Kahden perheen esikoisten saadessa yhdessä lapsen, vieläpä kohtuullisen nuorina, voi positiivisena sivuvaikutuksena olla omien sisarusten erilainen elämäntilanne.

He saattavat opiskella vasta lukiossa tai ammattikoulussa ja vielä korkeamman asteen opinnotkin joustavat usein työelämää enemmän. Seuraa ja lastenvahtiapua voi löytyä koulujen loma-aikojen lisäksi yllättäen myös aamupäivisin tai keskellä viikkoa. Eikä oma perhe-elämä (tai parisuhdekaan) niele vielä valtaosaa vapaa-ajasta. Joten ilta- ja viikonloppureissuillekin löytyy yleensä aikaa ja tarmoa.

Useimmissa perheissä sisaruskatras hajaantuu ennemmin tai myöhemmin: Lähdetään muille paikkakunnille opiskelemaan, muutetaan muualle töihin tai puolison perässä. Saatetaan asettua asumaan jopa toiseen maahan. Sisaruksistamme kolme asuu vielä vanhempiensa kanssa ja neljäskin asuu pääkaupunkiseudulla. Meillä ja lapsellamme on siis mahdollisuus tavata enojaan ja tätiään viikoittain, joskus monenakin päivänä viikossa ja kauempana asuvaa setäänsäkin ainakin kuukausittain.

Sisarusten avulla on vuoroteltu lapsen kanssa läträämisessä uimarannalla, ruokailuissa kyläpaikoissa, mökeillä ja risteilyillä sekä reissattu yhdessä lähempänä ja kauempana. Myös arjen pieniä kriisejä on ratkaistu sisarusavulla: Olen esimerkiksi kerran soittanut veljelleni hiusvärikatastrofin vuoksi ja hän tuli pitämään lapselle seuraa ennen koulunsa alkamista, jotta sain korjattua tilanteen.

Lastenhoitoapu on vanhemmille tärkeä asia. Vähintään yhtä tärkeää ja mieluisaa on kuitenkin seurata, miten lapsemme viihtyy sisaruksiemme kanssa arastelematta ja hakeutuu heidän seuraansa pyytäen itselleen kaveria uimaan, lukemaan tai pihaleikkeihin.

Toivoisin kovasti että sisaruksemme pysyttelisivät lähialueilla mahdollisimman pitkään. Enkä vain itseni vuoksi vaan jopa ennemmin siksi, että lapsemme saisi kasvaa oppien tuntemaan lähisukulaisensa mahdollisimman hyvin. Lapsemme kummeiksi valikoitui kaksi sisaruksistamme osittain taka-ajatuksena tukea senkin siteen kautta läheisen suhteen muodostumista.

Aika näyttää, minne elämä kunkin kuljettaa, mutta tällä hetkellä ei voi kuin nauttia vallitsevasta tilanteesta. (Ja pidempien ikäerojen puolestapuhujana täytyy todeta, että tämä esikoinen on nytkin tyytyväinen siihen, että veljet ovat reippaasti nuorempia!)

Miten usein tapaatte sisaruksianne, jos heitä on?
Olemmeko ihan kummajaisia tässä asiassa vai löytyykö muitakin, jotka ovat kiinteästi tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa?

PS. Keski-Suomeen suuntautuvan sukulointireissumme kuulumisia päivittyy nopeimmin blogin Facebook-sivulle ja illalla on luvassa kesäinen lastenvaatearvonta, jos paikallinen savonmualainen nettiyhteys sen sallii.