Ihan lopussa

Olen ladannut itselleni tiistai-iltoihin melkoisen urheilunakin. Minulle ei niinkään ole ongelmallista tehdä monipuolisesti erilaisia urheilusuorituksia vaan ongelma on ennemmin se tekemään ryhtyminen. Logiikkaani seuraten onkin erinomainen idea kiskaista kerralla kolme tuntia liikuntaa ”kun nyt kerran on selvitty salille asti”.

Aina välillä joku kyselee, että mitä oikein puuhaat siellä salilla (tai oikeammin kuntokeskuksella), joten olkaapa hyvät; Illan ”liikuntalukujärjestys” näyttää seuraavanlaiselta:

18.00-18.55 Vauhticrossing
Vauhtikestävyyden harjoittelemista crossing-laitteilla. Tunnilla kiivetään haastavia mäkiosuuksia, mäkiosuuksien jälkeen palautellaan reilusti. 

19.00-19.25 Sali
Olotilasta riippuen saliohjelman käymistä läpi, keskittyen joko alakroppaan tai yläkroppaan

19.25-20.10 Afrotanssi 
Sekoitus erilaisista afrikkalaisista tanssityyleistä helpolla koreografialla.

20.10-20.40 Ohjattu venyttely
Perinteinen venyttelytuokio, jossa tehdään miellyttäviä huoltavia venytyksiä koko keholle.

Ja koko komeus kruunataan tietenkin polkemalla kuntokeskukselle ja takaisin kotiin. Voin sanoa, että kun koetin saada pyörää liikkeelle kotimatkaa varten, meinasi itku tulla – ihan oikeasti, ei kuvainnollisesti. Onneksi lihakset antoivat vähän periksi, kun pääsin vauhtiin.

Nyt makaan sängyssä, lämpöpussi juilivien polvien päällä ja ryystän vuorotellen Pepsiä ja vettä. Kyllä sitä aina välillä miettii, että mistä oikein viiraa.

P.S. Täytyy vielä todeta, että eipä tällä(kään) repimisellä ole mitään helvetin vaikutusta painoon. Kuten arvata saattaa. Anteeksi kielenkäyttö, mutta kyllä välillä korpeaa aika jokaikistä sopukkaa; Kaikki vaivannäkö on ihan yhtä tyhjän kanssa. Suurimman osan ajasta virkeämpi olo ja parempi yleiskunto ovat mainioita motivaation lähteitä, mutta edes joskus olisi kiva nähdä vaikutuksia myös vaa’alla. Joten te jotka huutelette että liikut vaan enemmän niin laihdut, kertokaa toki, kuinka saakelin monta tuntia päivässä sitten pitäisi liikkua?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

6 kommenttia artikkeliin “Ihan lopussa

  1. oho. aikamoinen setti. reipas olet!

    Oletko katsonut Jutta ja puolen vuoden superdieetit? Aika mielenkiintoinen ja motivoiva ohjelma jos ei anna muutamien yksityiskohtien häiritä 😉
    Mielestäni on ihana nähdä kuinka ihmiset omaksuvat uudenlaisen elämäntavan ja saavat puhtia elämäänsä.

    Enkä nyt kyllä tarkoita, että sinun pitäisi hankkia uusi elämä. Olet kaunis juuri tuollaisena.

    • Olen katsonut Juttaa vaan pätkissä ja nekin jo ärsyttivät. 😀

      En jotenkin usko puolen vuoden superdieetti-ajatteluun vaan siihen, että pitäisi löytää tasapaino omiin syömisiin ja liikkumisiin. Toisilla se on helpompaa ja liikkumavaraa spontaanille syömiselle on enemmän, kiitos geenien ja aineenvaihdunnan, mutta kaikilla varmaan jotain tasapainoilua vaaditaan.

      Paino ei ole ainut, mihin syöminen vaikuttaa, niillä joilla se ei ole ongelma, ruokavalio voi näkyä ihossa, jaksamisessa, unenlaadussa jne. Ja useimmilla varmasti näkyy vähän kaikessa.

      Kyllä liikunta on ainakin jaksamista tuonut, sillä aloittaessa olin yhden tunnin jälkeen koko illan väsynyt ja kiukkuinen, nyt vasta tuo kolmen tunnin putki vetää mehut pois. Ei huono kunnonkohotus vuoden urakalle. 🙂

  2. Satunnainen vierailija täällä hei 🙂 Olen itse aktiiviliikkuja mutta vuosia olin aina terveellisestä miinuskaloriruokavaliosta ja liikunnan määrästä riippumatta normaalipainon ylärajoilla. Painolla oli yksi ainoa suunta, ylöspäin. Käydessäni lääkärissä erään kerran päätti lääkäri ottaa muutamia rutiiniverikokeita, ja kas, löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkkeiden aloituksen myötä paino alkoi pudota tekemättä mitään elämäntapamuutoksia. Myös muutamat ”persoonalliset ominaisuuteni” kuten laiskuus/väsymys ja alakuloisuus poistuivat.
    Toivoisin, että kaikki joilla on probleemaa asian kanssa menisivät lääkäriin – koska mitä kauemmin kamppailee asian kanssa yksin, niin sitä enemmän niitä ”hukkaan heitettyjä” vuosia on jos joku lääketieteellinen syy löytyisikin.

    Vaikka aluksi tuntui vaikealta löytää motivaatiota liikkumiseen kun paino ei pudonnutkaan, niin jäin koukkuun. Sittemmin paljastui, että läheisten mielestä ei ole syytä harrastaa liikuntaa jos se ei laihduta, ja suosittelivat että vähentäisin liikuntaa jos siitä ei ole mitään hyötyä. 😀

    Kiitos muuten foodie-vinkistä, pitihän se ladata puhelimeen kun esittelit sen niin perusteellisesti että en voinut vastustaa 🙂

    • Kiitos kommentistasi!

      Meillä on suvussa aika pahaa kilpirauhasen vajaatoimintahistoriaa ja sitä on testattu jo joskus vuosia sitten. Tuolloin arvo oli kehno, mutta viitteiden rajoissa. Nyt paino, ihon kunto ja väsymys ovat oireilleet niin poikkeavasti että aion käydä otettamassa kokeet uudestaan. Ihanaa kuulla positiivisia kokemuksia lääkityksen onnistumisesta!

      Toivotaan että Foodiesta on iloa. 🙂

      • Mullakin oli toinen arvoista viiterajoissa, mutta useimmissa labroissa on eurooppalaisittain aika laajat ne viitearvot ja niitä ollaan tarkistamassa. Jos ovat viitearvojen rajalla niin kannattaa kokeilla olisiko lääkityksestä apua. Jos siis sattuu suopea lääkäri joka suostuu määräämään nappeja testaamisen ilosta.

        Tsemppiä, toivottavasti syyllinen löytyy!

        • Näin äitinikin sanoi, hänellä kun olivat arvot rajoissa, mutta olo kurja. Katsotaan miten lääkärin kanssa käy!

          Kiitos tsempeistä!

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *