Runebergin päivä on jäänyt lapsuudesta mieleeni lähinnä päivänä, jona saa syödä ja leipoa torttuja. 

Päivän laajamittaisesta muistamisesta kansan keskuudessa sopii kaiketi kiittää Fredrikaa,
kansallisrunoilijan vaimoa. Aikuisiällä olenkin juhlistanut ajatuksissani samalla myös 
Fredrika Runebergin päivää, olihan tämä ensimmäisiä suomalaisia naiskirjailijoita. 

Meilläkin leivottiin tänään torttuja ja tarjottiin niitä muillekin kuin ydinperheen jäsenille,
Fredrikan tarunhohtoista vieraanvaraisuutta siinäkin muistaen. Alkoholilliset kostukkeet jätettiin kokonaan pois tortuista ja niistä tehtiin kauppojen ja kahviloiden torttuja pienikokoisempi versio.

Torttuihin tai niiden karvasmanteliin, liittyy mielestäni sekä hauska että hieman surullinen tarina: Tarina kertoo että Runeberg oli kova naistenmies ja katosi toisinaan yöjuoksuilleen.

Vaimoa tämä ymmärrettävästi häiritsi, varsinkin kun mies ei heidän kahdeksasta lapsestaan
päätellen ollut jäänyt elämässään täysin osattomaksi.

Onneksi ystävät tiesivät kertoa, että karvasmantelin uskottiin hillitsevän pahinta intoa,
jopa vievän mieskunnon väliaikaisesti kokonaan. Niinpä karvasmantelia alettiin lisätä torttuihin, joita mies nautti mielellään, josko ei ihan joka päivä niin ainakin erittäin säännöllisesti. 

Tarina ei valitettavasti kerro, hillitsikö toistuva karvasmanteliannos miehen menohaluja ja alkoiko tämä jälleen viihtyä paremmin vaimonsa seurassa kotosalla. Toivon ainakin, että tarina olisi saanut onnellisen loppunsa.

Meillä karvasmantelia ei laitettu torttuihin tänäkään vuonna; Mies on pysynyt kotosalla ihan mukavasti ja toivoa sopii, että vauvankin saisi ajoissa nukkumaan.

Herkullista ja torttuisaa Runebergin päivää kaikille!