Aina ei mene nallekarkit tasan, mutta koen saaneeni niitä aika paljon.
(Ja näytän siltä että niitä on tullut joskus syötyäkin.) Viime päivien parhaat esanssit ovat tarjonneet kodin ulkopuoliset sosiaaliset suhteet kuten sunnuntaihampurilaiset serkkupoikien kanssa ja kirpputorikierros sekä kahvittelu Tessan ja Kainin kanssa.
Kodin sisäisten suhteiden osalta menneen viikon loppu menikin vähän nahistelun merkeissä, kiitos pystyynnukahtamis-aiheettaitkemis-väsyneen vaimon. Tuo lapsi voisi ihan oikeasti ruveta nukkumaan kunnollisen pituisia ja yhtäjaksoisia yöunia.
Rauhan laskeuduttua asuntoon olen siirtynyt odottelemaan ensi viikonlopun reissua.
Laukkukin on jo pakattu. Myös huonon omatunnon poteminen (etukäteen) lapsensa hylkäämisestä kahden tälle tutun ja mieluisen ammattikasvattajan (ja kolmen lapsen vanhemman) hoviin on aloitettu.
Täytyy todeta, että maisemanvaihdos ja lyhyt kahdenkeskeinen irtiotto osuu kyllä täysin oikeaan hetkeen! (Muistaako joku vielä, minne ja miksi olemme suuntaamassa?)
Tarve juoksutreenien aloittamiselle, juoksemisen tai hölkkäämisen merkeissä, alkaa käydä koko ajan pakottavammaksi Naisten Kympin lähestyessä uhkaavasti. Viimekertaisen juoksun aloituksen aiheuttaman polvikivun ja normaalin toimintakyvyn menettämisen uusiutuminen kammottaa
ja niiden pelossa olenkin koettanut kohentaa peruskuntoa lähinnä crosserilla rullaten.
Jonkin verran täytyy kyllä silti hakea juoksutuntumaa ennen tapahtumaa. Täysin kylmiltään en uskalla reitille lähteä. Teoriassa kympin jaksaa kyllä juosta vaikka ei olisi juossut vuosiin lainkaan, mutta haluan tietää, millaista vauhtia voin edetä – niin etten lähde liikkeelle liian vauhdikkaasti tai hiljaa.
Loput Keravalla vietettävät päivät aion viettää
liikunnan (crossaamisen ja afrotanssin), saunomisen (omalla saunavuorolla ja vanhemmillani)
sekä leipomisen (Aleksanterinleivoksien tekoa ala-asteikäisten poikien kanssa paritokokouksessa, o-ou)
ja kyläilyn merkeissä. Kuulostaa niin mukavalta, että ehkä tämä univelkainen sekä joihinkin elämän realiteetteihin ja ihmisiin kyllästynyt pää herää niiden myötä horroksestaan.
Serkkupoikien mukana kylässä kävi ensimmäistä kertaa myös yhden heistä avopuoliso.
Perinteisen viinipullon sijaan meille saapuikin tällä kertaa tulppaaneja, vaatepaketti M:lle ja hauska pulloon sujautettava kynttilänpidike. Ja näin päänvaivaa aiheuttanut pääsiäisleiriltä löytynyt pullo köysi käyttötarkoituksensa. Joskus asiat vain osuvat kohdalleen kuin itsestään.
Niin soisi käyvän useamminkin.
