Mitä ravintolapäivä Keravalla tarjosi meille eilen?

Kävimme alkuiltapäivästä Taiteilijakommuunin apurahakahvilassa,
aivan Keravan aseman ja junaradan vieressä. Jo pihamaalle saapuessamme huomasimme muidenkin lapsiperheiden löytäneen paikan; Pihalla oli laskujeni mukaan parhaillaan viidet lastenvaunut.

Miljöössä oli rutkasti puutaloromantiikkaa, vähän rappio-sellaista, mutta viehättävällä tavalla.
Eri vuosikymmenien esineet antiikkisohvineen, teollisuuskaappeineen, täytettyine eläimineen ja taideteoksineen loivat tunnelman, jollaista ei noin vain tekaistaisi mihinkään ravintolaan hetkessä.

Ruokalistaa koristivat herkulliset leivokset, mausteinen vegekeitto, leipä, tee ja kahvi. Siinä tärkeysjärjestyksessä.
Kaikki mitä söin, oli hyvää ja annokset olivat reilun kokoisia.
Kerrankin mokkapalan kokoluokka oli juuri oikea. Sellainen, ettei jäänyt enää itkemään himoa syödä toinenkin, muttei saanut itselleen aikaan pahaa oloa syömällä liikaa.

Pöydälle oli katettu paljon eriparisia teekuppeja, erivärisiä Kartio-laseja, leikkieläimiä, valosarjoja, maatuskoja, vanha kamera ja jos jonkinlaista muuta katseenvangitsijaa. Lusikkapurkit ja maitokannut kurkistelivat esinekavalkaadin keskeltä boheemilla otteella.

Asiakkaiden lapset saivat touhuta lastenhuoneessa, syöttötuoleja löytyi ja omia ruokia sai syöttää lapsille. Tunnelma oli siinä määrin virkistävän epämuodollinen, että jokaisen vauvan kiekaisun jälkeen ei tarvinnut pälyillä ympärilleen paheksuvien katseiden pelossa.

Samassa paikassa oli aikaisemmin Ravintolapäivän kunniaksi Assan Grilli. Tämänpäiväisen tapahtuman Facebook-sivulla lupailtiin jälleen jotain ihan uutta seuraavalle Ravintolapäivälle. On hienoa, että löytyy ihmisiä, joilla on intoa ja taitoa järjestää kaikenlaisia pieniä tapahtumia. Erilaiset tempaukset tuovat kaupunkiin väriä, vetreyttä ja ehkä ripauksen sitä paljon peräänhuudeltua yhteisöllisyyttäkin.

Jospa joskus itsekin…