Valoa synnytystunnelin päässä?

Vaikka seuraava lapsi on kohdallani mahdollisesti ajankohtainen aikaisintaan viiden vuoden päästä,
antaa Ylen julkaisema uutinen uusista tuulista synnytysten hoitorintamalla ajattelemisen aihetta.

Kenties tuolloin valinnan mahdollisuuksia olisi enemmän kuin nykyään ja hoidossa satsattaisiin
eri lailla myös synnyttäjän kohtelemiseen, jos tällä olisi huonoista kokemuksista kuulutuaan
todellinen mahdollisuus viedä rahansa muualle.

Omakohtainen kokemukseni synnytyksestä, nimenomaan henkilökunnan käytöksestä,
oli sen verran puistattava, etten haluaisi enää koskaan joutua kokemaan vastaavaa.

Asiantuntijoita jokaiseen yhteiskunnalliseen aiheeseen tuntuu löytyvän runsaasti joka lähtöön,
joten kertoaapa siis:
Yksityinen synnytyssairaala, uhka vai mahdollisuus?

 

13 kommenttia artikkeliin “Valoa synnytystunnelin päässä?

  1. Itse odottelen että Doulana synnytyksessämme ollut Piia saisi yrityksensä käyntiin, ja Suomeen saataisiin ensimäinen Birth center. Yrityksen alkumetrejä voipi lukea täältä. Pehmeämmät arvot omaava paikka missä saisi synnyttää ammattimaisen henkilökunnan kanssa. Aiheesta juttu myös viimeisimmässä Vauva-lehdessä.

    Aihe on tulenarka ja tiedän että on valtavan suuri joukko ihmisiä joiden mielestä birth centerit ja kotisynnytykset on suoraan s**tanasta, rumasti sanottuna. Sain kotisynnytystä facebookissa hehkuttaessani todella julmia kommentteja siitä kuinka kotona synnyttävät ovat suurinpiirtein lapsen tappajia.. Vaikkakin on tehty tutkimuksia joiden mukaan se voi olla jopa vähemmän komplikaatioita aiheuttavaa. Mutta mielipiteitä tietenkin on monia.

    Esikoiseni syntyi siis kaksi viikkoa sitten sairaalassa. Olisin mieluusti synnyttänyt kotona, jos se olisi ollut valmis, ja jos Suomessa ei ensisynnyttäjän kotisynnytystä olisi tehty lähes mahdottomaksi. Jospa seuraava sitten saisi syntyä kotiin, tai synnytyssyliin. Jos sellainen meille vielä suodaan, pikku kakkonen siis 🙂

    Harmillista että oma synnytyskokemuksesi on ollut puistattava. Synnytyksen soisi olevan elämän kauneimpia hetkiä, surullista että on siihen liittyy vielä niin paljon mörköjä ja siitä tehdään niin usein sairaus. Itselle kävi mieletön onni että sain synnytykseeni mukaan Piian ammattitaidon ja pehmeät arvot, ja sain synnyttää pienessä synnytysyksikössä  jossa kätilöt olivat avoimia vaihtoehtoisille kivunlievityksille ja antoivat meidän avautumisvaiheessa olla mahdollisimman pitkään keskenämme ja kunnioittivat toiveitani. Ja vaikkei kaikki mennytkään niinkuin olisin alunperin toivonut, jäi kokemus hyväksi eikä mahdollinen seuraava synnytys pelota. Iso kiitos kuuluu siitä kyllä Piialle, jonka avulla pystyin valmistautumaan synnytykseen kuukausia ennen H-hetkeä, ja joka oli läsnä ja tukena synnytyksen viimeiset 10tuntia ja aina kun en itse kyennyt, hän oli puheyhteyteni kätilöille ja lääkäreille päin. Sain itse keskittyä vain synnytykseen. 

    Toivottavasti tulevaisuudessa jokaisella äidillä olisi oikeus valita miten ja missä synnyttää! http://www.aktiivinensynnytys.fi/

  2. Hei, minä olin periaatteessa lähdössä synnyttämään mahdollisimman avoimin mielin enkä mieltänyt synnytystä sairauteen verrattavaksi tilaksi, kuten en raskauttakaan. Harkitsinpa myös mahdollisimman vähillä lääkkeillä synnyttämistä.

    Supistuskipuun en käyttänytkään kuin aquarakkuloita ja ilokaasua.
    Kun synnytys pysähtyi täysin, alettiin antaa oksitosiinia, muttei sekään saanut synnytystä käyntiin.

    Vauva oli ilmeisesti niin huonossa asennossa, että synnytys pysähtyi siihen.
    Tätä kätilöt eivät kyenneet hahmottamaan, vaikka virhetarjonnan kaikki klassiset tuntomerkit täyttyivät. 
    Muuten ei olisi ollut niin kiirettä tai hätää, mutta lähes kaksi vuorokautta sitten lähes kaikki lapsivesi oli mennyt ja tulehdusarvot olivat jo aika pahasti koholla. Itsekin aloin olla tosi väsynyt, kun nukkumaan, syömään tai edes istumaan tai makaamaan ei pystynyt, kun meinasi lähteä taju, koska vauvan pää painoi jotain hermoja niin pahasti.

    Ns. normaalissa synnytyksessä tuollainen synnytyskeskus, jopa kotisynnytys olisi tavallaan tosi ihana.
    Ilman leikkausta olisi kuitenkin meidän tapauksessamme ollut hyvin todennäköistä, että ainakin vauva olisi vammautunut tai kuollut. 

  3. en oo yhtän perehtynyt aiheeseen niin en osaa sanoa oikein mitään mutta on outoa että joku haluaa synnyttää kotona vaikka olisi tehty tutkimuksia että komplikaatioiden riski on pienempi kotona niin MITÄ jos jotain silti tulee, vaikka paikalla olisi osaava henkilö (joka nyt ainakin pitäisi olla paikalla jos kotisynnytystä edes suunnittelee) tekemään sen päätöksen että sairaalaan on lähdettävä niin ei sinne kovin nopesti ehditä vaikka asuis sairaalan naapurissa, saatika kauempana.. ja aikaa menee kun lääkäri tutkii ja selvittää tilanteen ynm.. siinä sitä riskiä kerrakseen. ehkä mä olen outo mutta en ymmärrä millainen ihminen haluaa ottaa ylimääräisen riskin??

    ja toinen juttu, sulla oli mennyt lapsivedet mutta eikö sitä tule lisää koko ajan. olen ymmärtänyt että se uusiutuu koko ajan.. toki tulehdusriski on jos paikat on auki. mulla meni lapsivedet ja siitä noin 1h ja taas oli mau täynnä vettä. ja ollessani sairaalassa osastolla siel oli paljon äitei joil tuli koko ajan vettä pois mut synnytystä yritettiin joillain pitkittää viikko tolkulla.

    silti kauhee toi sun kokemus 🙁

  4. Käsittääkseni kotisynnyttäjät ovat aika usein uudelleensynnyttäjiä, joilla on ns. rutiinia jo alla.
    Ajattelin, että ensimmäisen synnytän ainakin sairaalassa, joten en perehtynyt kovinkaan perusteellisesti muihin mahdollisuuksiin ja siihen, kuinka paljon tukea ja ammattitaitoista apua kotisynnytyksissä tai synnytyskeskuksissa voisi saada.

    Vettä tosiaan tulee koko ajan lisää, mutta kun lähes kaikki holahti kerralla pois, niin ei se ihan heti tule takaisin. Tulehdusriski oli se olennaisin ja arvot alkoivat kohota. Vettä tuli lisää, mutta sitä myös valui koko ajan pois pikkuhiljaa. Leikkaussalissa sanoivat, ettei siellä kyllä ollut käytännössä ollenkaan vettä. 

    Onneksi se on ohi, eikä lähiaikoina, jos koskaan, uudestaan!

  5. Tuollainen tilanne on varmasti ihan kamala 🙁 Eikä tarkoitukseni ollut vähätellä tai syytellä sun kokemusta tai asennetta, yleisesti puhuin mihin olen itse törmännyt puhuessani ja tutkiessani asiaa.

    Kotisynnytyksissä ja birth centerissä ammattitaitoinen kätilö on avainsana, joka osaa kertoa milloin täytyy lähteä sairaalaan, jos tilanne niin vaatii. Ilman sitä minäkään en haluaisi kotona tms synnyttää. Sairaala on ehdottomasti paras paikka jos komplikaatioita ilmenee! Meilläkin synnytyksen loppumetreillä oltiin sektiovalmiudessa, mutta selvittiin säikähdyksellä ja poika tuli maailmaan lopulta imukuppi avusteisesti.

  6. Itse en ole yhtään lasta synnyttänyt, mutta alalla työskentelevänä olen suunnitellut synnyttäväni (jos se päivä joskus tulee) mahdollisimman suuressa sairaalassa, jossa on hätäsektiovalmius aina, eikä silloin kun talossa on väkeä ja lasten teho-osasto on käytävän toisessa päässä eikä tunnin ambulanssimatkan päässä. Tämä toki on eri asia kuin synnyttäjän huomiointi ja hyvä kivunlievitys.

  7. En ottanut kommenttiasi mitenkään syyttelevänä. 🙂

    Kerron lähinnä keskustelun vuoksi, miksen itse tosissani harkinnut muita vaihtoehtoja kuin sairaalaa tämän synnytyksen kohdalla: Suomessa lähes kaikki synnyttävät sairaalassa ja ensimmäinen synnytys on aina varmaankin jännittävin. Ajattelin, ettei ainakaan nyt ensimmäisen synnytyksen kohdalla jaksa etsiä vaihtoehtoja, kun niitä on käsittäkseni edelleen aika vähän.

    Oman synnytykseni kohdalla olikin ehkä hyvä, että oltiin sairaalassa, koska sinne olisi päädytty joka tapauksessa. Mutta toisaalta sairaalaan menon tarve olisi ehditty kyllä huomata ja siirtyminen hoitaa, koska sairaalassakin jahkailtiin ikuisuus, että mitäs nyt tehdään.

    Tuo tarkennus synnytyskeskuksien valmiudesta siirtää komplikaatioiden ilmentyessä tarvittaessa sairaalaan oli hyvä saada tähän keskusteluun: Jos joku tätä lukee, saa asianmukaisen tiedon, kiitos!

     

  8. honeychile:
    Onhan sairaalan tehovalmiuden ihan lähellä oleminen ensiarvoisen tärkeää, jos tulee todella äkillinen tarve. Useimmiten sellaiset tilanteet ovat kuitenkin ennakoitavissa.

    Paras paikka synnytyskeskuksille olisikin kenties ihan sairaalan ”takapihalla” ja toiminnan edellytykset parhaat, jos sitä toteutettaisiin hyvässä yhteisymmärryksessä lähisairaalan henkilökunnan kanssa?

    Kiireisimpien synnytysyksiköiden kannalta voisi olla helpottavaa, että ei-riskisynnytykset ja kokeneiden synnyttäjien synnytykset hoidettaisiin ”matalamman valmiuden” synnytyskeskuksissa?

    Synnyttäjän huomioimista ja potilaan kohtaamista olisi tietysti todella tärkeää saada ihan ns. normaaleihin synnytyssairaaloihin. Suurin osa synnytyksistä tulee lähivuosina ja vuosikymmeninäkin tapahtumaan joka tapauksessa sairaaloissa. Synnyttäjän urakka on muutenkin tarpeeksi vaikea ilman että joku haukkuu, mitätöi ja käsittelee kovakouraisesti ilman syytä. 

  9. Hirveästi pohdin uskallanko sohaista tätä muurahaispesää, koska olen itse lapseton… Mutta itseni mielestä tämä on ehdottomasti mahdollisuus! Minä olisin valmis maksamaan siitä, että saan ns. ”kunnon palvelua”, kun jostain maksaa, siitä kohtelusta on myös helpompi valittaa. Siitä syystä käyn välillä yksityisellä lääkärissä, jos on vaan rahaa.

    Itsehän olen jo 13-vuotiaana sanonut, etten halua lapsia. Vielä 20 vuotta myöhemmin olen samaa mieltä. Jotenkin ne ei vaan koskaan ole olleet ”mun juttu”. Tosin olen aina ajatellut, että voisiko 1% koko tästä kielteisyydestä olla sitä, kun katsoimme ysiluokalla koulussa sen karmaiseman synnytysvideon. Kenenkään äidin ei tarvitse suuttua, koska kerron nyt vaan täysin omista tuntemuksistani. Se video kyllä varmasti vei minulta sen 1% prosentinkin mahdollisuuden tulla äidiksi. Se oli oksettava, kuvottava, pelottava. Tarviiko sanoa, että oksensin sen nähtyäni? Sain mennä käytävään huilaamaan loppu tunniksi. Silloin mietin, että miten ihmeessä kukaan ihminen suostuu tuohon vapaaehtoisesti. 😀

    Viimeisen 15 vuoden aikana olen ollut melkein taukoamatta parisuhteessa ja tietenkin on aina tullut mietittyä,  jos ”vahinko” kävisi ehkäisystä huolimatta, tekisinkö abortin. En ole tästä asiasta ollenkaan 100% varma. Abortti-ajatusta varmaan kummasti vauhdittaisi ajatus tulevasta synnytyksestä. (Jätetään rahalliset asiat muuhun kertaan.) Todella iso kunnia ja hatunnosto niille, jonka ovat tämän uskomattoman teon suorittaneet. Itse minusta ei siihen olisi. Olen nyt aikuisiällä lueskellut jonkun verran synnytyksestä ym. siihen liittyvää materiaalia ja edelleen synnytys on minusta likainen, ahdistava ja iljettävä tapahtuma. Itse tapahtuman lisäksi pahinta on se, että en todellakaan kaipaa tilanteeseen mitään naama norsun v-llä olevaa hoitajaa, joka ei kuuntelisi tuntemuksiani. Vielä vähemmän miestä seisomaan viereeni, kun pusertaisin naama punaisena. Ainoa keino ”vahingon” sattuessa ja päätöksen ollessa pitää lapsi, olisi se, että saisin mahdollisuuden sektioon. Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä kliininen toimenpide olisi minun juttuni. Ainoa, missä tuntisin oloni turvalliseksi. Olen lukenut paljon sektion haitoista, mutta itse koen sen turvalliseksi vaihtoehdoksi. Olen myös lukenut paljon, miten naurettavan hankalaa Suomessa on saada lupa sektioon. Ilman mitään sen kummempaa syytä, se on lähes toivotonta! Nyt on kyse kuitenkin MINUN kehostani. 

    Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, juuri synnyttäjän kohtelun vuoksi tämä on iso mahdollisuus!  Toivon, että näistä tulisi kunnon sairaaloita leikkaussaleineen, jossa tehtäisiin myös sektioita, niitä haluaville, ilman syyllistämistä. Samoissa tiloissa olisi silti mahdollisuus myös täysin luonnonmukaisiin synnytyksiin. Kyllähän se on todistettu jo normaalissakin terveydenhuollossa, että yksityisellä ja rahanipun kanssa saa parempaa ja nopeampaa palvelua kuin julkisella sektorilla.  Valitettavasti.

  10.  

    Jonayla:

    Onneksi meille ei koskaan näytetty synnytysvideoita koulussa! Katsoin niitä kyllä viimeisilläni raskaana netistä, mutta silloin ei oikein voi enää huutaa, että en aio sitten synnyttää…

    Sektiosta on monia mielipiteitä, mutta kuten jo synnytyskertomuksieni jälkisanoissa totesin, minusta sitä demonisoidaan Suomessa liiaksi ja jos tähän maahan niin kipeästi kaivataan lapsia tuleviksi veronmaksajiksi, olisi synnytysvaihtoehdoissakin ehkä hyvä harkita ajanmukaistamista. Niin että osa voisi synnyttää kotona ilman sairaalaympäristön tuomaa stressiä, osa vaikka suunnitellulla sektiolla ja osa kaiken mahdollisen kipulääkityksen kanssa valvottuna sairaalassa. Keneltä erilaiset vaihtoehdot olisivat otettu pois?

    Uskon itsekin, että yksityinen synnytyssairaala toisi mukanaan sekä vaihtoehtoja että paremman varmuuden asianmukaisesta ja asiakaslähtöisestä kohtelusta. Siellä potilas olisi myös asiakas. Toivoa sopisi, että julkisellakin puolella tajuttaisiin, ettei potilaan kohteleminen ihmisenä tuhoakaan hoitoprosessia…

  11. Phocahispida, sanot että: ”Onhan sairaalan tehovalmiuden ihan lähellä oleminen ensiarvoisen tärkeää, jos tulee todella äkillinen tarve. Useimmiten sellaiset tilanteet ovat kuitenkin ennakoitavissa.”

    Tiesitkö, että kun päädytään hätäsektioon (se kolmas vaihtoehto suunnitellun ja kiireellisen lisäksi, jollainen sinulla ilmeisesti tehtiin), lapsi on saatava ulos n. 10 minuutin kuluttua sektiopäätöksen tekemisestä? Tämä toimenpide menee kaikkien muiden leikkausten edelle sairaaloissa ja käytännössä siinä ehditään siirtää synnyttäjä hissillä leikkuriin, paikalle hälytetty anestesialääkäri nukuttaa ja leikkaus tehdään pesemättömien vatsanpeitteiden läpi (yleensä), koska pesemiseenkin menisi turhaa aikaa. Hätäsektion tarkoitushan on äidin ja/tai lapsen hengen pelastaminen.

    Jos tällaiset tilanteet olisivat ennakoitavissa, hätäsektioita ei olisi. Paljon näitä toimenpiteitä ei toki tehdä, mutta kun tällaiseen tilanteeseen joudutaan, ei sitä pystytä ennalta näkemään, eikä siinä ole aikaa siirtyä mistään birth centeristä tai kotisynnyttämästä (yliopistolliseen) sairaalaan.

Vastaa käyttäjälle Vierailija (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *