalla siivooja. Nyt on sitten pakko järjestää paikat vähintään kerran kahdessa viikossa sellaiseen kuntoon, että siivooja pääsee pyyhkimään pölyt, imuroimaan ja pesemään lattiat.

  7. Apua: meillä on ollut yhdet kissanoksennukset jo siitä Tikrun sairastamisesta asti siivoamatta… On se normaalia 😀 Mutta se on varmasti hankalaa, jos pariskunnalla on erilaiset sotkutoleranssit. Jollain siistillä ihmisellä nii-iin menis hermot mun kanssa 😀

    Ehkä siitä vois neuvotella (molempien kannat huomioiden), että mikä oikein on se yhteisesti sovittu siisteystaso: täyssiisti, sinne päin vai kaaos. Ja sitten yrittää pitää kiinni siitä. Tai no hah, ei me ainakaan pysytä koskaan siinä. Äh, en mä voikaan ehkä sanoa mitään 😀

    No hei sen kuitenkin sanon, että ”edellisestä elämästäni” oon oppinut, että nalkutus on h*tistä. Siinä on vaarana käydä pidemmän päälle niin, että toinen osapuoli leimautuu ikuiseksi nalkuttajaksi ja toinen ei tee mitään ennen kuin nalkutus ylittää raivarirajan. Eli tulee roolit, jotka eivät loppupeleissä miellytä varmaan kumpaakaan osapuolta. Itse olin joskus aikoinaan nalkuttaja enkä siitä nauttinut itse eikä se toinen osapuoli. Sittemmin opin, että rennommin ottamalla pääsee itsekin helpommalla 🙂

    Siivoajan palkkauksesta olen minäkin kuullut paljon hyvää.

  8. Tunnistan niin itseni tuosta rentoilun yrittämisestä. Varsinkin vauvan tultua, olen yrittänyt sietää epäjärjestystä hieman enemmän. Jossain vaiheessa vaan se tulivuori sit poksahtaa ja silloin tulee savua korvistakin ulos 😀 En tiedä onko yksi massiivinen räjähdys parempi kuin jatkuva kuuman laavan tihkuminen. Parisuhteeseen kertyy ehkä vähemmän painetta kertaräjähdys- taktiikalla. Juuri tästä syystä siivoan mieluummin kotona ja yksin, Ultra Bran pauhatessa taustalla. Ei tarvitse kulkeä Nörtin perässä ja kysyä: ”Otitko imurilla tuosta ja tuosta? Entäs siitä hankalasta paikasta hyllyn takaa..? Tuonne jäi vähän…”

    Syyt erilaisille siisteyskriteereille parisuhteessa olisivat hyvä aihe jollekin gradun kirjoittelijalle. En tiedä suhdettä, jossa nämä asiat sujuisivat vaivattomasti. Nörtti puolustaa kotona olevaa kaaosta usein näin: ”En minä kiinnitä noihin asioihin ollenkaan huomioita.” Noita asioita ovat esimerkiksi tyhjät limupullot, suklaalevyn käärepaperit ja likaiset astiat ympäri olohuonetta… Se on jännä, miten jokin asia ei toisella osu silmään viikkojenkaan aikana, ja toinen näkee punaista heti, kun jotain on paikala, mille se ei kuulu.

    Hoidan meillä n.80% kotitöistä (osin myös, koska ISTUN päivät pitkät kotona), mutta Nörtti hoitaa paljon muita asioita, esim. suurimman osan laskupinoista, autohommat, lumityöt ja tekniikka hommat sekä vaipanvaihdon (!). JA meillä ei tunneta lausetta: ”netti ei toimi”.

    PS. Emme me naiset ole ainoita nalkuttajia, ihme ja kumma olen kuullut myös pariskunnista, joissa mies on se siistimpi osapuoli. Mieluummin tosin itse olen se siistimpi yksilö, eipähän tarvitse kuunnella nalkutusta. 😀

  9. Jep, mä tunnen myös siisteysmiehiä – ja jopa nalkuttajamiehiäkin 🙂 Ei ole siis välttämättä sukupuolesta kiinni, vaikka tokihan me esim. kotoa opittuja malleja tiedostamattamme noudatetaan. (etenkin äitiysasioissa olen omalta kohdaltani huomannut tämän) Niin tai vaihtoehtoisesti niitä vastaan kapinoidaan 😀

  10. Syytän anoppia tsätä tekemättömyydestä, kun kuori perunankin lautaselle ukolle kun alettiin seurustelemaan, vaikka olisi itse syönyt perunan kuorineen, koska siinä on kaikea hyvää… anoppi siivosi huoneen, imuroi, pesi vaatteet, teki sitä myös vielä muutaman vuoden kun muutettiin yhteen, eli en ehkä voi misetäni syyttää, kun kotona on paapottu kun se on se kuopus 😛

  11. Mä seurustelenkin tälläisen myyttisen yksilön – siisteysmiehen – kanssa! Ei se varsinaisesti nalkuta, mutta välillä en ihan ymmärrä, miksi mandariinia ei voi syödä ilman leipälautasta ja miksei keittiössä, sohvapöydällä ja yöpöydällä voi olla omia vesilaseja. 

    Onneksi mä olen se sotkevampi osapuoli, niin ei tarvitse muistuttaa toista siivoamaan 🙂

  12. Joo, ite asustelen myös tällaisen ”siisteysmiehen” kanssa ;D Itse olen sellainen järjestelyihminen. Suoraan sanottuna ottaa pattiin kun siivoaminen tarkoittaa tasan sitä tavaroiden nostelua imurin edestä. Niin saattaahan se pölyn määrä lattioilla vähentyä, mutta missään ei ole siistin näköistä kun tavarat on sikin sokin..

    Myöskään mitkään ”tiskataan silloin kun näyttää siltä, että pitää tiskata” ei toimi tässä taloudessa. Tiskit tiskataan vuorotellen, niin kummallakaan ei ole varaa vinkua siitä, kumpi tekee enemmän ja kumpi vähemmän. Sellaiset ihmiset(niitä näyttää täälläkin kommentoivan ;)) jotka pyytää toista tiskaamaan ja myöntävän vastauksen saatuaan olettaa että asiat pitää tehdä juuri sillä sekunnilla kun käsketään… Huoh. Sitten viiden minuutin kuluttua vedetään herneet nenään ja ruvetaan itse tiskaamaan. Voiko ärsyttävämpiä ihmisiä ollakaan 😀

    Ymmärrän tietysti poikkeustilanteet, mutta harvemmin sellaisia on.. Minun mielestä pitäisi ymmärtää, että me kaikki ollaan erilaisia, ollaan totuttu tekemään asioita eri tavoin, eikä kenenkään pitäisi joutua hyppimään parisuhteen toisen osapuolen pillin mukaan. Kannattaa myös oikeasti miettiä vähän, seurailla tilannetta ja sitten vasta räjähtää. Tuntuu että naiset harvemmin huomaa mitä miehet kuitenkin tekee. Ei ehkä innokkaimpana pyyhi pölyjä niistä akan hamstraamista ”koriste-esineistä”, mutta usein huolehtii esimerkiksi kodin elektroniikasta, lumitöistä, autoista… Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, koska omassa päässäkin asiat ovat niin ristiriidassa 😀 Tai vaikkapa aiheesta ”miehet käyvät töissä, tulevat kotiin hoitamaan vauvaa, jotta äidit saa vähän ”omaa aikaa”. ” Helvetti, onpa reilua! 😀

  13. Ja jatkanpa vielä pikkusen 😀 Meillä asioita hoidetaan paljon niin, että jos on toisen vuoro tehdä jokun asia(esim tiskata) ja sitten toista hirveästi ärsyttää tiskivuori, niin siinäpähän tiskatkoon. Toinen voi sitten vastapalvelukseksi tehdä jonkun muun homman, esim pestä pyykkiä.

    Enkä todellakaan arvostele ihmisiä, joiden perheissä tilanne on se että toinen osapuoli ei tee yhtään mitään, korkeintaan raahaa perseensä töihin ja takaisin. Ja sitten valittaa että olishan sulla täällä kotona istuessa aikaa.. Tai ketään joka on katsonut useamman päivän oksennusta lattialla. Herää vain kysymys, miksi et ole sitä itse voinut siivota?

  14. Mamma: Multa tulisi verbaalikonekiväärillä ehkä takataka-tusta takaisin. 😉
    Vanhempieni ikäpolven miesväelle on selvästi enemmän vielä tehty ihan kaikki valmiiksi, mutta löytyyhän näitä nuoremmistakin. Ja minusta se on kyllä aika iso karhunpalvelus.

    Kainaloinen kana: Tuo ”periaattesta en vaan tee, koska se on tuon toisen homma”-taktiikka on vähän kyseenalainen. Sitä huomaa, että ärsytyksen kannalta itse tekeminen olisi usein ollut tehokkaampaa. 😀

    Sikkitassu: Kärsimättömyys on hyve!

    Vierailija: Meille palkattaisiin varmaan siivojaa, jos
    a) se siivoaisi niin hyvin, etten siivoaisi itse kuitenkin perästä ja b) olisi varaa 

    Kristaliina:
    Haluaisin että täällä olisi täyssiistiä, mutta en itsekään jaksa mitään kaapinpäällisiä tomuttaa kuin pari kertaa kuussa, joten se ei ehkä ole ihan realistista. Ehkä jos 10 on siisti ja 1 on kaaos, meidän asunnon perustilanne on 7. Kahdeksikkoon päästään isomman viikkosiivouksen jälkeen – kunnes koira juoksee ensimmäisen kerran huoneesta toiseen. Seiskatilassa pystyn elämään ilman että itkettää ja ahdistaa ja on pakko lähteä ulos. Mitä enemmän mennään sen alle, sen enemmän sotku vaikuttaa olemiseen. 
    Jatkuva nalkutus on kyllä ihan hanurista. Siksi mieluummin ärsyynnyn vähän kerrallaan ja vedän pultit vaikka kerran kolmessa kuukaudessa. 😉
    Siivoojapointtiin vaikuttavat jutut yllä.

    Sillypäänts: Minä pyyhin huushollissamme pölyt ja tahrat, koska en halua olla opastamassa kaikkia kohtia, joista pitäisi pyyhkiä.  Ja sitä rentoilua voi aina yrittää, mutta jos se ei vaan ole itselle luontevaa, ennemmin tai myöhemmin se kosahtaa.

    heta margareta: Olisi mielenkiintoista kokeilla joskus, olisiko siistin ihmisen kanssa siistiä asua vaiko ihan kamalaa…

    Vierailija: Olen itse enemmän järjestely kuin siivousihminen. Asunto on hallitumman näköinen, jos tavarat ovat paikoillaan, sängyt pedattu ja likaiset asiat tai vaatteet eivät loju pitkin asuntoa. Pölyä, muruja ja karvaa meillä kun on aina lattialla tms., olkoon että olisi siivottu samana päivänä. Vauva, kaksi aikuista ja kolme eläintä pienessä kolmiossa pitävät siitä huolen. / Siitä koiranoksennuksesta ja tiskeistä sen verran, että jos tekisin aina kaikki ne toisen tekemistä odottavat kotityöt, tämän ei lopulta tarvitsisi tehdä mitään eikä sekään olisi reilua. Enkä tiedä, olisiko tuo vauva ylipäätään hengissä, jos konttaisin kaikki päivät märän rätin kanssa pitkin lattioita. :s Hän kun ei nuku oikein päiväunia ja harrastaa konttaamisen ja tukea vasten seisomisen lisäksi mm. laatikoiden päälle kiipeilemistä…

     

  15. Ja Suvi_k: Ehdottomasti voin allekirjoittaa tuon, että tämä kotona ”istuminen” saa kyllä sotkut ärsyttämään vielä paljon enemmän kuin se, että olisi ollut töissä ja ehtisi ennen nukkumaanmenoa olla kotona muutaman tunnin hereillä ja senkin pimeään aikaan…

    Toista ei voi muuttaa, mutta joku kohtuus pitäisi mun mielestä olla jo ihan toisen kunnioittamisen nimissä.

    Adiina: Multitaskaus on sairaus, josta kärsin itsekin suuresti. Se vaikeuttaa putkiaivoisten toimintatavan ymmärtämistä.

  16. ”en itsekään jaksa mitään kaapinpäällisiä tomuttaa kuin pari kertaa kuussa”

    …oookei, meillä on selvästi eri standardit siitä, mikä on siistiä. 😀 Nimimerkillä oonkohan tomuttanut kaapinpäällisiä ikinä, tuskin. No ehkä joskus muuttosiivouksen yhteydessä, mutta en kyllä muuten. Eli olet oikeassa, siivoojan työn laatu ei sinulle varmasti kelpaisi. Meille onneksi riittää. 🙂

  17. Siivosin joskus työkseni koteja ja sain kiitosta eräältä perheeltä, kun heillä oli kuulemma ollut kaksi siivoojaa ennenkin ja minä vasta ymmärsin hajuvesipulloista pölyn pyyhkimisen ja oikealla tavalla viikattujen vaatepinojen tärkeyden. 😀

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *