Musikaalinen erhe

Jos olette kuunnelleet Ipanapa Räppiä, tuota mainiota lastenlevyä, jolta räppiskeptikkoäidinkin korvaan on jäänyt pari lihavaa korvamatoa, saitte otsikosta ehkä omanne, olkaa hyvät.

Lapsen musiikkikasvatus, se on mietityttänyt viime aikoina jonkin verran; Milloin se pitäisi tosissaan aloittaa, miten ja kenen toimesta?

Meiltä löytyisi kotoa verrattain pätevä musiikkikasvattaja: Mies on nimittäin kaiketi ihan musikaalinen, sillä hänellä on yksi hyvin hallussa oleva instrumentti sekä pari ”leikkisoitinta”. Laulutaitokin teoriassa löytyy vaan ei kovin hääppöistä lauluääntä.

Minä taas olen sekä rytmitajuton että sävelkuuro, minkä kuka tahansa tanssimistani katsellut tai lauluani kuunnellut voi vahvistaa. Pöhköintä jutussa on se, että lapsen musisointisuosikista, aikuisen kanssa laulamisesta, vastaan silti minä – mies kun odottaa kuulemma instrumenttiopetukselle otollista ikää.

Onneksi päiväkodin viikko-ohjelmaan kuuluu yhdestä kahteen yhteistä lauluhetkeä ja hoitajat laulelevat lapsille muutenkin. Ja onhan lapsella ainakin pari musikaalista isovanhempaa sekä kolme laulu- ja soittotaitoista kummia. Heitä koetan työllistää musisointihommiin aina kun tapaamme ja muistan asian. Tosin lapsi raahaa kyllä oma-aloitteisestikin sukulaisiaan piano- ja kitarahommiin.

Lapsella tuntuisi riittävän intoa loputtomiin, sekä soittamiseen, laulamiseen että mukana jammailuun. Lauluun ryhdytään kesken leikkien ja aikuisiakin pyydetään laulamaan erilaisia lauluja. Uudet soittimet leikkisaksofonista ja rummuista ihan oikeaan huuliharppuun kiehtovat. Tosin klassiset lasten ensisoittimet, erilaiset marakassit, ovat saaneet osakseen vain laimeaa kiinnostusta. Liekö niissä liian hiljainen ääni?

Oikeita nuottikirjoja lapsi ei sentään jaksa käyttää: Nehän ovat hurjan tylsän näköisiä. Sen sijaan joululahjaksi saatu kuva-sanakirja on kovaa soittokirjakamaa. Kuutamosonaatti on ihan passé, tosimuusikot soittavat punaista kissaa tai Papan laivaa.

Lapsen innostus musisointiin on tarttuvaa ja johtaa usein myös koomisiin tilanteisiin;
Mies koetti kerran saada lapsen touhuamaan jotain omia hommiaan hetkeksi. Hän käski tätä laittamaan pehmoeläimensä nukkumaan ja laulamaan niille unilaulun.

Lapsi kantoi kaksi pupuaan ja Myyränsä sänkyyn, peitteli ne, juoksi hakemaan joululahjaksi saadun ukulelensa ja rämpytti soitintaan mylvien samalla ”unilaulu, unilaulu, unilauluuuuuu”. Vähän kyllä nauratti, sillä olisi pitänyt olla kuolemanväsynyt voidakseen nukahtaa siinä maailmanlopun metelissä.

Millaista musiikkikasvatusta olette saaneet tai tarjonneet lapsillenne? Ja mikä on päiväkodin, harrastusten ja koulun osa sopassa?

P.S. Videolla on vähän pojan musiikkihommia, lisää löytyy instagramista.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

8 kommenttia artikkeliin “Musikaalinen erhe

  1. Lämpimästi suosittelisin muskaria. Keravalla muskareita on tietääkseni vain Keravan musiikkiopiston puitteissa, mutta jos matkustus ei hirvitä, pääsee Järvenpäähänkin kätevästi ja siellä on sekä musiikkiopiston että MLL:n muskareita. Hiljaisimpiinkin soittimiin kannattaa kannustaa: niissä on erilainen sointi kuin äänekkäämmissä soittimissa, mikä omalta osaltaan kehittää korvaa huomaamaan soittimien eroja. Konsertit ovat kans aika must: Keravalla on joskus Keuda-salissa keikkoja ihan muksuperheitä ajatellen. Suosittelen lämpimästi myös Frööbeleitä (nimimerkillä ”Itse kävin keikalla just viime vuonna ja olin kuin nelivee taas uudestaan”)

    • Muskari olisi lapsen mielestä varmaan ihan huippujuttu, mutta kun vanhemmista kumpikaan ei halua mennnä muskariin. :’D Mies ei ole ikinä käynyt muskarissa ja minä olen käynyt töiden puolesta liikaa.

      Konserteissa voisi käydä enemmänkin, toistaiseksi ollaan käyty vasta yhdessä Konstin musiikkinäytelmässä ja toiseen ollaan menossa, mutta muitakin voisi katsella sillä silmällä. Niissä on vain usein musiikit tosi kovalla, niin kovalla että itseänikin sattuu korviin. :/

  2. Voi, ihanan suloinen pieni 🙂 Sitä muusikkona toivoo, että omalla lapsella olisi kiinnostusta myös musiikkiin, ettei lapselle tuli tunnetta että kotona saa kuulla ihan tarpeeks ettei jaksa enään kiinnostaa, mutta toisaalta täysin musiikista ymmärtämätön mies tasapainottaa 😀 Itse sain todella hyvän musiikkikasvatuksen ja siksi kai ammatissa olenkin 🙂 Oma pieni on masussa vielä kasvamassa niin musiikkikasvatusta saa vielä miettiä, mutta koitan välttää tuputtamista ja antaa kiinnostuksen kasvaa jos on kasvaakseen. Laulan ja soitan jo nyt masulle, muun laulannan ohessa niin eiköhän sama jatku sitten kun vauva on syntynyt ja muskariin tietysti mennään 🙂

    • Muistaakseni olin itse lapsena kiinnostunut musiikista, mutta jossain vaiheessa kun koulumusiikissa jaettiin porukka soitto-/laulutaitoisiin ja niihin muihin surkimuksiin, kiinnostus lopahti, mikä on sinällään harmi. Olisi kiva, jos muutkin kuin monilahjakkuudet saisivat mahdollisuuden nauttia musiikista.

      Tuskinpa siis kiinnostus lopahtaa ns. ylitarjontaan, mutta jos on hirveät paineet siitä, että pitäisi olla erityisen lahjakas kaikilla/joillain osa-alueilla niin se voi kyllä aiheuttaa vastarintaa.

      Mutta kuulostaa siltä, että teillä mennään ”musiikin ilo” edellä. 🙂

  3. Voi miten ihana! Hienosti hän laulaa. 🙂 Me aloitettiin vauvamuskari 3 kk:n iässä ja ollaan jatkettu tähän päivään asti. Kotona on instrumentteja laidasta laitaan ja ne kiinnostavat poikaa (1 v 9 kk) urheiluvälineiden lisäksi enemmän kuin lelut. Hän osaa ise vaihtaa cd-levyn soittimeen ja kuuntelee lähinnä Robinia tanssien ja mukana laulaen.

    • Mulla on vähän muskarimorkkis kyllä, kun tuntuu siltä että lapsen kanssa pitäisi harrastaa vaikka mitä ja itse en ole vaan saanut aikaiseksi tuota muskarihommaa, kun koen sen jotenkin tosi vaikeaksi. Lapsen mielestä se olisi varmasti kivaa!

      Olen muuten kuullut tosi monilta, että Robin on pienten suosiossa, aina 1,5-vuotiaasta eteenpäin. Mikähän siinä niin erityisesti viehättää?

  4. Oi miten hienoa laulua!! Meillä on ollut musiikin kanssa ihan kotikasvatusta, toki lapsella on jo soittimia (kaksi kitaraa, marakassit) ja isiltä löytyy liuta kitaraa, bassoa ja kosketinsoitinta. Kummisetä kunnostaa nuotteihin ja erikoisempiin siottimiin, kuten trumpettiin. Hoidossa tulee oma osansa, paljon laulavat ja kuntelevat musiikkia sielläkin.

    Toistaiseksi lasta ei kuitenkaan kiinnosta lastenlaulut alkuunkaan vaan suurimmat jamit saa aikaan Psy:n Gagnam Style sekä Kornin melkein koko tuotanto. Toi Korn on sellanen, millä saa lapsen vaikka hereille täydestä unesta joten lienee äidinmaidosta tullut se. Nimim. äiti tietää ettei lapsi ole ihan normaali.

    • Kuuttia kiinnostavat lastenlaulut, jos niitä lauletaan aikuisten kanssa, koneelta soitettuina sen sijaan ei. Ns. ei livemusiikkina kiinnostavat vaan hullut bilebiisit, eli nopeat ja bassovoittoiset. Psy varmaan olisi kova sana täälläkin. 😉

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *