Joulutervehdys

Aattomme alkaa laivan aamiaisella sekä selviytymisellä kotiin läpi kinoksien ja jouluaaton julkisen liikenteen aikataulumuutoksien. Jätämme matkalaukut eteiseen ja unohdamme ne autuaasti sinne. Aamu- ja iltapäivän vietämme vanhemmillani joulupuuron, -saunan ja lahjojen avaamisen merkeissä.
Saattaapa paikalla käydä joulupukkikin.

Alkuillasta siirrymme L:n vanhemmille joulupäivälliselle, avaamaan lahjoja, laulamaan joululauluja ja viettämään aikaa yhdessä myöhäiseen iltaan tai yöhön asti. Illan päätteeksi sieluni kaipaa rauhaa ja olemmekin perinteisesti käyneet äitini kanssa vielä öisessä joulukirkossa hiljentymässä.

Meidän jouluaattomme saattaa olla jonkun mielestä kiireisen kuuloinen,
mutta koemme sen ainakin tällä hetkellä vielä mielekkääksi tavaksi viettää joulun kohokohta. 
Ennen kaikkea toivonkin, että kukin voisi nauttia joulusta tahollaan ja omalla tavallaan.

Välipäivinä on kuitenkin aikaa rentoutua eli levätä, nukkua vuorotellen univelkoja pois sekä maistella vielä kevyesti jouluruokia. Silloin ehtii myös viettää aikaa sekä yksin että yhdessä: Tutustua lahjoihinsa, helliä eläimiä, olla sekä oman pienen perheen että vanhempien ja sisarusten kanssa.
Aikomuksena olisi nähdä niin uusia kuin vanhojakin ystäviä.

Täysin löhöämislinjalle en aio kuitenkaan hyvin alkaneen kuntokuurin kunniaksi ryhtyä.
Tarkoituksena olisi sen sijaan käydä kävelyllä talvisissa maisemissa ja piipahtaa crossaamassa ainakin kaksi kertaa ennen uuden vuoden kemuja. Harkitsen jopa hiihtämään lähtemistä, mikä on varsin poikkeuksellista. Myös pulkkamäki houkuttelisi.

Toivon rakkaudentäyteistä, lämmintä, tuoksuvaa ja herkullista joulua kaikille lukijoille!

 

Kuva: Mari Lehtisalo

 

 

Äitipostia tempauksen jälkisanat

Kiitokset kaikille Äitipostia tempaukseen osallistuneille! 

Ihania paketteja oli saatu  ja postauksia oli mielenkiintoista lueskella.

Ehkä ensi vuonna uudestaan?

 

Tässä vielä ei-enää-niin-salaiset blogipostiystävät listattuna kaikkien uteliaiden kurkittaviksi: (järjestyksessä lähettäjä ensin, vastaanottaja sitten)

Kahvia & unelmia / Why you little!!

Yksi kaksi meitä on vain kaksi / Kasvualusta

Puutalobaby / Helmiä & Vadelmia 

Vau mikä vauva! / Silkkitassun päiväunet

Chasing dreams with Papyli / Kahdet Rillit Huurussa 

Kuplassa / Tämä ahdas pikku kaksio

Ananas ja Kookos / Tassuja & töppösiä 

Lentoaskeleita / Odottavan aika on pitkä 

Perhe Koossa / Ilman sinua olen lyijyä

Alisa’s Wonderland / Ma-material girl 

Ma-material girl / Kahvia ja unelmia

Why you little!! / Alisa’s Wonderland

Kahdet Rillit Huurussa  / Kuplassa

Kasvualusta / Lentoaskeleita

Odottavan aika on pitkä  / Yksi kaksi meitä on vain kaksi

Helmiä & Vadelmia / Perhe Koossa

Tassuja ja töppösiä  / Vau mikä vauva!

Tämä ahdas pikku kaksio / Chasing dreams with Papyli

Silkkitassun päiväunet / Ananas & Kookos

Ilman sinua olen lyijyä / Puutalobaby

 

Arvasitteko blogipakettinne lähettäjän ja millaiset tunnelmat jäi tempauksesta?

 

(Kuvaa ei ole vielä, koska kirjoitan tämän postauksen ruotsinlaivalta. Eikä iPadilla pysty lisäämään kuvia Lilyyn.)

Terveisiä laivalta. Vauva nukkuu, vatsa on täynnä. Tänään on muun muassa syöty paljon ja hyvin, löhötty porealtaassa, tehty ostoksia ja ihailtu isoja perhosia. Kylläpä tekee hyvää ihmiselle!

 

 

Ninjavauva

Sovitin M:lle tämän uutta, mutta vielä reilun kokoista aluspipoa. Joku kysyy nyt, että anteeksi mitä?
M on sellainen pöllöpää (eli pyörittelee päätään ahkerasti lähes niskansa ympäri), että korvalapullinenkin pipo paljastaa korvat kylmälle alituiseen. Alennusmyynneistä löytynyt kaulurin ja pipon yhdistävä, kypärämyssy vol. 2, on lämmintä fleeceä ja pääsee suojaamaan pientä päätä viimeistään ensi talvena. 

Kun sovitin pipoa, M lähti kauheaa vauhtia karkuun ja tämä näytti ihan minininjalta!
Oli pakko antaa tälle rannekoru hetkeksi leluksi, että sain otettua muutaman kuvan.

Hahaa, minininja on löytänyt aarteen!
Mutta mikä se on?

Saanko oikeasti leikkiä tällä?
Haaaaaa se on minun! Eikös ole hieno?

Kiipeän sen kanssa jakkaralle.
Ja koetan kiskoa vedenkeittimen alas…

Jostain syystä kuvaaminen lopetettiin tässä vaiheessa.

——

Olemme tämän postauksen ilmestyessä toivottavasti palanneet Tukholman kierrokseltamme laivaan
ja pääsemme pikapuoliin nauttimaan ravintolan jouluruokapöydästä.

Matkan pikatunnelmia saattaa ilmestyä blogin Facebook-sivulle,
mutta varsinaisesti palaan linjoille vasta 25. päivä.

 

Joululahja-arvoitus

Arvaatteko näiden kuvien perusteella, mitä M mahtaa saada isältään ja äidiltään joululahjaksi?

Taannoisen sinikeltaiseen laatikkoon suuntautuneen vierailun jälkeen olisin heti halunnut kiskoa ostoksen ulos pahvilaatikostaan ja pystyttää keittiön nurkkaan. L kuitenkin kielsi touhun ja ostos päätettiin säilyttää paketissaan jouluaattoon asti.

Sain kuitenkin kehitettyä väliaikaisratkaisun ostoksen tulevalle paikalle. Nuo keittiövälineille viritetyt S-koukut jäävät samalle paikalle myös joulun jälkeen. Monitoimikalusteen virassa oleva puulaatikko muuttunee ruokakomeroksi. Kehitän sen sisään vielä jonkin jakosysteemin. Hyllyksikin jotkut niitä kutsuvat…

(Laatikko on Kodin1:sestä, pitsikorit H&M:tä,
kaikki leikkiruoat ja -astiat Ikeasta, paitsi leivokset ovat Riimikosta,
omenamehu ja Coca Cola Prismasta ja paperipussi on otettu talteen Salaisen blogiystävän lahjasta.)

 

 

Kolme yötä jouluun on

Siis kolme!

Jouluvalmistelut ovat nyt siinä vaiheessa että jääkaappi on ostettu täyteen ruokaa.
Epäilen, että päädymme syömään jouluruokia vielä aaton jälkeenkin jomman kumman vanhemmille, mutta on ruokaa omastakin takaa mukavasti uuteen vuoteen asti. Painopisteenä miehen kotiin raahaamissa ruokakasseissa näyttivät olevan erilaiset kalat, salaatit ja juustot. Ruokien tai leivonnaisten valmistamisesta ei tarvitse ottaa mitään paineita, kun syömme niitä kuitenkin pääasiassa kahdestaan.

