Taaperoimettäjä to-be?

Imetys mietityttää, pitkästä aikaa. Alun kankeuden ja rintakumistressistä luopumisen jälkeen imettäminen on sujunut rutiinilla ja kivuttomasti sekä fyysisesti että henkisesti. Yhtään kammoamaani rintatulehdusta en ole saanut, vaikka olen juoksennellut kaupungilla ja pihalla ylävartalo lähes paljaana. Ei pitäisi manata, iskee kuitenkin heti kun leuhotan täällä, ettei tulehdus ole löytänyt tietään luokseni.

Imetystä on takana kymmenen kuukautta. Lähes pelkkää rintamaitoa meni neljä kuukautta, joista kolmena viikkona annettiin alussa lisämaitoa kerran päivässä painon nostamiseksi ja liiallisen maidontulon rauhoittamiseksi. Neljän kuukauden jälkeen alettiin maistella kiinteitä 1-2 kertaa päivässä ja kuuden kuukauden iästä kiinteitä on mennyt neljästi päivässä ja koko ajan lisäksi rintamaitoa.

M on edelleen aika kiinni tississä. Kun sattuu tai on hätä, tissillä roikkuminen rauhoittaa. Olen käsittänyt, että vauvoilla tai lapsilla on usein herkkyyshetkensä myös rintamaidosta vieroitukselle, ajanjakso, jona lasta saa oikein patistaa syömään rintaa ja tätä ei tunnu koko touhu kiinnostavan pätkääkään. Meillä se hetki ei ole ainakaan vielä, mutta onko se juuri maagisen yhden vuoden rajapyykin kohdallakaan?

En haluaisi lähteä prosessiin väkisin jonkin ulkoa määrätyn päivämäärän pohjalta vaan vähentää imetystä asteittain entisestään, kun vauva tai taapero vaikuttaisi olevan siihen valmis. Onko jotenkin rikollista imettää vaikkapa 14 kuukauden ikään tai puolivuotiaaksi?

Milloin muuttuu hienosti suosituksien mukaan imettäneestä tissisankarista paheksutuksi perverssiksiTässä(kin) tilanteessa ärsyttää se, miten vähän Suomessa annetaan liikkumavaraa perheiden omille valinnoille: Teit niin tai näin, aina menee metsään.

WHO:n sivuilla sanotaan: ”Exclusive breastfeeding is recommended up to 6 months of age, with continued breastfeeding along with appropriate complementary foods up to two years of age or beyond.

Tästä huolimatta muun muassa YLE uutisoi: ”Vuonna 2004* Suomen imetysohjeistus uudistettiin ja sen jälkeen Suomen suositukset noudattavat Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Unicefin täysimetysohjeita. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi syyskuussa uudet imetyssuositukset, joiden myötä suomalaisia vauvoja kehotetaan täysimettämään puoli vuotta ja muun ruoan ohella vielä toiset puoli vuotta päälle.”

Tuota noin. WHO:n suositus on siis täysimetyksestä 6 kk ikään asti ja osittaisimetyksestä kahden vuoden ikään asti, mutta Suomessa voidaan päättää ilman mitään sen ihmeempiä perusteluita, että meillä ”saa” imettää vuoden ikään asti. Haluaako joku selittää tätä hieman?

Suomessa suhtautuminen imetykseen on muutenkin aika merkillinen muihin pohjoismaihin verrattuna ja lisäravinnon tuputtaminen väksin varmuuden vuoksi melko yleistä. Suositusten mukainen imetys suojaa lasta muun muassa ylipainolta, aikuisiän diabetekselta ja atooppiselta ihottumalta, jotka molemmat ovat Suomessa sangen yleisiä. Taaperoimetyksen terveyshyödystäkin saadaan koko ajan lisää tutkimustietoa.

WHO:n tavoite olisi saada maailman lapsista täysimetetyiksi 4kk iässä ainakin 80 %. Vuonna 2000 Suomessa oli tuossa iässä täysimetettyjä 14 % lapsista. Ruotsissa 68 % ja Norjassa 44 %. Suositusten takana on lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan tämän pitäisi olla lähes kaikille vauvoille mahdollista ja hyödyllistä.

Usein ilmoille heitetään ajatus siitä, että imetys olisi olennaista vain kehitysmaissa, joissa saatavilla oleva neste, oli kyse sitten vedestä tai maidosta, on usein epäpuhdasta ja aliravitsemus yleistä. Maailman terveysjärjestö WHO on kuitenkin sitä mieltä, että myös teollisuusmaiden vauvoilla on oikeus saada äidinmaitoa. 

Lapsenhoidollisten seikkojen lisäksi minua hirvittävät hieman omaan ulkonäkööni ja ravitsemukseeni liittyvät jutut. Osa laihtuu kunnolla imetysaikana, itselläni paino on jumittanut ilman liikunnan määrän lisäämistä aivan paikoillaan. Toiset sanovat, että imettämisen lopettamisen jälkeen painoa tulee huomaamatta, kun syö samoin kuin ennen ja joissain tapauksissa laihtumista tapahtuu yllättäen vasta kun imetys loppuu. Osaanko syödä tapeeksi vähän, kun imetys ei enää kuluta sitäkään mitä nykyisellään? Ja mitä tapahtuu tisseille? Ääh. Voi ei. 

Milloin teillä on vieroitettu lapsi rintaruokinnasta? Vai päättikö lapsi itse, että nyt riitti, kiitti? Oliko vieroitus isompi juttu äidille vai vauvalle vai naapurin mammalle? Tuntuiko vieroitukselle löytyvän joku ”oikea aika” vai oliko ajankohta pakon sanelema tai yleisen painostuksen vuoksi tehty päätös? Mielipiteitä, tuntemuksia, ajatuksia?

Kuvassa ensimmäinen imetys.

PS.
Pari linkkiä aiheesta kiinnostuneille.

* Vuosiluku muutettu, kiitos tarkkasilmäisen kommentoijian. Äitipää ollut taas asialla!

24 kommenttia artikkeliin “Taaperoimettäjä to-be?

  1. Imetys tosiaan tuntuu olevan aina kuuma peruna. Juuri viikonloppuna minulta sarkastisesti kysyttiin, että aionko imettää lasta armeijaan asti. Näyttää kuulemma jo niin isolta siinä rinnalla (vauva on vajaa 9 kk). Njoo…

    Minä täysimetin puolivuotiaaksi ja nyt imetän aina ruoan päätteeksi, illalla ja öisin tarvittaessa. Vieroitus on edessä, kun palaan keväällä töihin. En vielä tiedä miten se tapahtuu, vierotanko kokonaan jne.

  2. Niin siis kehotetaan imettämään about vuoden ikäiseksi, ei tuossa ohjeistuksessa puhuta saamisesta mitään. Meille ainakin sekä neuvolan terkkari että joogaopettaja (joka sattuu olemaan myös imetystukihenkilö) sanoivat, että se vuosi on suositus, joka olisi hyvä imettää ja sen jälkeen tutkia omaa lasta ja kuulostella tarvitseeko se tissiä vielä. Toiset tarvitsee, toiset ei, ja toiset kieltäytyy siitä jo huomattavasti aikaisemmin. Itse olen esimerkiksi puolivuotiaana kieltäytynyt syömästä rintamaitoa, mutta hyvin on pärjätty. Mun neuvo siis olisi, että teet juuri niinkun susta ja M:stä tuntuu hyvältä. Sinä itse tiedät mikä sun lapselle on parhaaksi. 🙂

  3. Isomman ollessa noin 11kk aloin ajatella, että joo, kyllä mä sittenkin voisin imettää yli vuoden ikäistä. Siinä vaiheessa imetyksiä oli 5 päivässä, aina syömisen jälkeen. Töihin lähtöä ajatellen päätin kuitenkin vähentää imetyskertoja kolmeen päivässä kun ikää oli noin 11,5kk. Mitään protestia ei tullut vähennetyistä imetyskerroista ja kuvittelin, että näin voidaan mennä vielä useampi kuukausi. Hah, muutama päivä siitä, kun oltiin siirrytty kolmeen kertaan päivässä, ilman mitään ennakkovaroitusta, koitti päivä, jolloin Isompi ei suostunut imemään kertaakaan. Tarjosin siis samoihin aikoihin kuin yleensäkin, mutta kun vauva päättäväisesti käänsi päänsä pois ottamatta yhtäkään imua, totesin, että tässähän tämä sitten oli. Seuraavana päivänä en sitten enää edes tarjonnut, eli meillä imetys loppui erittäin kivuttomasti ja 100% lapsen omasta päätöksestä. (äiti olisi kyllä vielä jatkanut, eli isompi juttu taisi olla äidille) 

    Pienemmän kanssa aion toimia samoin, vähentää pikkuhiljaa, jos vauva ei protestoi vastaan ja toivottavasti tämäkin vauva itse osaisi kertoa, milloin on hyvä aika lopettaa. Nyt ikää vasta 7kk, joten mitään kiirettä meillä ei ole, enkä aio asettaa itselleni takarajoja vaan katsoa sitten tilanteen mukaan. 

     

  4. ”- Jos äiti jostain syystä ei halua imettää, se on ratkaisu, joka meidän pitää hyväksyä ja tukea lapsen muuta ravinnonsaatia.”

    Mä en henkilökohtaisesti imettänyt, en oikeestaan erityisemmin missään vaiheessa halunnut, ja vielä vähemmän se innosti siinä vaiheessa kun joka kerta nännin suuhun saadessaan lapsi alkoi raivoomaan. Mulla ei oo mitään erityisempää mielipidettä imettämisestä sinällään, ja jos toisen saan niin ehkä sitten voisi imettää, mutta en aio pakottaa itseäni siihen. Ja kyllä, tiedän terveysvaikutuksista ja olisin itsekkin halunnut tiputtaa vaikka kaikki 15 ylimääräistä kiloa pois imettämällä, mutta kun ei.

    Ja en todellakaan kadu imettämisestä luopumista 3 vkon iässä. Lapsi on siitä asti ollut terve, reipas ja hyväntuulinen. Ensimmäiset kolme viikkoa meni suoraa huutoa kuunnellen. Tutkin (sen minkä unenpuutteeltani jaksoin) keskusteluja ja tutkimuksia imettämisestä, ”rintaraivareista” jne, ja olin jo romahtamisen partaalla. Sitten kun vielä lisätään tähän yhtälöön neuvovat anopit, terveydenhoitajat ja imettävät äidit joiden mielestä ainoa oikea tapa on imettää, niin alkoi olla epätoivo aika lähellä. Sitten vain luovutin. Ilmoitin terveydenhoitajalle että ”Ei, meillä ei imetetä”, enkä keskustellut asiasta sen kummemmin, sanoin anopille samat sanat ja kuuntelin molemmilta tietoa imettämisen terveysvaikutuksista. Sitten kun asia oli käsitelty, alkoi kaikki taas sujumaan. Maitoa tuli, ja sitä lypsin jopa 2kk asti (muistaakseni?), mutta rinnalla en lasta saanut pysymään, en millään.

     

    Oon siis kyllä sitä mieltä että noi luvut on aika kauhistuttavia (tai oikeestaan, nyt mulla ei oo enää yhtään niin ”huono äiti” -olo, onhan meitä luusereita muitakin!!).

  5. Adiina:
    Seuraava kuuma peruna löytyikin jo tuosta saamastasi kommentista. Minä toivon tosissaan, ettei Suomessa olisi enää asevelvollisuusarmeijaa, kun poikani täysi-ikästyy tai hän ei ainakaan valitsisi toisten ihmisten tappamisen opettelemista tavakseen suorittaa ”ase”velvollisuutensa….
    Ei parane tätä paljon huudella tai saa hurjasti kakkaa tuulettimeen.

    Meillä menee maitoa myös lähes jokaisen ruoan päätteeksi, illalla ja usein yöllä.

    Emmi Nuorgam:
    Tuohon saamiseen pitäisi varmaan lisätä ””. 🙂

    Toki lastaan saa imettää vaikka kouluikään, mutta vuoden ikää lähestyvän lapsen vanhemmat, (yleensä äiti, saati vuoden ylittäneen lapsen), tuntuvat poikkeuksetta saavan ennemmin kyselyitä siitä
    ”Imetätkö sä muka vieläkin?” 
    sen sijaan että sanottaisiin
    ”Kiva kun teillä on imetys sujunut niin hyvin, että vieläkin maistuu.” tms.

    Asenneilmasto on pitkälti sellainen että lapsi menee jotenkin pilalle ja jää ihan vauvaksi, jos saa rintaa yli vuoden ikäiseksi. Kiinnostaisi siis lähinnä tietää, miksei olla voitu kirjata WHO:n suositusta sellaisenaan. Pidetäänkö meillä yli vuoden imettämistä sitten jotenkin huonona ihan virallistenkin tahojen toimesta?
    Vai halutaanko naiset töihin viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä?

    Lapset lopettavat tosiaan juomisen joskus ihan itse ja se olisi minusta tosi kiva tapa vieroittaa. Mieluummin imettää vähän pidempään tai lyhyempään (!), jos lopettaminen sujuu sitten kivuttomammin ja vähemmillä itkuilla molempien osalta. 

    leaflet:
    Kuulostipas ihanan helpolta, ei voi paljon edes vieroitukseksi kutsua ja hyvä niin!
    Toivotaan että toinenkin hoksaa itse, että nyt taisi riittää tämä touhu ja että meidänkin poju vaan pistää hommalle stopin ihan itse. Kyllä voi silti tulla äidille haikea olo, tiedän sen jo nyt.

  6. Minä imetin poikaani kokonaiset kaksi vuotta, niin kuin WHO suosittelee. Loppuvaiheessa imetys oli enemmänkin pikku hiljaa itsenäistyvän taaperon läheisyydenkaipuun tyydyttämistä, mutta kyllä se pelasti monilta pöpöiltäkin. Poika ei ole kertaakaan kipeä, lukuunottamatta paria korvatulehdusta.

    Minultakin kyseltiin (varsinkin Italian-sukulaiset) koko ajan, enkö ja aio lopettaa, mutta mitä enemmän kyseltiin, sitä enemmän mieleni teki jatkaa ja näyttää niille. Mielestäni on törkeää, kuinka jotkut oikeuttavat itsensä kyselemään niin henkiökohtaisia juttuja. Se on hieman samaa kastia, kuin ”milloinkas teille tulee seuraava?” -kysymykset. Oikeastaan olisin vieläkin jatkanut, jos poika ei olisi ollut niin kova heräilemään öisin. Silloin oli aina pakko saada tota (kuten hän asian ilmaisi).

    Vierotus onnistui meillä yllättävän helposti, kun pistin laastarit tissien päälle ja sanoin, että äiti on pipi. Vieläkin poika välillä kurkkaa paidan alle ja sanoo ”äiti pipi” 🙂

    Tissit ovat ihan samanlaiset kuin ennenkin. Pienet.

  7. Jos en ihan väärin muista äitini kertoneen, että imetti minua 1,5 vuotiaaksi ja joutui sitten kalanmaksaöljyn kanssa vierottamaan minua, koska tottakai minä olisin maitoa syönyt/juonut varmaan pidempäänkin.

  8. minä-tässä-hei ja Silkkitassu:
    Kiitos jo etukäteen vieroitusvinkeistä, jos alkaa näyttää hankalalta.
    Eli laastarit nännien päälle ja niihin kalanmaksaöljyä tai sitten kumpaakin kuitenkin erikseen! 😀

  9. Sähän vastasit oikeastaan jo itse omiin pohdintoihisi, kun kirjoitit että: ”Meillä se hetki ei ole ainakaan vielä” ja

    ”En haluaisi lähteä prosessiin väkisin jonkin ulkoa määrätyn päivämäärän pohjalta vaan vähentää imetystä asteittain entisestään, kun vauva tai taapero vaikuttaisi olevan siihen valmis.”

    Älä siis toki vieroita toista, kun se ei tunnu vielä oikealta. Mä sain imetyksen lopettamiseen hyvän ohjeen: se kannattaa tehdä silloin, kun se tuntuu hyvältä sekä äidistä että lapsesta. Eli anna mennä vaan, kyllä sä sit tiedät kun oikea hetki on!

  10. Itsehän kuulemma halusin ”maitia” (tissimaitoa) kaksivuotiaaksi asti, jonka jälkeen ilmoitettiin että ei enää (kun olin laivalla kovaan ääneen huudellut: ”maitiiiii!!” :D) Vieroitus ei ollut kovin hankalaa ja en näe että mitään haittaakaan siitä olisi ollut (muuta kuin että nykyään veljet ja poikaystävä saa hyvät naurut kun asia tulee puheeksi)

    -Minde

  11. Muistan jostain lukeneeni, että ero imetyssuosituksissa WHO:n ja virallisen suomalaisen linjan välillä selittyy sillä, että WHO:n suositukset on tehty kehitysmaita silmällä pitäen. Suomessa on ravintoa niin paljon tarjolla, että imetys ei ole välttämätöntä 1. vuoden rajapyykin jälkeen, kun taas kehitysmaissa sen jatkaminen olisi erittäin suositeltavaa.

  12. Iida Eveliina: Kommentoitiin varmaankin aika samoihin aikoihin, kun kommenttisi oli jäänyt minulta huomaamatta eikä noin (ihanan) pitkästä kommentista vahingossa vaan hyppää ylikään

    Eihän ketään voi pakottaa imettämään eikä se aina olisi hyväksi edes lapselle, jos sellaista jostain syystä yritettäisiin. Imetysohjaus, -tuki ja asiallisen tiedon antaminen, avun saamisen kynnyksen madaltaminen tms. olisi noiden lukujen ja monien ”olisin halunnut imettää, mutta…”-kertomuksien valossa varmasti paikallaan.

     Omakohtaisena esimerkkinä olisin kaivannut imetysohjausta sekä synnytyssairaalassa että sen jälkeen. En saanut ohjausta neuvolasta vaan olisi pitänyt lähteä Keravalta Hyvinkäälle keskellä päivää, autolla. En aja autoa, meillä ei ole autoa, matkaa olisi suuntaansa 40min eikä julkisilla päässyt. Ei ollut mitään tietoa, olisiko käynnistä apua tai kuinka monta kertaa pitäisi… ajaa taksilla sinne? Onneksi kaikista muista imetysongelmista selvittiin lähipiirin tuella, rintakumi vain jäi käyttöön ilmeisesti pysyvästi.   

    Meillä oli aluksi ongelmia painon saamisessa, syntymäpainossa pysyttiin koko ensimmäinen kuukausi, kunnes lisämaidon myötä oma maidontuotantoni tasaantui kauheasta määrästä vetistä maitoa vähempään ja rasvaisempaan tarjontaan. Ja kun paino saatiin nousuun, iskivät rintaraivarit. Varmaan kaksi kuukautta kannoin vauvaa ja heiluttelin tätä joka ikisellä syötöllä. Asialliset hartiajumit oli… 😀  

    Jokainen tekee oman ratkaisunsa ja tärkeää olisikin, että niiden kanssa olisi sinut. Monilla, joilla imetys on loppunut varhaisessa vaiheessa, on vaan jäänyt siitä paha mieli ja tällaisten tapausten kohdalla voisi toivoa, että imetysohjausta saisi helpommin. 🙂   

    Ruusu: Tuon hyvän ohjeen painan mielen perukoille soimaan taustalle, jos joku alkaa esittää näkemyksiään.     

    Vierailija: Vieroitit siis kertaheitolla äitisi imetyksestä. 😀 Varmasti ei ole ollut mitään haittaa, eihän 65 miljoonaa 2-5-vuotiaaksi lapsiaan imettävää intialaista voi olla väärässä?  

    hunajaluu: Noin varmasti onkin, mutta minusta oli hassua, että mediassa mainostettiin, että ”Nyt viimein Suomen suositukset vastaavat WHO:n ohjeistuksia”, vaikka nehän ovat erilaiset. 

  13. Tässä on suora lainaus 2009-2012 käynnistyneen imetyshankkeen raportista: ”Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee vuonna 2004 uusituissa imetyssuosituksissa normaalipainoisina syntyneiden, terveiden vauvojen kuuden kuukauden yksinomaista täysimetystä, ja imetyksen jatkamista sen jälkeen muun ravinnon ohella yhden vuoden ikään saakka. Osittaista imetystä voidaan jatkaa perheen niin halutessa vielä ensimmäisen ikävuoden jälkeenkin. Nämä voimassa olevat suositukset noudattavat Maailman terveysjärjestö WHO:n täysimetyssuosituksia (Ha- sunen ym. 2004).”

    Että jaa-a, paha sanoa mitä tuossa YLEn uutisessa on ajettu takaa. Onko sulla alkuperäinen juttu jossain tallessa, kun et tainnut linkata sitä tuolla tekstissä?

    toimintaohjelmassa esitellään WHO:n lisäksi ainakin YK:n, Unicefin ja EU:n säädöksiä ja toimintaohjeita, joihin tuo toimintaohjelma ja Suomen säädökset ja suositukset nojaa.

    Imetyksen edistäminen Suomessa -toimintaohjelma 2009–2012: http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/98969f64-05de-41d9-9aa6-7e34d8d6d6ba

  14. Hei kiitti linkistä!
    Pitäisi saada vielä kaikki pitkää imetystä kammoksuvat mummot, th:t ja kanssaihmiset lueskelemaan jotenkin. 😀

    YLE:n jutun löytää täältä ja se on suomenksi haettaessa ”WHO imetyssuositus” ihan ensimmäisiä hakutuloksia ja sisältää virheellistä tietoa, siksi pisti erityisesti silmään….

  15. Kröhöm, tuo juttuhan on julkaistu vuonna 2004 – eli silloin kun suositukset on julkaistu (ei vuonna 2010). Ja itse asiassa ingressikin on tavallaan oikeassa, siinä vaan jää erikseen mainitsematta että imetys vuoden jälkeenkin on ihan ok. 😀

  16. Pahus, mistähän YLE:n artikkelista olen päiväuniaikaan kaivanut tuon vuoden 2010. 😀

    Minulla oli varmaan 20 eri sivua auki välilehdissä.
    Pitää korjata tai poistaa tuo virheellinen vuosiluku.

    Sehän on sitten jokaisen päätettävissä itse, onko asioiden kertomatta jättäminen arveluttavaa vai ei. 😉

  17. Minua imetettiin 2-vuotiaaksi asti – oma neuvolantätiäitini teki sen ”salaa”, kun siihen aikaan kai noin pitkään imettämistä jotenkin karsastettiin. Salaamisen teki kuulemma vaikeaksi se, kun minä jo kovaan ääneen puhuin asioita, tyyliin: ”kun te vieraat lähdette kotiin, niin me mennään yläkertaan ja äiti antaa mulle tissiä” 😀

    Itse en ole oikeastaan ajatellutkaan imettämisen lopettamista vielä (Silva nyt 10 kk), todennäköisesti minäkin jossain vaiheessa tarkkailen vähän enemmän ”herkkyyskausia”, kun ne ovat meille aiemminkin tehneet elämästä helpompaa mm. kiinteiden aloituksen ja pottailun suhteen. Ja jos ei sellaisia herkkyyksiä näy eikä kuulu, niin sitten varmaan niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Vaikka sitten kaksivuotiaaksi asti…

  18. Imetä niin kauan kuin itsestäsi siltä tuntuu 🙂 Muiden tahtoon ei kannata taipua, koska et milloinkaan saa tätä aikaa takaisin. Porno- ja elokuvateollisuuden vauhdittama rintojen yliseksualisoiminen ei ainakaan itselleni ollut kyllin pätevä syy sivuuttaa biologisia faktoja. Vaikka eihän se helppoa ole olla kummajainen. Kuka tietää, ehkäpä valistuksen kautta Suomessa suhtaudutaan jo parinkymmenen vuoden kuluttua taaperoimetykseen yhtä luonnollisesti kuin ennen muinoin.

  19. Kristaliina: Lasten suusta sen totuuden kuulee! 😀
    Ja kyllä netti- ja livekeskusteluja kuulleena ja nähneenä pitkään imettämistä vieroksutaan tänäkin päivänä vähintään samalla tavalla.

    Olisi muuten mielenkiintoista tietää, imettävätkö sellaiset äidit keskivertoa useammin pitkään, joiden äidit ovat imettäneet tätä/tämän sisaruksia pitkään vai onko se ihan yhtä yleistä oman äidin ”imetystottumuksista” riippumatta. Meidän äiti on nimittäin imettänyt kaikkia lapsiaan 1-1,5-vuotiaiksi ja häntä on imetetty monta vuotta.

    Herkkyyskausista kiitos sille taholle, joka niitä ikinä hallinnoikin. Nerokasta.

    Vierailija: Sopii toivoa, että pitkästä imetyksestä tulisi varteenotettava vaihtoehto muiden joukossa, jos se sopii äidille, lapselle ja perheen elämäntilanteeseen. 🙂

    233: Meilläkin imetyksen määrä varmasti vähenee, kunhan M oppii juomaan muutakin. Tällä hetkellä juomisharjoituksista tulee vaan lähinnä sotkua eikä suuhun mene paljoakaan. Ilta- ja aamuimetykset jäänevät viimeisiksi, kun ne tuntuvat olevan ne (erit. henkisesti) tärkeimmät.
     

  20. Mä vähensin imetyskertoja Maisan lähestyessä vuoden ikää, ja ajattelin että nyt kun menen hetkeksi töihin, imetys ehkä jää kokonaan pois. Mutta toisin kävi. Lohtutissiä ikävään kaivataan koko ilta. Eli taaperoimettäjäksi olen minäkin siirtynyt, ja näillä mennään niin kauan kuin lapsi sitä kaipaa (ja äiti jaksaa).

    Isoäitini kertoi, että oli vielä yli kaksivuotiaanakin roikkunut äitinsä helmoissa ja kinunnut maitoa. Kun isoisoäitini ei halunnut enää imettää, hän laittoi miehensä karvalakin paidan alle, ja kun isoäitini näki sen, hän kiljaisi vain ”mörkö!” ja siihen loppui helmassa roikkuminen. Tehokasta! 😀

  21. Iksu: Kommentteihinhan alkaa kertyä jo kivasti taaperoimettäjiä. Ainakin voin arvostelijoille sanoa, etten kuulkaas ole ainoa.

    Voi vitsi, mikä vieroituskeino! Ihana!

  22. Heips! Ihanan raikas teksti. Mä imetin esikoistani, joka on toistaiseksi ainokainen, 4 vuotta ja 7 kuukautta. Senkin jälkeen kävi pari kertaa kokeilemassa. 😉 Imetys oli läpi taapero- ja leikki-iän aivan mahtava arjen pelastaja. Esim kun lapselle 1,5v iässä iski mahatauti ja oksensi kymmenen kertaa vuorokauden sisällä. Ämmä oli siinä tilanteessa a) se joka maistui ja b) ihanteellista nesteytystä kaikin tavoin. Joskus se vähän ärsytti, mutta pääasiassa mun muistot imetyksestä on aivan ihania. Lapsi lopetti omasta tahdostaan pikkuhiljaa vähentäen. Silloin äidin elimistökin ehtii tottua muutokseen eikä tule niitä painonheittelyjä – ja rinnat palautuu hiljalleen, ei nyt ihan ennalleen (ensimmäinen keskenmenoon johtanut raskaus teki jo ne suurimmat muutokset) mutta todella kivat nää nyt on.

    Mä voisin lämpimästi suositella imetystä siihen asti, että lapsi haluaa lopettaa ellei jotain erityisen tärkeää syytä lopettamiseen löydy. Vanhemman lapsen imetys ei välttämättä ole lainkaan samanlaista kuin vauvan, lapsi voi hyvin käydä yökylässä ja olla viikonlopun mummolassa ja imetys jatkuu normaalisti. Lapsi ei syö kokoajan ja jokapuolella (tosin sulla on vielä edessä 1,5v tiheän imun kausi) vaan ne on kivoja hetkiä esim nukkumaanmenon ja heräämisien tienoolla.

    Tiedän monia muitakin 2-6 v imettäneitä ja voin sanoa, ettei kukaan ole sitä jälkeenpäin katunut. 😉

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *