Kun on saanut ottaa univelkoja vähentävät, useamman tunnin päiväunet, pukea rauhassa päälleen, tehdä hieman kotitöitä ja selailla uusia blogipostauksia sekä uutisia, alkaa jo kaivata pienintä perheenjäsentä takaisin kotiin.
Jos on itse puuhaamassa jotain kuten partioretkeilemässä, seminaarissa tai kuvataidekoululla, imaisee kaikki se tekeminen mukaansa ja unohtaa ihmetellä vauvan puuttumista. Mutta näin kotioloissa tuntuu paljon kummallisemmalta, ettei vauva pyöri jaloissa, kökötä sylissä, puuhaile omia luvallisia tai luvattomia puuhiaan jossain päin asuntoa tai vietä aikaa isänsä kanssa.
Tosin hänellä on varmasti ollut hauskaa. On saanut touhuta pihamaalla, kylpeä oikeassa (isossa) kylpyammeessa. Ja tietenkin viettää aikaa tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa. Kun ei hoida vauvaa jatkuvasti, tämän kanssa jaksaa touhuta ihan erilaisella intensiteetillä. Joten M on varmasti saanut kunnon annoksen kokonaisvaltaista ja kiinteää huomiota sekä innostunutta seuraa.
Kyllä muutaman tunnin (ihan tarpeeseen tulleen) tauon jälkeen jaksaa taas kummasti paremmin!
Kuva: Mari Lehtisalo
No kyllä! Olin itse tänään töissä ja sovittiin isin&pojan kaa treffit sit Prismaan, menin hyllyjen välissä kuin mielipuoli ja lopulta juoksin loppumatkan kun näin LAPSENIII!! 😀 On sitä vaan niiiiiin kiintynyt toiseen <3
Ihana kuva! (:
Tänään oli kyllä mukava saada taas pikkumies syliin.
Kuvassa pieni alkoi olla väsynyt ja hieman nälkäinenkin, joten otettiin loput kuvat vanhempien sylissä ja tutti suussa. Saatiin sieltäkin ihan kivoja ja ainakin siinä mielessä aitoja, ettei muu paikka kuin syli olisi tuossa vaiheessa kuvauksia enää kelvannutkaan.