Lapsen kuvaaminen joulukortteja varten jäi hieman viime tippaan. Eri korttifirmojen sähköposteissaan painottava vihoviimeinen päivä tilata kuvakortit lähestyy uhkaavasti.
Päätimme siis istuttaa lapsen eilen alas (hahah, niinhän se juuri toimii vauhtitaaperon kanssa!) ja ottaa kuvia, olkoonkin että ulkona oli pilvistä ja harmaata. Seuraava hetki, kun tulemme olemaan keskipäivällä lapsen kanssa kotona, olisi nimittäin ollut liian myöhäinen tilaamisen kannalta. Kirottu kaamos!
Koska en halunnut kuviin aimoannosta keltaista keinovaloa, jouduimme tyytymään vähäiseen saatavilla olevaan luonnonvaloon. Se näkyikin monissa kuvissa rakeisuutena ja tarkennusongelmina.
Kaiken lisäksi keksimme, että jonkin eläimemme saaminen mukaan kuvaan olisi sympaattista ja kehotimme lapsen silittelemään sängyllä nukkunutta Peppiä. Huomaatteko, kuinka hurjan hyvillään kissa oli häiriöstä? Se vaihtoikin maisemaa sangen nopeasti.
Joulukorttikuvamme ei tule olemaan valokuvauksellisesti mikään tekninen mestarisuoritus valotuksineen ja tarkkuuksineen, mutta ainakin siinä on sellaista iloa ja riemua, mitä toivoisin löytäväni itsestäni jouluaattona, joululomalla ja uuden vuoden kynnyksellä.
Postauksen kuvituksena on ei– tai ehkä-kategoriaan päätyneitä kuvaehdokkaita, asianosaiset näkevät lopullisen kortin sitten joulun lähettyvillä.
Millaisia kortteja aiotte lähettää? Ostettuja, digitaalisia, itse tehtyjä, vai valokuvakortteja? Lähetättekö kortteja ylipäätään?
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Tossa viimeisessä on ainakin kiva asetelma, toivottavasti niistä tuli vielä parempiakin otoksia. Me askarrellaan kortteja, kaikkien kolmen lapsen saaminen samaan onnistuneeseen kuvaan on sen luokan haaste, että en lähde edes yrittämään. Yksi vuosi saatiin joskus syyskuussa ihan sattumalta tosi söpö yhteiskuva ja siitä ihan vain liimasin tulosteet korttien sisäpuolelle.
Meillä oli kerran kortissa koira ja molemmat kissat ja sekin oli aika haastavaa. ;D
Punnitsin myös askartelua vaihtoehtona, mutta totesin että jos ei kuvat onnistu niin jokin kiva, kotimainen kortti olisi tässä opiskelukiireessä realistisempi vaihtoehto, Kanelimaalla, Polkka Jamilla ja Joutomaalla on ainakin ollut mieleisiäni. Mutta onneksi saatiin kelvollinen räpsy aikaan.
Meillä kävi kotona ihan valokuvaaja otamassa pojan 1-vuotiskuvat ja samalla pari tonttukuvaa. Tuli kyllä ihania kuvia ja vaikka vähän maksoikin, niin kerranhan tuo vuoden täytti. Tilaan siis noista tonttukuvista joulukortit.
Tunnelma ja hyvä mielihän noissa joulukorttikuvissa on tärkeintä, joten älä huoli 🙂
Mehän käytiin siellä perhekuvauksessa viime joulun alla ja silloin olikin sitten kuva ihan viimeisen päälle.
Ja onhan se kivaa, että tulee välillä otatettua kuvia ammattilaisella, tänä vuonna se ei vain oikein tuntunut luontevalta missään välissä.
Hyvä fiilis ja pylly edellä puuhun siis!
Nojoo, meillä on tonttukuva photoshopissa tälläkin hetkellä auki vähän sellasella ”mitä-ihmettä-tälle-oikein-tekisi”, kun ainoa hyvä otos kersasta on sellainen, jossa sillä on isin puhelin hyvin näkyvästi kädessä. FOR REAL?! Varmaan nelkyt kuvaa ja yks melkeinhyvä. Tulee ikävä viime vuoden tonttukuvia kun ainoa ongelma oli, että kakara pysyy hereillä tarpeeksi kauan jotta kuvia saadaan otettua 😀
Luovutin korkeiden odotusteni kanssa ja iskettiin tilaukseen se paras noista keskinkertaisista. Aina ei voi voittaa. 😀
Samlla linjalla mennään, marraskuun pimeinä iltoina ototetusta vastahkoisesta tonttutytöstä otetaan edes jotenkin mukiinmenevä yksilö ja lähetetään Ifolorille. Hyvä kun luin tämän postauksen niin muistin sen viimein tehdä 😀
Kolmannen kuvausyrityksen alkaessa päätin, että jos nyt ei tule kelvollista niin sitten jää kortit lähettämättä. Sitten keksin sen veikeiden hymykuvien salaisen aseen: piparkakut. Muutama keksi Tytöllle käteen ja alko hymyilyttää kameran edessä. 😀
Nim. merk. Omaa silmää miellyttävät 1-v kuvat ovat vielä ottamatta, lukuisista yrityksistä huolimatta.
Itsehän kiitän asian muistamisesta Ifoloria (kortit muuten painetaan Keravalla ;), sillä sain kaksi (!) sähköpostia, jossa muistutettiin tilausajoista. Minnehän olen sähköpostiosoitteeni pistänyt…
Meillä kuvia otettiin kahdesti ja todettiin, että tällä saaliilla mennään. Kaksivuotispäivän kunniaksi ajattelin kyllä ottaa yhteyttä johonkuhun valokuvaajaan, kun virallisia 1-v kuviahan emme otattaneet.
Ihania kuvia, tuo viimeinen on jotenkin ihan huippu:)
Eka ajattelin että lapset korttiin, mutta tajusin ettei näitä neljää saa pysymään sen vertaa paikallaan…Siirrymme suunnitelmaan B ja askartelemme kortit:) Kortteja lähtee jotain 20 kappaletta joka joulu, askartelu on huippukivaa lasten kans kun ei välitä glitterliimasta väärissä paikoissa, esim. tukassa, sohvassa, isän hanskoissa jne…
http://mamainprogess.blogspot.fi/
Se kivoin kuva, tosin sekin hieman epätarkka ja huonosti valottunut, löytyi juurikin noista sängylläriehumis-joulupallojenihmettelykuvista. Meinasi kyllä pallot hajota kun lapsi mellasti.
Me lähetetään varmaan joki 40 korttia. O-ou. 😀