Surumieltä iltasella

Tiedän, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta muutamana kuluneena päivänä lapsi on saanut päähänsä ruveta hölmöilemään päiväkodissa, kuten blogin Facebook-sivulla jo päivittelinkin.

Alle kaksivuotiaan hölmöily on todennäköisesti kaikkea muuta kuin suunniteltua ja vielä todennäköisemmin vain ohimenevä vaihe. Sun muuta sellaista. Vähän ihmetyttää moni asia tähän liittyen, muta kirjoitan siitä pidemmin, kunhan saan itseni koottua.

Harmittaa ja kierin itsesyytöksissä ja tihrustan itkua siitä, miten olen varmasti tehnyt lapseni kanssa ihan kaiken väärin. Ja sen lisäksi olen kamalassa flunssassa. Saan tolkuttomia yskänpuuskia, lämpö on koko ajan vähän koholla, pää tukossa ja niveliin särkee.

Taitaapi olla näitä iltoja, jolloin täytyy vain antaa hetkeksi surkeudelleen valta ja mennä peiton alle itkemään.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

8 kommenttia artikkeliin “Surumieltä iltasella

  1. Jos ei maksa veden käytöstä kulutuksen mukaan, vaan x euroa joka kuukaus, niin suihkuki on aika kiva paikka itkeä (jos on oikeesti kivoja paikkoja itkeä..). Ite ainaki tykkään enemmän suihkusta ku sängystä tähän ”aktiviteettiin”. Saa samalla naaman pestyä kyynelistä ja ei tarvii niin paljon nessuja.

    Mut sä oot mahtava ihminen, ystävä ja äiti :). Lapsilla vaan on erilaisia vaiheita, joille ei voi mitään – saatika sille, että tauti osuu samaan väliin ku nää vaiheet. En nyt yritä sanoa, että älä itke. Itkeminen tekee ihan hyvää sillon tällön :). Meinaan vaan, että kyllä tää asia selviää ja Kuutista tulee vielä oikein järkevä ja ei-tulevia-työkavereitaan-pureva tämän yhteiskunnan täysivaltainen jäsen – sitten joskus vuosien päästä :D.

    Eipä taas vaihteeks hirveesti päätä eikä häntää, mut ei se mitään.. Oot rakas <3

    • Pitääkin testata, kun tarvetta itkupaikalle ilmenee seuraavan kerran, perustelut vakuuttivat!

      Tuo ei-työkavereitaan-pureva kyllä lohdutti! Että koulukavereita voi vielä vähän järsiä, mutta työikään mennessä se loppuu. 😉

      <3

  2. ”Parents are not 100% responsible for every action their child takes. Children are separate human beings from their parents. They are not a piece of clay that we can mold into any shape we desire.” ( poimittu joskus http://www.nocrysolution.com sivulta)

    Itsekin syyllistyn usein ensin syyttämään itseäni lasten käytöksestä. Mutta yllä oleva teksti on mun mielestä ihanan vapauttava.

    P.S. Kaksivuotiaana lapsi on väkivaltaisimmillaan.

    • Hyvä teksti kyllä ja sopi tilanteeseen mainiosti. Itsensä syyttäminen lasten käytöksestä on kaksipiippuinen juttu: Toisaalta on hyvä, että osaa arvioida omaa vanhemmuuttaan oma-aloitteisesti, mutta liika syyllistyminen ja analysointi on toisaalta pahasta.

  3. Olipas sulla Faceseinällä hieno lappu päiväkodista, siellähän luki, etttä hyvin on nukuttu ja ruokaakin otettu lisää. Asiat ovat siis ihan hyvin 🙂

    Pureminen on ilmeisesti vähän vaikea juttu, tylleröinen on kova puremaan hampaitaan, paidanhelmaa tms, harvemmin ihmisiä. Tylleröisen erityisalaa on silmien kaivaminen päästä, mistä me otetaan yhteen tasaisin väliajoin. Mutta uskon, että sekin loppuu, kun tarpeeksi ärisen.

    Ja jos kaipaat harmiseuraa, niin mä voin paljastaa, että mälläsin tänään meidän auton kyljen autotallissa ihan tuosta noin vain, ilman mitään syytä. Melkoinen v******käyrä heilahti saman tien ]:( Kaskovakuutukselle kiitos, saamme siltä melkein kaiken….

    • Suurimman osan ajasta noissa lapuissa on lukenut että iloinen, tyytyväinen kaveri, otti kaikkea ruokaa lisää ja nukkuin 1,5h. Siksi tämä käänne vesikauhuiseksi tappelijaksi järkytti hlökuntaa.

      Huh, tuo silmien sörkkiminenkin kuulostaa aika ilkeältä. Ärisemisen toistoa ja toistuvaa ärisemistä, ei siihen kai muu oikein auta.

      Kävinkin kommentoimassa jo tuota mälläystäsi, toivottavasti harmi alkaa olla hiljaksiin laantunut.

  4. Kaksivuotiaana lapsella ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja olla muiden lasten kanssa ristiriitatilanteessa. Niille ei vaan voi mitään.
    Toi vaihe menee ajan kanssa ohi, kun lapselle opetetaan (se sata ja miljoona kertaa) ettei saa purra/lyödä/jne. Ja opetetaan toki mitä voi sen sijasta tehdä (silittää/tehdä vaihtokauppa leluista/jne)

    • Juuri näin! Musta tuntuu, että suurin ongelma on se, ettei joku aikuinen ehdi päiväkodilla olemaan koko ajan läsnä opettamassa ja sitten tulee konflikteja. Toivottavasti olisi edes suurimman osan ajasta. 🙂

Vastaa käyttäjälle M (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *