Pitkään kitsastelin rannekorujen hankkimisessa*. Erillisten rannekorujen käyttämisen sijaan kieputin lukuisia kaulakorujani ranteisiin, mutta jossain vaiheessa kyllästyin alati solmuun meneviin ketjuihin ja katkeileviin helminauhoihin. Annoin itselleni luvan ostaa muutaman rannekorun ja siitä se sitten lähti…
Rannekoruissa, kuten muissakin koruissa, enemmän on mielestäni enemmän. Joten tämänhetkinen trendi, jossa ranteen täyttää korulajitelma, on enemmän kuin tervetullut.
Kun työnkuvaani kuului paljon nostelua, pukemista, jumppauttamista ja vaipanvaihtoa, jätin rannekorut usein suosiolla kotiin hygieniasyistä ja pelätessäni rikkovani ne. Vaikka ”työnkuvani” on edelleen osittain sama, eivät hygieniaseikat olen samalla tavoin olennaisia eikä korujakaan ole mennyt omaa lasta hoitaessa rikki kuin kaksi.
Rannekoruissa minulle tärkeää on ulkonäön eli värin, kuvion ja mallin lisäksi myös korun avattavuus. Lapiomaisten, naisten hansikkaisiin pääsääntöisesti liian suurien kämmenieni yli rannekorujen ujuttaminen kun on melko mahdotonta. Ainakaan niitä ei saisi enää pois, jos ne runnoisi väkipakolla paikoilleen. Rannekorujen täytyy siis olla avattavissa tai varustettuja joustavalla nauhalla, jotta ne saisi ranteeseen asti.
Käytättekö te muuten paljon rannekoruja?
Löytyykö ranteestanne vain yksi kapea arvometalliketju vai suositteko erilaisten rihkamakorujen kasaamista kerralla ranteeseen?
*(Ala-asteella täytyi tosin omistaa edes muutamia koruautomaatista ostettavia helmirannekkeita tai muuten olisi ollut täysin jälkijättöinen ja tyylitön. Hihi.)
Minä en käytä juuri koskaan mitään muuta kuin korviksia (ja ne onkin sitten suunnilleen aina). Jos käsikorun laittaisin, laittaisin vain sen yhden simppelin ja siistin, pienen varmaankin (en tiedä, en omista :D). Sama kaulakorujen kanssa, esim. statment -kaulakorut on ihan poissuljettuja.
Välillä olisi tosi helppoa, jos itseni tarvitsisi vain pukea eikä enää värijärjestää vielä korukasaa päälleen sen lisäksi.
Mutta kun on harakan/ennustajaeukon vikaa niin sitten on. 😀
Vain Kalevala Koruja ja vain juhlatilanteissa. Korviksetkin laitan vain juhliin tai muuten laittautuessa ja nekin Kalevalaa. Sormuksia käytän nykyään yötä päivää kun mies alkoi loukkaantua kun en koskaan muistanu pitää kihlasormusta. Ennen siis otin nekin aina yöksi pois mutta käytin päivittäin (silloin kun muistin ne aamulla laittaa).
Minulla on kyllä aina jokin koru, vähintään korvissa, usein kaulassakin.
Muuten on ihan alaston olo. Ja sormuksia en saa enää raskauden jälkeen pois, ainakaan kaikkina päivinä.
Kalevala Korulla on varsinkin uusissa koruissa (Vanamo, Pore jne.) kestosuosikkejani ja Kiteen kampanjan myötä löysin bannereissa pyörineeltä, niin ikään kotimaiselta, Lumoavalta myös muutamia kivoja malleja.