Tänään oli hurjan mielenkiintoinen päivä.

Tuntuu melkein siltä kuin olisi ollut lomalla, vaikka kävikin vain tutustumassa siihen, millaista tietyllä tavalla lomaileminen voisi olla. Olin kummallisessa välitilassa, en lomalla, en töissä, en opiskelemassa, mutta silti täysin erilaisessa paikassa ja ilmapiirissä kuin yleensä.

Kirjoittelen päivän touhuista enemmän huomenissa, mutta kuvat pistän teille kurkisteltaviksi jo nyt.

Iltakin oli mukava.

Pojalla riitti touhua, sillä lähdimme melkein heti päiväkotipäivän päätteeksi uimaan yhdessä.

Lapsi nautti täysin siemauksin ja mukana olleita isovanhempiakin tuntui huvittavan pienen innostus ja uintiyritykset.

Kävimme uinnin jälkeen haukkaamassa hieman iltapalaa isovanhempien luona.

Nyt olen lapsen nukuttamisen lomassa purkanut kameran kuvasaldoa.

Edessä on vielä loppuviikon kouluhommien ja aikataulujen jäsenteleminen itselleen ylös sekä liuta kotitöitä.

Odotan sitä hetkeä, kun huomaan löytäneeni järkevän rytmin asioiden tekemiselle tässä uudessa kuviossa, johon opiskelut kuuluvat jälleen.

Eiköhän siihen mene viikko tai pari, joten pahoittelen, jos blogissa ei ole lähipäivinä ihan niin usein kauhean pitkiä tai syväluotaavia juttuja.

Miestä ei tuntunut haittaavan, että hän joutui hoitamaan sekä taaperon päiväkotiin viemisen että sieltä hakemisen.

Miehen pitkäaikainen reissuhaave saattaa kuin saattaakin joskus hamaassa tulevaisuudessa toteutua…

Yksi suurimmista esteistä, nimittäin epäluuloinen vaimo, saattaa tämänpäiväisen kierroksen jälkeen olla vastaanottavaisempi.

Kivaa tai ei, toivon ettei ennen joulua ole enää montaa näin pitkää päivää, sillä täytyy sanoa, että poden huonoa omatuntoa, jos lapsen päiväkotipäivät venähtävät lähemmäs neljää kestäviksi. Aiheellista tai ei, se ei tunnu ainakaan näin alussa mukavalta.

Arvaako kukaan muuten missä olen mahtanut olla pyörimässä?