Kaikki lahjat (yhtä lukuunottamatta) on paketoitu sekä annettu vastaanottajilleen tai kuljetettu aaton juhlapaikkoihin. Joulukortit ja postin kyytiin mielityt paketit lähetettiin ja hoidettiin kuntoon jo hyvissä ajoin, joten niistä ei ole tarvinnut stressata.

Koti on koristeltu osittain jo marraskuussa ja kuusikin on seissyt täydessä koristekuormassaan olohuoneen nurkassa jo jonkin aikaa. Muutaman hyasintin ajattelin vielä hankkia tuomaan tuoksua välipäiviin.

Koska olemme lauantaista aattoaamuun asti risteilemässä, emme tee mitään erityistä joulusiivousta vaan siivoamme vasta aaton jälkeen välipäivinä kodin mukavaan lomailukuntoon.

Huomenna reissaamaan, jee!

Miten teillä, onko joulu jo valmisteltu vai jäivätkö touhut hieman viime tippaan?

Oli miten oli: Stressitöntä laskua jouluun kaikille!

 

 

On niin helppoo olla onnellinen

Ajelin tänään vaunujen kanssa läpi huurteisen maiseman. Aurinko paistoi, taivaalla oli ohuita auringon vaaleanpunaiseksi värjäämiä pilviharsoja. Havupuut olivat lumesta raskaat. Keravanjoki oli jäätynyt ja jään pinta oli täynnä jäniksenjälkien helminauhoja. Vauva nukkui vaunuissa ja oma askel oli kevyt. 

Lehdettömät ja kukattomat kasvit törröttivät lumihangesta yllättävän kauniina. Lumen pinta kimalsi. Ketään ei tullut vastaan tai mennyt ohi, vaikka ilma oli mitä ihanin. Kauempana maisema muuttui epäselväksi ja unenomaiseksi. Sininen iltapäivän hämy kurkotti jo pellon reunassa.

Hengitys huurusi, mutta minulla oli täysin lämmin t-paidassa, leggingseissä ja maihinnousutakissani. Hyvin yksinkertaiset asiat, kuten lämmin takki, hyvät saappaat ja kauniit hanskat toivat yllättävän syvää iloa. 

Mietin viime aikoina käymiäni keskusteluja, ystävieni ja tuttavieni elämäntilanteita. Jäin pohtimaan, kenen elämää kadehtisin eniten. Päädyin ehkä hieman yllättäväänkin lopputulokseen. Vaikka monen lähipiirini ihmisen elämässä tapahtuu paljon, on unelmatyötä, vauhdikkaita juhlia, uusia suhteita, toimivia vanhoja suhteita ja reppureissaamista pitkin maailmaa, en haluaisi vaihtaa paikkaa kenenkään heistä kanssa. Ei siksi, että oma elämäni olisi jotenkin parempaa, se on vain parasta minulle, juuri nyt.

On yllättävän palkitsevaa pysähtyä sillalle, katsella talviaurinkoon ja nauttia hetkestä.
Siitä tunteesta, ettei ole kiire minnekään tai mihinkään.
On oikeassa paikassa, oikealla tavalla ja oikeaan aikaan juuri siinä.
On helppoa olla onnellinen.

Minua kiinnostaisi tietää, missä ja miksi teille on tullut sellainen olo,
että olette äkkiä täysin sinut maailman, elämänne ja itsenne kanssa?

(Kuvat on otettu matkapuhelimen kameralla.)

Anna bloggaajalle joululahja

Arvoisa lukija,

ensinnäkin haluan sanoa, että olen iloinen siitä, että luet blogiani.

Yläasteen ruotsinopettajamme jaksoi muistuttaa, että on kiva puhua, kun toinen kuuntelee.
On myös mukavampaa käyttää aikaansa valokuvaamiseen, aiheiden pohtimiseen
(ja joskus taustatyön tekemiseen niiden tiimoilta), kirjoittamiseen, oikolukemiseen,
keskusteluun osallistumiseen ja blogin ulkoasun pohtimiseen, jos tietää jonkun lukevan.

Voitkin antaa bloggaajalle hyvän mielen joululahjan. Tässä muutama lahjatoive:

Jos olet Lilyn rekisteröitynyt käyttäjä, (olethan jo),
paina ”Seuraa palstaa”-nappia blogin oikeassa sivupalkissa

Seuraa blogia Blogilistalla, Bloglovinissa tai vaikka molemmissa.

Tykkää blogin Facebook-sivusta.

(Kuvituksena on saamiamme joulukortteja.)

 

Kumman valitset?

L:n sisko, joka on myös M:n kummitäti, kävi eilen meillä piipahtamasssa. Hän valitti nälkää ja kyseli, olisiko meillä mitään syötävää. Päätimme pyöräyttää pikaiset pikkupitsat, kun aineitakin oli.

Pitsoista puttuu vielä juusto ja oregano, muuten ne ovat valmiit. Lihaversiossa on ketsuppia, öljyä, pekonia ja meetwurstia. Kasvisversiossa on ketsuppia, öljyä, rucolaa, punaista paprikaa ja tomaattia.

Kumman söisit mieluummin? 
Tuo toinen on kyllä aika ällöttävä.
Terveisin pesco-vege.

Lähdemme L:n ja veljeni kanssa juhlistamaan veljeni taannoista syntymäpäivää.
Viemme tämän syömään ja katsomaan Hobittia jälkikäteis-syntymäpäivälahjana.

Äitini on luvannut hoitaa vauvaa sen aikaa. Tosin M:n pitäisi nukahtaa yöunilleen jo noin tunti lähtömme jälkeen. Jos M nukkuu hyvin, hänessä ei pitäisi olla kauheasti hoidettavaa.

Huikea kuvareportaasi reisusta seuraa myöhemmin.

 

Keskelle pimeää

Ajatus kiertää pääsi ympäri kehää.
Et tiedä mistä alkoi ja mihin se päättyy,
mut se vie sua pimeään.

Et muista mitä kuka sanoi ja mihin se liittyi, 
etkä muista enää nimeään.

Aukaise sun silmät ja sytytä valo keskelle pimeää.
Aukaise sun silmät ja sytytä valo keskelle pimeää.

Keskelle pimeää.

Kun väsyttää ja on pimeää, ajatukset takkuvat, katkeavat tai kiertävat kehää.
Asiat unohtuvat ja tekemiset jäävät kesken.

Tarvitaan siis valoa. Ja pitäisi sytyttää adventtikynttelikön kolmas kynttiläkin näköjään.
Huomatkaa norppakoriste ja Kuutin syntymän kunniaksi ihan omin pikku kätösin valmistettu vuosilautanen.

Maanantai sujui yllättävän kivuttomasti. Tuntui melkein vapaapäivältä kiireisen viikonlopun jälkeen.
Näin hyvää ystävää, juttelimme paljon, söimme halloumi-tomaatti-rucolaleipiä ja prinsessaleivoksia
sekä vaihdoimme joululahjat. 

Nyt tämä tiistai tuntuu maanantailta. Crossaamaan en ehtinyt mahdottomaan solmuun menneiden aikataulujen takia. Päähän särkee. Vauvalle puhkeaa hampaita ja tämä kiukkuaa toista päivää ihan koko ajan. Hartiat ovat jumissa ja tuskanhiki koko ajan otsalla. Auts.

 

Lyriikat: Pariisin Kevät