Eilinen koulu-uniformu kasattiin hevoshameen ympärille. Sen sangen erikoisilla sävyillä varustetuista hevosista sain poimittua värit korvakoruihin, villatakkiin, sukkahousuihin ja pipoon.

Kaulakorun tein aikanaan itse kuvataidekoululla ja se on herättänyt aina kaulaussa ollessaan ihastusta erityisesti lasten keskuudessa. Lyhyellä havainnointijaksollamme päiväkodissa lapset meinasivat pistää korun innostuksissaan osasiksi ja nyt eräs lapsi havitteli korua itselleen istuessani junassa matkalla koululle.

Aamulla kouluun lähtiessäni jalassani olivat vaaleanpunertavat kiiltoballerinat, jotka ostin joskus mieheni kanssa seurustelun alkuaikoina eli ainakin kuusi vuotta sitten. Niistä irtosi koulupäivän aikana pohja, joten ne päätyivät käytävän roskakoriin.

Onneksi olin ainakin ennen lasta osannut vielä käyttää päätäni; Omasta kaapistani koululta löytyi varasateenvarjo, kopiopapeririisi, ylimääräinen kangaskassi, ehjiä sukkahousuja ja vaihtokengät. Hyvä minä!

Jättilaukku oli mukavuusvalinta – sen lisäksi että raahasin sillä ylimääräisiksi käyneitä koristetyynyjämme kotiluokan kaunistuksiksi. Laukkuun mahtuivat sisään omien koulutavaroideni lisäksi lapsen päiväkotireppu, likaisten vaippojen ämpäri sekä kasa pyykkiä. Tunnistin itseni nimittäin Lähiömutsin lapsenhakupostauksesta ja totesin, etten jaksaisi tällä kertaa taiteilla neljän tai viiden nyssäkän kanssa iltapäivällä.

Mukavuusratkaisuilla ja pastelliväreillä syksyn sateita ja lisääntyvää pimeyttä vastaan!

SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA