Kävimme tiistaina äitini ja Kuutin kanssa tiistaina taide- ja museokeskus Sinkassa: Täytyyhän uusimmat näyttelyt käydä aina tunnollisesti katsastamassa, mielellään heti näyttelyiden auettua, kun paikka on ihan nurkan takana!

Edellisenä viikonloppuna auennut näyttely, Pilvenpitelijän tiellä, piti sisällään muun muassa Inka Niemisen painovoiman kanssa leikitteleviä puuveistoksia ja Kirsi Kaulasen satumaisen herkkiä ja kauniita, metallisia veistoksia sekä kuten lapseni sanoi ”kukkatalon”. Anne Meskanen-Barmanin vedenalainen maailma ihmetytti ja ihastutti sekä seurueemme aikuisia jäseniä että eritoten lasta.

Paikallishistoriaa valottavaa Sirkushevoset sairastaa-ikkunanäyttelyä emme ehtineet kurkistaa ajatuksen kanssa. Onneksi muistomerkin historiaa ja sen kunnostustyön vaiheita avaavan näyttelun voi käydä kurkistamassa vaikka ohikulkumatkalla. Hankkeessa kerätyt valokuvat ja tavarat tuovat hauskoja näkökulmia siihen, miten kaupunkilaiset voivat ottaa jokin taideteoksen omakseen.

Ihan rakkaudesta taiteeseen ja lähimuseoon sanonkin, että käykäähän (vaikka jonain sellaisena päivänä kun ulkoilukelit ovat kehnot) kurkistamassa näyttely aikuisten kesken tai lasten kanssa. Katseltavaa riittää juuri sopivasti eikä hintakaan huimaa päätä. (Aikuisten lippu on vitosen, alennuslippu kolme euroa ja alle 16-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.) Joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina pääsee vieläpä ilmaiseksi sisään!

Kuten huomaatte, sain 52-viikkoa-yhteiskuvaprojektin kahdeksannen viikon kuvat ujutettua kätevästi museoraporttiin. Olisivatko tällaiset toteutukset jatkossa (ainakin välillä) mielekkäämpiä? VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