Jouluaaton hulinat

Ohohhh, kuumaa puuroa!

Äidin joulukoristeluja.

Joulupukki toi mukanaan ahkion, joka jäi anoppilaan odottamaan lumen tuloa.

Portaiden alla asuu tonttuklaani.

Pikkuveljen pakollinen väkisinhalaus.

Ihan koko ajan ei jaksa olla seurallisella tuulella.

Koiralta on kielletty pääsy uudelle sohvalle, mutta jos näin aattona edes?

Muutamia kaloja.

Lahjoja kuusen alla.

Koira on ylennetty pehmopuputelineeksi.

Tätä pakettia et joudukaan kantamaan, sillä se on isille.

Jouluiloa.

Silkkaa hauskuutta, uudessa takissa.

Kenen lahjakasa mahtaa olla kyseessä: Palovaroitin, makeisia, sukkia ja viiniä.

Muikeana joulunpunaisissa.

Ensimmäinen kattaus.

Vietimme jouluaattoa tutuksi käyneellä konseptilla. Juttelimme, saunoimme, söimme joulupuuroa ja avasimme lahjoja minun vanhempieni luona aamusta myöhäiseen iltapäivään. Jälkimmäisen osan päivästä eli alkuillasta alkuyöhön vietimme miehen vanhemmilla joulupäivällisen, lahjojen avaamisen ja yhdessäolon merkeissä.

Monet jättävät lapsia saadessaan aaton kyläilyt väliin ja viettävät joulun kotosalla, mutta meille aaton juhlistaminen, ei vain yhdessä vaan jopa kahdessa kyläpaikassa, ei ole tuntunut ongelmalliselta; Ovathan kummatkin paikat vain muutaman kilometrin päässä kotoamme. Lahjat olemme yleensä siirtäneet oikeisiin osoitteesiin jo aiemmin eikä kotia toisaalta tarvitse virittää valmiiksi vierailuille. Ruokaakin varaamme jouluksi kaappiin maltilla, sillä välipäivinäkin piipahdamme usein jonkin sortin rääppiäisissä.

Lapsella oli aattona hurja vauhti päällä, olihan molemmissa joulunviettopaikoissamme liuta mukavia ihmisiä, rutkasti hyvää ruokaa ja naposteltavaa sekä lahjoja, joista paljastui kaikenlaisia uusia leluja. Kävipä miehen vanhempien luona myös joulupukki, joka ilmaantui ison paketin kanssa paikalle, kummisetä J:n kadottua hämmentävän pitkäksi aikaa autotallin uumeniin.

Kierrokset jatkuivat myös joulupäivänä karkuun juoksemisen, pyyntöjen sivuuttamisen ja yleisen sähläämisen muodossa. Onneksi huomio oli helppo kiinnittää muun muassa uudenuutukaisen automuistipelin tai ukulelen tutkimiseen. Paketista paljastunut uusi takki oli aaton lisäksi päällä pitkän aikaa vielä joulupäivänäkin; Se on ilmeisen mieleinen, vaikka onkin vielä hurjan iso, kokolapussa kun lukee (ihan tarkoituksella) 110.

Hyvää ruokaa kuten erilaisia juustoja, kattavan kalapöydän antimia, rusinakiisseliä ja uuniriisipuuroa, läheisten seuraa, kynttilöitä, joulusauna, makeita ja suolaisia herkkuja, osuvia lahjoja ja sen kummemmin ohjelmoimatonta yhdessäoloa – olipa taas mainio aatto. Kiitoksia vain isännille ja emännille!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Jouluaaton hulinat

  1. Mä kyllä nyt kuulun niihin, jotka lopettaa jouluna paikasta toiseen juoksemisen. Tämä joulu siis vietettiin kolmessa eri paikassa (tai jos viime viikonloppu lasketaan mukaan, niin neljännessäkin piti vierailla). Mä koin jo ennen joulua suurta ahdistusta siitä, että pitää ajella paikasta toiseen siksi, että muut haluaa ja tavallaan vaatii.

    Ens jouluna meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko lähdetään matkalle jonnekin lämpimään tai sitten ollaan vaan kotona ja kaikki halukkaat saavat tulla meillä käymään. Mikään jouluruoka-fani mä en tosiaan oo, joten mitään joulupöytää mä en kyllä tekis.

    Huoh, miten tää ahdistaakin niin.

Vastaa käyttäjälle Jenn- (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *