Iltaisin ollaan maailmassa kii

Viime yönä M huusi ja vanhemmat vuorottelivat nukkumisen ja valvomisen kanssa.
Kun taas toissayönä nukuttiin kahdeksan tuntia putkeen.
Näissä öissä ei ole mitään kaavaa, suuntaa tai järkeä,
vaikka nukkumaan mentäisiin minuutilleen samalla tavalla
ja nukuttamista edeltävät rutiinit olisivat ihan samat.

Jos oltaisiin Amerikassa, tuolle lapselle olisi varmaan jo kirjotettu unilääkkeitä.
Onneksi ei olla.

Olen useaan otteeseen sanonut, että jos joku mielii tulla meille näyttämään,
miten tuon lapsen saa pysymään koko yön unessa, nukahtaminen ei ole niinkään ongelmallista,
niin olkaa oikein hyvät. Mutta muutama viikko on sitten minimiaika.

Mutta se siitä valittamisesta. Vaihteeksi jotain mukavaa:
Yhtenä iltana L pyysi minut kuiskaten katsomaan, millaiseen asentoon M oli itsensä vääntänyt isolla sängyllä. Aikuisten viettäessä aikuisten laatuaikaa huuruisten rillien seurassa olohuoneessa,
ei vauvankaan tarvinnut olla yksin; Olihan hänellä uskollinen ystävänsä nukkumiskaverina.
Koira nukkui ilmeisesti koiranunta, sillä valojen sytyttäminen kuvan ottamista varten 
sai tämän mulkoilemaan häiritsijöitä synkästi.

Ehkä tämä tästä joskus.

On muuten tosi vaikeaa pitää pokkaa, kun vauva saa lähes joka ilta nauruhepulin silloin kun pitäisi mennä nukkumaan. Ja jos itse lähtee mukaan naureskeluun, vauvalla lähtee väsymysmopo herkästi ihan käsistä.

 

 

 

 

Mutta kun pimessä makuuhuoneessa kaikuu kikatus, se vaan on älyttömän tarttuvaa!

 

 

13 kommenttia artikkeliin “Iltaisin ollaan maailmassa kii

  1. Oon jo tovin seurannut blogiasi ja nyt oli pakko kommentoida.
    Siis toi kikatus..awww <3 miten tota voi muka kuunnella ilman että itekkin alkaa nauramaan?! 😀 ihana..

    Tosta nukkumisesta vielä niin ei siihen välttämättä auta muu kuin aika. Meiän ipana alkoi nukkumaan kokonaisia öitä vasta 1v4kk iässä. Siihen asti heräiltiin pitkin öitä milloin mistäkin syystä..hampaat, uusien taitojen oppiminen jne.. Pahimmillaan vauva valvoi monta tuntia putkeen ennenkuin nukahti tai heräili puolen tunnin välein.. Pikkasen alko pelottamaan töihin paluu mutta sitten ihan yhtä äkkiä meillä alettiinkin nukkumaan sellaset 12h yöunet putkeen..ihan luksusta..hyvää kannattaa siis odottaa 🙂

    ainiin ja sun blogias on ihana lueskella..

  2. Ihana tuo kikatus! <3 Voi kunpa osaisinkin antaa jonkun vinkin tuohon nukkumiseen! Minulle henk.koht. raskainta äitiydessä on yöheräilyt (ja aamut). Luojalle kiitos lapsesta, joka nukkuu normaalisti hyvin! Toki tämä ”normaali” häiriintyy kaikesta mahdollisesta, kuten flunssasta tai hampaiden puhkeamisesta (ekat poskihampaat tulossa, nyt puhjennut 2/4)…

    Imetätkö öisin? Nukutetaanko lapsi vai nukahtaako itse? Nukkuuko vieressä vai omassa sängyssä? Onko teillä liian kylmä tai kuuma?

  3. Vierailija:
    Ei sitä aina pystykään olemaan vakavana.
    Toivotaan että aika tekee unien suhteen tehtävänsä!
    Kiva että blogista on ollut iloa.

    Iksu:
    Meillä on tullut 4-10kk välissä 8 hammasta ja 9. on tuloillaan; osa huonoista öistä on mennyt niiden piikkiin varmastikin.

    Ja sitten jossain vaiheessa oli lastenlääkärinkin puheiden perusteella refluksityyppistä ruoan ylös nousemista, joka saattoi olla kivuliastakin.

    Vatsa vaivaa edelleen. M herää välillä useamman kerran yössä piereskelemään. Tosi kiva. 😀

    Itselläni on tosi ahtaat korvakäytävät. Putket olivat kouluikään asti kymmenien perättäisten korvatulehdusten jälkeen. M:llä on ollut kolme korvatulehdusta. Korviinkin voi kai kertyä painetta kun on pitkään makuuasennossa.

    Lämpötilaa laskettiin muutama kuukausi sitten, kun vauva oli ihan hikinen koko ajan, (viluisen isän harmiksi).
    Ei mitään vaikutusta. Hö.

    Noh, se fyysisistä syistä.

    M ei nukahda itse, alkaa itkeä ja saattaa itkeä niin hysteerisenä, että kuulostaa siltä, ettei tämä saa enää henkeä, vaikka olisi tämän kanssa samassa huoneessa ja silittelisi välillä itkun alkaessa yltyä. Kaksi tuntia taisin neljänä iltana itkuhuudattaa, ilman mitään tuloksia, mutta sitten riitti. Ei vaan voi tehdä hyvää. Kun ei ole mitään ihan pakottavaa syytä kiduttaa toista tuolla tavalla, niin en halua.

    Eli laitamme omaan sänkyyn iltapesujen, -palan ja -maidon jälkeen. Silittelen tai tassuttelen, kunnes tämä nukahtaa tai on rauhoittunut melkein uneen. Yöllä M herää ns. yösyöttöaikaan, kolmen maissa, vielä välillä vanhasta tottumuksesta, muttei usein edes syö, vaikka tarjoaisi vaan nukahtaa pian uudestaan.

    Viime aikoina olemme ottaneet M:n aamuyöksi viereemme/viereeni, jos tämä on nukkunut sinne asti, koska heräily tihentyy ja vauva herää perusteellisemmin aina aamuyöstä. Koska M nukahtaa uudestaan huomattavasti paremmin vieressä, olemme koettaneet tällä turvata edes hiukan unta joka yöksi minullekin.

    Huh, mikä sepostus. 😀

  4. Meillä puolen vuoden iässä huudatettiin 10 min, seuraavana iltana 5 min, kolmantena ei itkenyt enää yhtään. Sydäntä särki silloinkin kuunnella, ja kun ajatteleekin kahta tuntia, huh huh! Noh, ehkä tuo on vain sellaista joka menee itsekseen ohi, olen kuullut että jossain vaiheessa lapsi vaan yhtäkkiä alkaa nukkua hyvin. Toivottavasti pian!:)

    (Mekin on otettu Maisaa nyt välillä viereen aamuyöllä, kun itkeskelee hammaskipuja, mutta voi sitä pyörimisen ja potkimisen määrää. Joskus on vain huonohkoja vaihtoehtoja)

  5. Voi että, mäkin niin kaipaisin niitä vinkkejä miten lapsen saa pidettyä unessa. Meillä tehdään kaikki ns. taiteen sääntöjen mukaan: lapsi nukahtaa niin päikkäreille kuin yöunille itsekseen omaan sänkyynsä, ei koskaan tissille, puuroakin uppoaa ennen yöunia monta desiä. Lapsen pitäisi siis olla kylläinen, hän ei liitä nukahtamista rintaruokintaan ja nukahtaa sinne mistä myös herää. Tämän kaiken pitäisi saamieni neuvojen mukaan olla se kultainen tie onneen, mutta kun ei ole.

    Useimmiten hän herää vähintään kymmenen kertaa yössä ja nukahtaa suht helposti uudestaan, välillä huutaa kaksi kolme tuntia putkeen kunnes äiti vihdoin napsauttaa valot päälle ja alkaa puuhata jotain ihan muuta kuin yrittää hyssytellä toista uneen. Jokainen aamu on yhtä piinaa kun tuntuu ettei ole saanut juuri yhtään levähtää mutta iloinen pulina pinnasängystä se vaan pakottaa ylös… Puuuh. Mikään ei auta, ei tissi, ei tutti, ei silittely, heijailu. Kyse ei ole vatsavaivoista, allergioista eikä sairauksista. Ei perhepedistä tai omasta sängystä. Liekö kyseessä siis tapaheräily? Varmaankin. Mutta en näe unikoulussakaan mitään järkeä kun lapsi joka tapauksessa huutaa minkä keuhkoista lähtee keskellä yötä ja kaikki vaistoni sanovat että sitä pientä ei halua jättää silloin yksin.

    Kiitos sinulle kun kerrot että teilläkin on tällaista, etten ole ihan yksin. Välillä ja varsinkin väsyneenä kun tuntuu että kaikkien muiden vauvat nukkuu tyytyväisenä läpi yön (päikkäreistä puhumattakaan, niitäkään meillä ei pahemmin harrasteta). Auttaa, kun tietää ettei ole ihan ainut äiti joka kärvistelee näiden nukkumisasioiden äärellä neuvottomana. Toivotaan et me sit päästään jossain toisessa lapsen kehitysasteessa oikein helpolla!

  6. Iksu:
    Juu kokeilin ns. unikoulutusta muka kaiken taiteen sääntöjen mukaan, korvatulpilla JA kuulosuojaimilla varustettuna hyssyttelin ja tassuttelin, mutta kahden tunnin kohdalla ei enää kestänyt itkettää toista.
    Ja kun seuraavat illat olivat yhtä mahdottomia, totesin, että ehkä kaverilla on vain yhtä paha luonne kuin äidillään. 

    Mies ei kyllä nuku vieläkään hyvin. Voisikohan yövastuun siirtää tälle, vedoten kehnoihin geeneihin? 😀

    Luulen, että pinnasängyssä pännii pientä osittain rajallinen liikkumistila. Isossa sängyssä tämä nimittäin nukkuu välillä mahallaa, selälään, pylly pystyssä, poikittain, pitkittäin, pää jalkopäätyyn päin kääntyneenä, minun päälläni… Kun taas pinnasängyssä pää, jalat, kädet kolisevat ja jäävät pinnojen väliin jumiin ja pinnansuojukseen vasta suututtiin ja sotkeuduttiinkin. Vähän tekisi mieli laittaa kaveri nukkumaan vierashuoneen 90×200 sänkyyn ja patja viereen putoamien varalta…

    Ruusu: Minullakin on välillä sellainen olo, että nukkuvatko kaikkien muiden vauvat paremmin. Ja suoraan sanottuna välillä vituttaa, kun lapsen hyvillä yöunilla oikein retostellaan. Ei sitä varmaan niin tarkoiteta, kyllähän minä sen tiedän, mutta kroonisen väsyneenä ja turhautuneena tuntuu siltä.

    Jos hyvitykseksi meidän lapset jättäisivät vaikka uhmaikän välistä? 😉

  7.  

    Voi että, toi hyvillä yöunilla retostelu todellakin vituttaa. Tässä hieman lisää vauvan nukkumiseen liittyvää vitutusta:

    Mua vituttaa, että mun lapsi ei nuku.

    Mua vituttaa ihmiset, jotka valittaa, että huh kun tää äitiys on rankkaa, kun sängystä on niin vaikea nousta keittämään aamukahvia klo 11.

    Mua vituttaa, että jotkut vanhemmat naiset vihjailee, että on mun omaa syytä, kun lapsi heräilee, mitäs olen opettanut sen siihen. Ja mua vituttaa että joskus mä jopa uskon niitä.

    Mua vituttaa, että mun mies on nukkunut koko vauva-ajan hyvin.

    Mua vituttaa, kun neuvolasta sanotaan että ”jotkut lapset vain tarvitsevat vähemmän unta.”

    Mua vituttaa, etten voi nukkua edes päikkäreitä, kun lapsikaan ei nuku kuin torkkuja.

    Mua vituttaa kun en tiedä mitä tehdä.

    Että tällaisilla fiiliksillä mennään tänään. Toivon todella että me huonosti nukkuvien lasten äidit päästään vaikka sitten siinä uhmassa vähän helpommalla! Ja sitten kun ei päästä, täytyy vissiin kehitellä uusia vitutuslistoja 😉

  8. Ja täällä niin samassa veneessä: 1,2v ja 6 kokonaista yötä 🙁
    Pistää aika vihaksi, kun muut kysyy, että miksi hän heräilee vieläkin öisin…
    Ainoa yhteinen nimittäjä, jonka olen itse havainnut on päiväunien määrä. Meillä ainakin niin, että mitä enemmän nukkuu päiväunta (useampi lyhyt tai muutama pitkä pätkä) sitä parempi yö…mystistä.. Ja olen vaan todennut, että parempi 9 tuntia hyvää yötä kun 11-12 tuntia huonoa yötä.
    Jaksamista kaikille huonounisille 🙂

  9. Itseänihän on oikein alkanut ”pelottaa” tulevat illat.Koskaan ei voi tietää miten nukahdetaan ja miten yö saadaan nukutuksi.Juuri äsken sain loppuun tunnin kestäneen taistelun siitä,että jumpataanko sängyssä ja kääntyilläänkö karjahdusten säestämänä.

    Välillä tämä on aika raskasta.Meidän neidin isä kun on itse niin sikeäunista sorttia,että yöt jäävät minun vastuulle aika pitkälti.Järjestely on ihan ok,paitsi niinä öinä,kun herätään alle tunnin välein,tai ”puheripuli”iskee yöllä kolmelta ja kestää puoli kuuteen.*huoh*

    Meillä tyttö ei ole pahemmin öisin itkeskellyt koko reilut 6kk kestäneen elämänsä aikana.Enemminkin ähissyt,öhissyt,karjahdellut ja jokellellut.Tosin tämä on minulle,nykyisin niin herkkäuniselle aivan riittävä ”häiriötekijä” eikä siihen itkuja tarvita:)Nykyisin tappelu on kamalaa päiväunille mennessäkin,ja vaunuissa nukkuminen on turha haave.Noo,toivotaan,että pian helpottaa.Tai edes joskus:)

     

  10. …ja täällä hei kans se sama vene keikkuu! Välillä valvon myös omaa typeryyttäni itse – odotan, että kohta se taas herää enkä sitten saa itse unta.

    Täällä sama kuin Nennuskalla, eli meilläkään vauva ei itke. Mutta herää ja kääntyilee-kääntyilee-kääntyilee eikä saa unta muuten kuin maitojen jälkeen. (en kuitenkaan nukuta rinnalle, vaan siirrän makuuasentoon syömisen jälkeen) Mulla on silloin kaks vaihtoehtoa: joko valvon siinä vieressä ja annan senkin valvoa, tai otan sen rinnalle 10 minuutiksi, jonka jälkeen koko porukka nukkuu… Arvatkaa vaan, kumpi on mukavampi valita klo 04 aamuyöllä…

  11. Jehei!Tulihan se tämänkin yön yöähellys viimein..Jo reilu tunti sitten,eikä auta rauhoittelut.Sen kun kääntyilee ja ähisee vain.Välillä kuuluu ”Heheheheh”. Se niistä omista unista sitten taas.Ei taida saada vielä aikoihin unta.

  12.  

    Ruusu: Minultakin aina kysytään, että miten ihmeessä jaksan nousta joka ainoa aamu 6-7 aikoihin, kun heidän kultapylly nukkuu ainakin kymmeneen. Olen kysäissyt kevyeen keskustelusävyy, että onko tässä jotain helvetin vaihtoehtojakin? 😀 

     

    Yhtään ei kiristä pinnaa. Ja melkein kaikki vitutuksenaiheesi voin allekirjoittaa.  Tosin lisäyksenä se, että olen onneksi niitä aikuisia, jotka tarvitsevat vähemmän unta. Enemmän silti kuin nyt, kiitos.  

    Vierailija: Meilläkin kunnon päiväunet korreloi hyvien yöunien kanssa eikä toisinpäin. Mysteeristä. Yhtenäinen pidempi pätkä on tosiaan sata kertaa parempi kuin pidemmät ja katkonaiset unet. Jaksamista sinnekin!    

    Nennuska: Sanoin juuri pari iltaa sitten miehelle, että katsotaan vielä yksi jakso tv-sarjaa, kun en halua mennä nukkumaan ” ’cause I’ll end up waking in agony ”. Jep näinhän siinä sitten kävi. 
    Meillä vauva ei kyllä yleensä koskaan herää virkeinä puuhaamaan vaan vihaisena ja väsyneenä, itkee silmät kiinni ja pelästyneenä. Sääliksi käy toista. Tuo naureskelu on varmasti ihan sympaattista aluksi mutta useamman kuukauden päästä ei paljoa naurata. 

    Ei ne teini-ikäiset onneksi yleensä tule jokeltelullaan herättämään vanhempiaan. 

    Kristaliina:   ”Mulla on silloin kaks vaihtoehtoa: joko valvon siinä vieressä ja annan senkin valvoa, tai otan sen rinnalle 10 minuutiksi, jonka jälkeen koko porukka nukkuu… Arvatkaa vaan, kumpi on mukavampi valita klo 04 aamuyöllä…”   Vahvan omakohtaisen kokemuksen perusteella sanoisin että tissittely. Jos sama meno jatkuu, meillä on sitten blogibrunssilla vissiin teemana Zombie Apocalypse-tyylinen habitus. 😀    

    Yleisesti Nyt voi lohduttautua sillä, että ei välttämättä enää koskaan ikinä uudestaan. Kohta tämä unirumba alkaa painaa vaakakupissa vielä enemmän kuin se ***** synnytys.  

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *