Väsynyt, mutta onnellinen

Oli kyllä kertakaikkisen vauhdikas, äänekäs ja ilonen päivä.
Neljä äitiä, kukin yhden lapsen kanssa, saapui kyläilemään.

Tapasimme siis kasvoja nimimerkkien ja blogipostausten takaa. Tuntui hassulta,
että periaatteessa osan kohdalla kyse oli täysin vieraista, mutta silti tutun tuntuisista ihmisistä.
Pientä hämmennystä aiheutti sekin, että aluksi piti esittäytyä niin sanotusti oikeilla nimillä ja selvittää osalle,
keitä ovat Kristaliina, HelloAochi, Iksu, Liv ja tietysti phocahispida.

Myös lapset esiteltiin ja voi millaisia ihania persoonallisuuksia kaikki olivatkaan!
Lapsia oli alle vuosikkaista lähes kaksivuotiaaseen ja touhua löytyi 
lelujen rauhallisemmasta ihmettelystä kiipeilyyn, keittiöleikkeihin ja eläimiin tutustumiseen. 

Olen aina sanonut, että Vanja on harvinaisen surkuteltavan oloinen ja jyrsijämäinen: Nyt se sitten virallisesti todistettiin. Eräs lapsista nimittäin totesi Vanjan olevan ”pupu”, mutta Peppi oli silti ”kissa”.

Olin pelännyt hieman etukäteen, kuinka ahdasta tulisi ja saattaisivatko pienet asunnon uuden remontin partaalle. Asunto jäi kuitenkin ihailtavan siistiin kuntoon pientä
viime hetkellä sattunutta maissitärkkelysräjähdystä lukuun ottamatta

Sapuskaa oli valmistettu ja siivoiluja hoidettu jo sunnuntaina, joten aamulla täytyi vain pukeutua, petailla sängyt ja kattaa kaikkea tarjolle keittiöön. Virallisesti kutsu oli kiirinyt blogibrunssin nimellä varustettuna, mutta vieraat viihtyivät paikalla yli viisi tuntia eikä pöytä ollut vieläkään tyhjentynyt.

Tarjottavat eivät kuulemma olleet mitenkään kauheita, joten kenties niitä oli reilusti. Varsinkin kun niitä täydennettiin vieraiden toimesta blogipiirakalla ja muffinseilla. Täytyy todeta, että L oli kyllä ahkeroinut taas kiitettävän pyyteettömästi vaimonsa hömpötysten eteen.

Tavarakin vaihtoi omistajaa puoli ja toisin. Kiertoon lähti niin talvitöppösiä, hoitolaukkua kuin sovitukseen suuntaavaa haalariakin. Aineettomana saatiin kenties vertaistukea, yhteisöllisyyden kokemuksen hippusia ja vahvistusta sille, että hankalista päivistä huolimatta lapset ovat arjen pieniä suuria ilonaiheita.

Älysin valokuvata vasta kun suolaisten ruokien pöytä oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi eikä kaikista vieraistakaan saatu tärähtämättömiä kuvia. Ainutta kuvaa itsestäni koristaa trendin aallonharjalla lainelaudallaan ratsastava juurikasvu. Tarmokkaampi kuvaus, siinäpä mainio syy ottaa uusiksi?

Lopuksi lähes kaikki lapsista alkoivat olla jo väsyneitä ja kotimatkalla kenties useampikin otti torkut.
M oli ainakin niin puhki, ettei jaksanut enää illalla pahemmin seurustella yli jääneitä ruokia syömään tulleiden sukulaisten kanssa ja yöunillekin simahdettiin tuntia tavallista aikaisemmin.

Kiitos vielä kaikille!
 

22 kommenttia artikkeliin “Väsynyt, mutta onnellinen

  1. Yhyy, oon niin katkerana seurannut (lukenut rivien välistä) teidän miittiä. Miksi ihmisen pitää asua näin kaukana pohjoisessa ja miksei kukaanmuuikinäkoskaanmilloinkaan asu täällä?!

  2. Niin mut siis ihana että teillä on ollut kivaa!! Oon tosi iloinen että tuota vertaistukea saa sitten ihan hlökohtaisestikin eikä vaan kirjoitusten välityksellä. Ja että saa tavata kasvotusten sellasia mammakavereita joiden kanssa ehkä hengailis ilman niitä lapsiakin..

    Mahtava multa tulla vaan nillittämään omasta asuinpaikasta.. Anteeksi kateellisuuteni.

  3. Mäki olisin halunnut Oikeen nillittää mutta en voittiny 😀 mutta olen myös kateellinen 😀 tahtoo kanssa. Jos Kokkolan lähistöllä saisi tällaista aikaan?

  4. Suuren suuri kiitos Phocahispidalle järjestämisestä! Oli tosi kivaa 🙂 Eihän me muuten ois luuhattu teillä koko päivää! 😀  Ja jos jaksat järjestää uudestaan, tullaan mielellään. Tai vois olla hauskaa kyläilä vuorotellen jokaisen luona? (tai siis niiden ketkä haluaa kutsua)

    ps. Tuossa kuvassa näyttää siltä että mä närppisin ruokaani, mikä ei pidä paikkaansa, mietin vain minkä palan annan Maisalle… Tarjoilut olivat erinomaiset!

  5. Voi kun näyttää ihanalta! Hitsit, että menin telomaan ton jalan niin ettei päästykään tulemaan : (.  Ens kerralla voitte tulla vaikke meille :D.

  6. Mamma: Toki olisin kutsunut, jos olisin olettanut välimatkan olevan jotenkin järkevä.
    Minulla on äitipostia-tempauksen jäljiltä ”valokuvamuistissani” kartta tempaukseen osallistuneiden asuinpaikoista. 😀

    Amma: Justiinsa sanoin lauantaina L:lle et pitäisi saada joku hyvä syy lähteä Ouluun, että pääsisi hampurilaisturistiksi… Ja kateellisuus on ihan sallittua. Nimim. peruskateellisten kerhon kunniajäsen.

    Iksu:  Ehdottomasti uutta blogitapaamista kehiin!
    Kyllä sitä jokaisen mtesästäjä-keräilijä-äidin kasvoilla on keskittynyt ilme, kun valitsee sopivaa suupalaa poikaselleen, älä huoli.

    Nonariina: Hei L teki vielä sitä ”sun kakkuakin”. Näytti kyllä käyvän kaupaksi eli nou hätä.
    Tässähän satelee kyläkutsuja. Ehkä ne tosiaan ovat molemminpuoleisia.

  7. Oi miten hauskan näköistä! Aina välillä tulee sellainen harvinainen kaiherrus, että voi miksen mäkin asu Helsingissä… Siis positiivisesti kade ollaan täälläkin! 🙂

    (Mutsien luokkaretki Lontooseen joku vuosi, anyone? 😉 )

  8. Voi vitsi että oot Phocahispida kyllä tosi tehokas järjestelemään kaikenlaisia tempauksia! Jos mä olisin työnantaja palkkaisin sut heti järjestelyhommiin 🙂

  9. Harmillisena Kateellisena (eli estyneenä osallistumaan) minäkin täällä selailin juttua, mutta ensi kerralla kokoonnutaan vaikka Nonariinalle -Ja sitten me kyllä tullaan mukaan myös 🙂 Kunhan se on siis huhtikuun jälkeen!

  10. Mamma: Ilmoittele, jos on pk-seudun reissuja tiedossa, jos saisi aikataulut nastaamaan.

    HelloAochin ja Katien Lontootreffejä vasta kateellisena seurattaisiinkin!

    Ruusu: Joskus haaveilin juhla- tai tapahtumasuunnittelijan työstä, mutta ajattelin siinä käyvän samoin kuin monilla muillakin aloilla eli intoa ei riittäisi työksi asti tai ainakaan enää vapaa-ajalle.

    Kristaliina: Kiitos itsellesi ja Thorille!

    Mindeka: Keväämmällä juu uusi yritys!

    Rosanna: Noh, kerrankos sitä reissaisi… 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *