Oikeastihan päiväunet ovat uusimpien tutkimusten perusteella, oikean mittaisina, terveellisiä aikuisellekin ja pienet torkut parantavat keskittymiskykyä ja oppimista sekä laskevat verenpainetta.
Harmillista kyllä, ne kerrat kun olen kokenut virkistyneeni päiväunista voi laskea yhden käden sormilla, kun taas oloa huonontaneita torkkuja on tullut otettua kymmeniä, ellei peräti satoja. Mistä päästään syihin, joiden vuoksi kaikkien ei (ehkä sittenkään) kannata ottaa niitä päiväunia:
1) Kun herää päiväunilta on vihainen siitä, ettei saanut nukkua yhtä soittoa kellon ympäri. Murisee, haastaa riitaa epäolennaisuuksista, syyttää herätyksen kurjuudesta kaikkia ympärillä olevia. Pahimman raivon saa luonnollisesti tuta se henkilö joka erehtyy muistuttamaan ketjutorkuttajaa illalle sovitusta menosta tai herättämään ennalta sovittuun aikaan.
2) Kahdenkymmenen minuutin torkut ovat urbaanilegenda.
”Nukun vartin” päättyy joko siihen ettei asuinkumppani lupauksestaan huolimatta raaski tai uskalla (katso kohta yksi) herättää nukkujaa tai tämä torkuttaa unesta sekavana herätyskelloa uudestaan ja uudestaan sillä lopputuloksella että nukkuukin kaksi tai jopa viisi tuntia. Herätessä asunto on sekaisin ja aiotut kotityöt tekemättä. Seuraavan päivän tentin kirja on avaamatta ja posti, josta piti hakea paketti, on mennyt kiinni tunti sitten.
3) Urheilun voi unohtaa päivätorkkujen jälkeen.
Lähteminen on helppoa kuin tuoreesta asfaltista irrottautuminen eikä edes alkavassa superflunsassa urheileminen tunnu yhtä tukkoiselta: Kolmisen kertaa tänä aikana kun olen käynyt säännöllisesti liikkumassa olen erehtynyt nukahtamaan hieman ennen aiottua urheilusuoritusta ja tekeminen sen jälkeen on ollut kamalaa.
4) Järki on ihan seis.
Mitä tulee aiemmin mainittuun keksittymis- ja oppimiskykyyn, saattaa ”virkistävien päiväunien” jälkeen lukea samaa lausetta lukuisia kertoja saamatta siitä mitään otetta. Eikä normaalissa arjessa tarvittavassa toiminnanohjauksessakaan ole kehumista:
Nukahdin tänään taaperon kanssa puolentoista tunnin päiväunille. Sen jälkeen pakkasin kiireessä eripariset alusvaatteet, kiskoin pikkuhousut väärin päin jalkaan, selitin auringon paistavan suoremmin illalla, vaikka tarkoitin päinvastaista ja totesin ettei se haittaa jos crossingista myöhästyy muutaman tunnin (minuutin).
5) Illalla ei enää saakaan unta ja puuhailee kaikkea, mitä olisi pitänyt ehtiä tehdä
liian pitkiksi venähtäneiden päivätorkkujen aikana. Sillä seurauksella että seuraavana päivänä kaipaa taas päiväunia ja kenties nukkuu taas liikaa eikä saakaan illalla unta…
+ 1 Seksiä samana päivänä, kun on nukkunut päiväunet?
Tukkoisella ololla, koko ajan nälkäisenä, vihaisena, ärtyneenä ja väsyneenä: Ei kiitos.
Auttavatko päiväunet teillä väsymykseen
vai sotkevatko ne aikataulut ja unirytmin
sekä pahimmillaan käynnistävät sotatilan kotona?
Eikä, repesin ihan totaalisesti kohdalle yksi! En ole siis ainoa kiukkupylly päiväunilta herätessä!? Mies ei tykkää yhtään että nukun päiväunia, kun tietää että illalla on vihainen vaimo 🙂 Ja yhdestä meidän tytöstä taitaa tulla samanlainen..
Ekan kerran tulin sun blogiin ja heti kyllä tykästyin 🙂
Mä kirjoitan omaani osoitteessa http://www.kauniinkarumaailma.com
Joo meilläkin mies kysyy aina, että: ”Kannattaakohan kuitenkaan nukahtaa nyt”.
Vaimon vihaa sietääkin pelätä.
Kävin kurkkaamassa blogiasi ja kivalta näyttää. Oman lapsen kasvua odottaa innolla, kun näkee kuvia suloisista ja reippaasti omatoimisemmista vanhemmista lapsista. 🙂
Täältä taas ehdottomasti kyllä päiväunille, nukun aina 2h, sen lyhyemmäksi aikaa ei kannata edes käydä. 😀 Puoli tuntia menee kuintekin ennenkuin edes nukahtaa. 😀
Minulla menee se 2-3 min nukahtamiseen ja vartin päästä olen niin syvässä unessa, etten herää lapsen huutoon viereisessä huoneessa.
Ihan taju kankaalla siis. Eli alle vartin päiväunet voisivat olla maksimissaan hyvät.
Siis tämä on niin totta! Nyt tämän toisen raskauden myötä päiväunista tuli lähinnä tapa, en usko että tarvitsisin niitä enää ollenkaan kun olen päässyt siitä alkuraskauden väsymyksestä pois, josta kohta sattuu olemaan se 9 kuukautta. huh..
Ja nuo kaikki kohdat siis pitävät täällä ainakin paikkaansa.
Siitä tulikin mieleen että huomenna en nuku päiväunia ja koitan vaihtaa rytmiäni hiukan toisenlaiseksi.
Terveisin vielä kello 23 hereillä oleva iso mahainen ihminen, luultavasti nukkuminen onnistuu vasta kahdentoista kieppeillä… kiitos päiväunien!
Raskaana minäkin kyllä otin päivätorkkuja, vaikkei olo niidenkään jälkeen virkistynyt ollut. Ei vain pysynyt hereillä. Tosin nukuin päiväunien lisäksi makoisasti myös öisin. 😀
Allekirjoitan nuo kaikki, silti haaveilen päikkäreistä melkein koko ajan. Onneksi nykyään pyrin passaamaan nukkumisen päivällä vaikka siihen joskus avautuisi mahdollisuus, se olo on niin KAMALA sen jälkeen! Onneksi esikoinen pitää hereillä kun pienempi nukkuu. Ja tuo kiukkuisuus, mistä se tulee? Miten lapset voivat olla iloisia ja energisiä päiväunien jälkeen? (Mutta mitä ihmettä sille iltapäiväväsymykselle saisi tehtyä?!)
Minulla iskee 14-16 aikoihin aina ihan kauhea iltapäiväväsymys.
Olisiko jokin verensokeriin liittyvä juttu? Pitäisikö omena iltapäivällä päiväunet loitolla? Hmmm….
Meillä poju on kyllä ajoittain yhtä kiukkuinen päiväunien jälkeen kuin äitinsä, mutta kiukkuinen myös, jos ei nuku päiväunia. (Niin tai näin, aina väärin päin.)
Olen koittanut erilaisia ruokailurytmejä mutta ei ne vaikuta ainakaan minun iltapäiväkoomaan. Kooma tulee kyllä, vaikka miten rytmittäis hiilarit ja sokerit tai seisoisi päällään. Mur.
Sama täällä. Niinä päivinä kun on mahdollista käydä ulkona/liikkumassa reippaasti silloin, se auttaa joskus itselläni.