Voi pientä norpanpoikaa!

Kummitäti J oli löytänyt kännykkänsä valokuvakirjaston uumenista aarteen. Kun kuvaa katsoo, ei voi kuin miettiä, miten ihmeessä tuosta pehmustetyynyn keskiosaan mahtuneesta tuhisijasta on tullut lapsi, joka osaa kertoilla päivänsä kulusta, juosta hurjaa vauhtia karkuun hippaleikeissä ja osoittaa hyväntahtoisuutta muita kohtaan vaikkapa tarjoamalla omasta vispipuurostaan maistiaisia äidilleen. Ja missä välissä kaikki tämä on tapahtunut?

Mielen täyttää toisaalta haikeus, mutta paljon sitä vahvempana on tunne siitä että olen päivä päivältä onnellisempi ja viihdyn lapsen kanssa sitä paremmin, mitä isommaksi ja omatoimisemmaksi hän kasvaa. Tätä nykyä vanhempana olo tuo myös onnistumisen kokemuksia ainaisen ahdistumisen sijaan ja isomman lapsen kanssa alkaa olla mielekästä puuhata kaikkea mukavaa sisällä, pihalla ja kaupungilla. Olenkin miettinyt, voisiko olla niin, ettei se paljon kehuttu vauvantuoksuinen arki yksinkertaisesti sovi kaikille.

Miten te olette kokeneet vauva-arjen verrattuna arkeen isomman tai isompien lasten kanssa? Ihanana aikana vai väsymyspöhnäisenä mustana aukkona?

 

 

10 kommenttia artikkeliin “Voi pientä norpanpoikaa!

  1. Voi vitsi noita pieniä pötkylöitä, kun yllättävät vanhempansa niin nopealla kasvamisellaan! <3 En kestä miten suloinen body norppavauvalla on (ja miten pieni ja suloinen koko paketti on!). Tänään taitaa olla jotain äitien haikeus-fiilistä ilmassa, sillä juuri hetki sitten kirjoitin ihan samanlaisia ihmettelyjä blogiini. 😀

    • Onhan se suloinen kuvissa, mutta suloisempia ovat kyllä nuo minipienet vauvan vaatteet. Tällä hetkellä ainoa varteenotettava syy lisääntyä joskus ehkä vielä toistamiseen. 😀

  2. Minen oo kokenut mitään ahdistusta vauva-ajasta (tai nykyisestäkään ;), kaikki on jotenkin menny tosi luonnostaan mukavasti ja helposti. Oon silti varmasti sanonu tän ennenkin ties miten monesti: nykyään on ihanampaa. Oli musta ihanaa myös vaan makoilla ja tuijotella vauvaa, vähän silitellä ja miettii kuinka siisti juttu sellainen pieni ihme on! Nykyisyys antaa kuitenki niin paljon enemmän. On ihan korvaamattoman upeeta kun oma muksu tulee kertoo rakastavansa sua tai olevansa onnellinen, tai kun se pohtii rooleja ja käsittää että mä olenkin vain hänen äiti, se ylpee omistushalu on tosi suloista. 🙂 on ylimahtavaa maata olkkarin lattialla kikattelemassa ja huomata välillä kuinka ajatus kulkee samaa rataa, miten tajutaan samaan aikaan vitsejä ja räjähdetään nauruun yhdessä,
    Voi pikkusta<3 joo, taaperosta ylöspäin on mahtavuutta, vaikka ei vauva-ajassakaan vikaa ollut. Vaan vähän tylsää 😉

  3. Arki kaksivuotiaan tehopojan kanssa voittaa vauva-ajan mennen tullen! On ihan mahtavaa, kun pojan kanssa voi jo puuhailla, jutella, matkustaa ja käydä vaikka kahdestaan kahvilla. Pojan synnytys oli rankka (siis RANKKA), ja fyysinen toipuminen kesti kuukausia. Lisäksi podin synnytyksen jälkeistä masennusta. Tästä syystä vauva-ajasta jäi jotenkin tummasävyinen fiilis, jota ei ainakaan kirkasta muisto huonosti nukutuista öistä. Toisen taaperon voisin ottaa meille mielelläni, mutta edellisten kokemusten takia ajatus uudesta vauvasta kyllä hirvittää.

  4. Mun sydän sulaa vauvojen edessä. Voi että, ne on vaan niin sulosia ja ihania, hyväntuoksusia tuhisijoita..Oma pieni vauva, vastasyntynyt, oih. <3 Minun nuorimmainen on kahdeksan kuukautta, ja vauvakuume nostaa päätään, minä en voi sille mitään. Taaperoiden kanssa taas elämä on välillä hyvinkin rankkaa. Niin niistä vauvoista vain kasvaa taaperoita ja apua- kohta ne menevät jo kouluun!

  5. Minulla ei ole vanhempia lapsia joten en osaa sanoa, mutta vastasytnyneen äitinä voin kuvitella että 24/7 päällä oleva tuskainen huoli vähenee aavistuksen kun lapsesta tulee itsenäisempi ja tämä kasvaa. Sellainen olo että kun nyt osais edes päätään pidellä itse niin ei tarttesi pelätä et jotain sattuu. Kyllähän se arki varmasti helpottuu mitä enemmän lapsi oppii uusia asioita.

    • Ja ainakin lapsi osaa koko ajan paremmin kertoa, jos on joku hätä tai jonnekin sattuu tai on ihan vaan nälkä tai väsymys. Ei tarvitse arvailla, mistä mikin huutokohtaus johtuu. Voimia sinne alun huoleen, ei ole helppoa sekään; Joskin isomman lapsen uuden opettelun eri vaiheissakin saa olla huolissaan, kun itsesuojeluvaistoa ei ole nimeksikään.

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *