On heräteostosten tekoa ja sitten on pakollisten heräteostosten tekoa
– akuuttiin tarpeeseen perustuvaa sellaista.
Kävelin ruokakaupasta kotiin vaunujen kanssa, kun kenkäni pohja tarttui kiinni johonkin, kaiketi katukaivon reunaan. Vanhojen talvisaappaiden pohja narahti ja irtosi lopullisesti. Se oli irvistellyt uhkaavasti jo kuukausia. Siinä sitten seisoin, kenkäraaja jalassani, pohja kädessäni, villasukka vettä tien pinnasta itseensä imien. Lähdin laahustamaan kotiin, märkä sukka joka askeleella ilkeästi litsahtaen. Ohittaessani Keravan Fidan risteyksen, tein äkkikäännöksen ja päädyin ostamaan itselleni uudet bootsit, hintaan 2,5€. Tarpeellinen heräteostos siis.
Seuraavaksi tulee se ei-niin-tarpeellinen heräteostos eli armeijan-/metsänvihreä Burberryn tikkitakki kokoa 42, hintaa 15€. Kun sitä ei vain voinut jättää hyllyyn. Vihreänruskeat saappaani, beiget pöksyni ja valkoinen kauluspaitani halusivat sen ystäväkseen. Nyt voin kävellä märillä niityillä mäyräkoiran kanssa ja kuvitella olevani hevostilan omistaja Emmerdalesta tai aatelisnainen jostain sivistyneemmästä brittidraamasta.
Niin, ei sitä voinut jättää sinne!
~~~~~~~
Nonariina Kahvia&Unelmia palstalta haastoi minut(kin) laskemaan oman hiilijalanjälkeni.
Sain tulokseni ja selitykseni tälle tulokselle yhdistettyä huteralla aasinsillalla kirppisostoksiin, joten olkaapa hyvä.
Hiilijalanjälkeni oli laskurin mukaan 5578 kg C02
Emme omista autoa, mutta meillä on laina-auto tarvittaessa käytössämme.
Säiden parantuessa pyrin lisäämään taas pyöräilyä liikkumismuotona, varsinkin kun tänä kesänä vauvan saa viimein kulkemaan mukana turvaistuimessa. Kun liikun yksinäni tai vauvan kanssa kahdestaan jonnekin, liikun jalan tai julkisilla. Ajokortti kun löytyy, mutta ajotaitoa ei. Pitkä ajomatkoja kertyy muutama vuodessa ja keskipitkiä samoin muutamia. Ajamme yleensä kerran vuodessa Kerava-Kouvola ja Kerava-Kotka välit edestakaisin sekä kerran Keravalta Kuopioon ja takaisin. Lyhyitä matkoja kuten kauppareissuja tai treenikyytejä on muutama viikossa.
Matkustamme usein erilaisiin kotimaan reissuihin junalla ja naapurimaissa vierailemme laivalla. Mielestäni lähimatkailulla saavutetaan usein aivan sama lomalla olon tunnelma ja irtiotto sekä uudet kokemukset. Läheskään aina ei tarvitse lentää maailman toiselle laidalle vain koska se on älyttömän trendikästä. Kyproksen häämatkamme oli pisin ja muistaakseni ainut lentomatkamme kuusivuotisen parisuhteemme aikana. Ensi kesänä lennämme Kööpenhaminaan, koska taloutemme ei anna periksi julkisilla matkustamista. Vaihtoehdoista otettiin kyllä selvää eikä lentämistä pidetty itsestään selvänä. Seuraavaa lentomatkaa ei ole kesän jälkeen tiedossa useampaan vuoteen. En tiedä, salliiko omatuntoni Euroopan ulkopuolelle lentämistä ollenkaan. Ei ainakaan vuosittain. Kenties kerran viidessä vuodessa?
Asumme kolmen hengen voimin 58 neliöisessä kerrostaloasunnossa, jossa on kaukolämpö.
Huonelämpötilamme pidetään alhaisena. Suurimman osan vuodesta pattereita ei käännetä ollenkaan lämmittämään eikä kylpyhuoneen lattialämmitys ole päällä. Suihkussa käyn kahden päivän välein, hiukset pesen kerran viikossa.
Kodinkoneemme ja tietokoneemme on valittu osaltaan vähäisen energiankulutuksensa vuoksi.
Sekä tiski- että pyykinpesukoneessa käytämme pääsääntöisesti ns. eko-ohjelmia ja kuivaan pyykin enimmäkseen ilmakuivauksella, en kuivurilla. Käytämme lapsellamme yövaippoja lukuun ottamatta kestovaippoja, joita on mahdollisuuksien mukaan hankittu useammalla lapsella aiemmin käytössä olleina.
Syömme pääpiirteissään kasvisruokaa, mutta käytämme maito- ja munatuotteita. Kalaa on tarjolla muutaman kerran viikossa ja lihaa satunnaisesti juhlaruokana. Koska mies on luopunut lihasta, minä olen luopunut leivän päälle laitettavasta juustostani. Pyrimme valitsemaan jossain määrin sesongin vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, mutta toisinaan niitä tulee hankittua sesongin ulkopuolellakin. Ekologisuus on ruoka-ajattelussani tärkeää. Jopa pitkään imetykseen vaikutti osittain ajatus sen ekologisuudesta:
Vähemmän maidon teollista valmistusta, kuljetuksia ja jätettä.
Yksi kompastuskivi ekologisessa elämäntavassa ovat lemmikit. Puolustaudun sillä, että olemme ottaneet kissat ns. sosiaalitapauksina eli lopetusuhan alta meille asumaan. Koirakin on pieni eli se syö vähemmän. Koira vähentää tehokkaasti taloutemme tuottaman biojätteen määrää. Emme joudu heittämään yli jäänyttä ruokaa oikeastaan koskaan pois vaan se katooa koiran pohjattomaan vatsaan – poikkeuksena jotkin erittäin mausteiset ruoat.
Ostamme kaiken kissanruoasta ketsuppiin ja pyykinpesuaineeseen mahdollisimman isoissa tai kierrätettävissä pakkauksissa. Sekajätettä tulee vähän, sillä lasi-, metalli-, kartonki-, pahvi-, paperi- ja biojätteen lajittelemme erillisiin astioihin ja viemme taloyhtiön kierrätyspisteeseen.
Ja sitten on kulutus. Olen määrätietoisesti vähentänyt vaatteiden ostamista itselleni ja miehelle. Lapselle olen ostanut vaatteita jonkin verran, tosin paljon myös kirpputorilta. Kierrätän kaikki suinkin käyttökelpoiset pieniksi tai turhiksi käyneet vaatteemme ja kodintekstiilimme. Kotiin ostamieni tuotteiden määrää olen vähentänyt erityisen paljon, silläkin uhalla, että olen huono bloggaaja, kun en esittele jatkuvasti uusia verhoja tai vilttejä.
Teen kolme hiilijalanjälkilupausta:
1) En osta yksiäkään uusia kenkiä tänä vuonna (paitsi pojalle, jos tämä kasvaa vanhoista ulos).
2) Satsaan olemassa olevien vaatteidemme huoltoon: Parsin, ompelen irronneet napit, hankin nukkaimurin ja käytän sitä enkä jätä vaatteita tai kenkiä vuosiksi odottamaan uutta vetoketjua tai kantalappuja.
3) Kuljen suuremman osan treenimatkoista pyöräillen
Testaa sinäkin hiilijalanjälkesi!
Pääsetkö 5500kg C02 tavoitteeseen vuoteen 2050 mennessä?
