Norpan sillikiusaus eli hurja kuulumispostaus

Marraskuun loppupuoli on mennyt ihan hujauksessa ohi. Useana vuonna olen tehnyt jouluvalmisteluja hitaasti ja fiilistellen koko marraskuun, mutta nyt tuntuu siltä, että kuukausi on karannut käsistä ihan huomaamatta. Paljon ei ole ehtinyt kirjaamaan kuulumisia ylös, sillä paikasta toiseen on kiidetty sen verran vauhdikkaasti.

On ollut todella pitkiä koulupäiviä ja sellaisia päiviä, jolloin olen kirjoitellut esseitä tai lukenut tenttiin vain hetken ja hakenut lapsen aiemmin päiväkodista. Kaiken kiireen keskellä olen yllättänyt itseni selviämällä ainakin kaksi kertaa viikossa liikkumaan, pois lukien sen viikon, jolloin olin kaikista pahimmin flunssassa ja olo oli todella hutera.

Tällaisessa epäsäännöllisten kouluaikataulujen ympärille rakentuvassa arjessa on se hyvä puoli, että välillä ehtii räpsiä blogiin kuvia myös valoisaan aikaan ja ihastella aamulla auringon kimmellystä huurteisessa ruohikossa. Ja nähdä kaistaleen vaaleansinistä taivasta edes joinain päivinä muutenkin kuin luokan likaisen ikkunan läpi.

Vähemmän valovoimaisia räpsyjä on tullut otettua muutamasta blogitilaisuudesta, johon olen osallistunut viime aikoina.

Kiseleffin blogipaneelissa oli hurjan mielenkiintoista olla mukana ja viihdyin mainiosti, vaikka olin alun alkaen kauhuissani siitä, että jouduin menemään paikalle yksin. Kävin muun muassa Sugarilla tutustumassa ekologiseen kosmetiikkaan sekä ruokaan, ostamassa Kuutille minipienen löylykauhan Saunamarketista ja hypistelemässä herkullisia tavaroita sekä Vaatelainaamossa että Lumin kivijalkaliikkeessä.

Iltaan mahtui paljon hauskoja kohtaamisia liikkeissä ja showroomeissa sekä ajatusten vaihtoa muiden bloggaajien kuten paneelikeskusteluun osallistuneen Lähiömutsin sekä Pingurun-blogia kirjoittavan Petran kanssa. Oli kiva tavata!

Otin tiistaina lapselle päiväkodista sapattivapaata, josta muistin ilmoittaa ihan liian myöhään. Tuli jopa huono omatunto, sillä päiväkodin kanssa kommunikoiminen on sujunut taas todella kivoissa merkeissä eikä lapsen touhuista ole enää tullut jatkuvaa kurjaa palautetta. Uskoisin että tilanne tästä tasaantuu ja mahdollisen seuraavan rypyn tullessa rakkauteen reaktioni on kenties jo hieman lievempi.

Lapsi lähti kanssani touhuamaan ohjausryhmämme yhteiseen tapaamiseen, taloushallinnon tunnille, tutkimus- ja kehittämistoiminnan tunnille sekä kurkistamaan Reiman kevät- ja syysuutuuksia. Oli muuten todella jännää kuulla muun muassa, miten vaatteiden kulutuksen- ja vedenkestävyyttä testataan, miten mallistot syntyvät ja millaisia seikkoja vaatteiden infolappuja suunniteltaessa pohditaan ja mitä teemoja tulevissa mallistoissa on.

Pitkän päivän päätteeksi juustokakku auttoi keskittymään, vaikka olin silti varmasti porukan levottomin… Ja tietenkin suolakeksit, jotka pelastivat iltapäiväuniltaan kiukkuisena ja hikisenä heränneen taaperoavecin iltapäivän.

Ja onhan tässä järjestelty vanhempaintoimikunnan apulaisena Tonttudiskoa päiväkodille, kierrettyä kirpputoreja, tajuttu että kevään opinnot näyttävät kamalalta kaaokselta ja laiminlyötyä kodin siivousurakkaa omalla mittapuullani varsin radikaalisti.

Olen myös lähettänyt kymmeniä ja taas kymmeniä sähköposteja, polkenut pitkin Keravaa tapaamisissa, ajatuttanut miestäkin kaupungin laidan varastoalueille, puhunut puhelimessa, pähkinyt, suunnitellut ja neuvotellut.

Kaiken tämän jälkeen viikonloppuisten blogipikkujoulujen tarjoilupöydän tilanne näyttää erinomaiselta, ensinnäkin sisältönsä puolesta; Ja toisekseen siksi, että sekä ruokien, juomien että koristusten osalta mukaan on lähtenyt lähinnä paikallisia yrityksiä, joiden palveluilta olen käyttänyt vuosia. Minulle tuttuja, turvallisia, lähellä sijaitsevia ja hyviksi todistettuja palveluntarjoajia, jotka työllistävät lähiseudun väkeä. Ei huono, itse asiassa tosi hyvä!

Nyt vaan toivotaan, että kaikki vieraat tai edes suurin osa vieraista pääsevät paikalle, vaikka jokin flunssa-aalto kiertääkin taas maakuntia. Soisin myös että ruoka ja juomat maistuisivat ja pystyisimme nauttimaan olostamme, vaikka minikolmioomme täytyykin sovittaa parisenkymmentä henkeä, joista melkein puolet on lapsia…

Mitäs teille kuuluu – nyt kun marraskuu vetelee viimeisiään?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

 

4 kommenttia artikkeliin “Norpan sillikiusaus eli hurja kuulumispostaus

  1. Marraskuu on mennyt liian nopeasti täälläkin, kertoo varmaan jotain, että jouluhullun kämpässä ei ole vielä yhtään joulukoristetta esillä, enkä ole oikein päässyt siihen joulufiilikseen vielä, mutta ehkä se tästä vielä. Lahjat tosin olen jo kaikki hankkinut. 🙂 Ihanaa viikonloppua!

    • Tosiaalta parempi että marraskuu hujahtaa ohi kuin että se olisi tuskastuttavan pitkä? Meillä on tosiaan koristeita, mutta lahja-asiat onkin sitten ihan retuperällä…
      Kyllä se joulufiilis sieltä vielä tulee!

  2. Tänne Keski-Suomeen kuuluu hyvää vaikkakin väsynyttä meininkiä. Blogipikkujouluja odotetaan innolla! Välillä ei meinaa tajuta mikä päivä on menossa, mut onneksi viikolla on aika rauhallista ja saa olla kotona. Mitään ei oikeastaan ole tullut tehtyä kuin pidettyä kotia pystyssä.

    • Ei mikään ihme jos väsyttää. Olin vauva-ajan alussa niin poikki ettei ole tosikaan ja vain kerhot ja harrastukset pitivät kiinni viikonpäivistä ja päivämääristä. Mutta pääasia lienee että voi kuitenkin sanoa, että kuuluu hyvää. 🙂

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *