Hoot hoot eli pääsiäisen pöllöarvonta

No nyt pukkaa arvontaa, mutta sillä saralla ehtikin olla hiljaista jo pidempään. Kuten pöllöhulluuspostauksessa mainitsin, sain Playtraylta arvottavaksi KG Designin tuotteita. KG Designin tuotteita yhdistää kestävyys, värikkyys ja hauska muotoilu. Kaikki tuotteet on valmistettu silikonista.

Arvonnassa voit voittaa jonkin seuraavista pöllötuotteista:
Mr Ugglya voi käyttää koristeena, säästölippaana tai pienten tavaroiden säilytyspurkkina. Ugly-pullonkorkki sopii viini-, olut- tai mehupulloihin. Se pitää juoman oman maun pullossa ja muut maut pullon ulkopuolella. Pöllökuvioinen pöytätabletti on helppo puhdistaa eikä se värjäänny.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla minkä tuotteen haluaisit voittaa. Kurkista saatavilla olevat värit Playtrayn verkkokaupasta ja kerro kommentissa myös väritoiveesi. Arvonta päättyy 29.4. 

P.S. Jos löydät verkkokaupasta jotain muuta ihanaa, malta hetki, myöhemmin saatat saada halajamasi edullisemmin…

Tiedätkö miksi leiriläinen oon?

Tässäpä teille valokuvapostikortteja pääsiäisleiriltä.

Eilisen ohjelmaan on kuulunut majoitteiden pystyttämistä ja pihakeittiön kasaamista, koirien kanssa remuamista, bofferointia, jousipyssyillä ampumista, kyykkäturnaus ja auringossa paistattelua. Tänään jokainen ikäryhmä saa juuri heille suunnattua ohjelmaa ja illemmalla järjestetään suuri pääsiäismunien etsintä, joten minun täytyy luikahtaa metsään piilottamaan rajatulle alueelle satoja pieniä suklaamunia…

Kuutti on viihtynyt muuten erinomaisesti, mutta päiväunille oli vaikeaa nukahtaa vieraassa saunatuvassa. Yöunille nukahtaminen kävikin jo paljon kivuttomammin. Lapselle on riittänyt hoitajia ja sylejä. Toisaalta tällä on riittänyt hommaa koirien jahtaamisessa, kepeillä leikkimisessä ja ympäristön tutkimisessa siinä määrin, ettei hän ole paljoakaan malttanut oleskella kenekään sylissä.

Kun olen saanut seurata, miten mukavaa lapsella on, en ole katunut yhtään sitä että päätin ottaa lapsen leirille mukaan ja viettää yhteistä aikaa sen sijaan että lapsi lähtisi isovanhempiensa kanssa mökille. Sitäkin vaihtoehtoa nimittäin tarjottiin, mutta harjoittelun ja muiden (opiskelu)hommien vuoksi vähiin jääneen yhteinen ajan vuoksi halusin viettää pitkän viikonlopun yhdessä lapsen kanssa.

Leiripaikka on osoittautunut kompaktiksi ja viihtyisäksi. Miesparkani joutuu tosin nukkumaan laavussa, sillä koiria ei saa viedä sisätiloihin. Häntä varmaan harmittaa hurjasti ettei hän joudu kuunteleman lapsen yöheräilyjä tai aikaisen aamun hulinoita vaan hän saa nukkua omassa ylhäisyydessään ainakin aamupalaan asti. Ja lämmintä, sitä täällä tosiaan on ollut. Kelin puolesta on vallinnut ajoittain, auringon paistaessa, melkeinpä kesäleiritunnelma.

Täytyy vielä kertoa lopuksi päivän hyvän mielen juttu:
Olen ohjannut yhdessä partioryhmää muutaman vuoden ja ollut sittemmin erinäisten partiotapahtumien puitteissa tekemisissä erään partionjohtajakollegan kanssa. Hän lähti eilen hakemaan Keravalle unohtuneita tavaroita ja ehdin sanomaan, että jos hän sattu käymään kaupassa samalla niin…

Siinä vaiheessa tämä kollegani kaivoi autonsa jalkatilasta avaamattoman pepsipullon ja ojensi sen minulle todeten hankkineensa pullon varta vasiten minua varten jo edellisellä kauppareissulla. Kun kuulemma kuitenkin tilaisin sellaisen jossain vaiheessa. Ehkä olen ennalta-arvattava, mutta ajatus oli joka tapauksessa erinomainen. Eli kiitoksia vain S!

 

Toinen jalka ovensuussa

Yöllä möyrintänsä aloittanut vatsa. Kurja olo ja sairaslomapäivä. Sängynpohjalla hikoilu, märät pyykit ja pölyiset nurkat. Sähköposti täynnä hoidettavia asioita. Illalla saunassa aukeavat hartiat, huono omatunto kuluneen viikon kehnosta liikuntasaldosta.

Typerä hullaantuminen ja tuttuakin tutumpi, joskin harvinainen vatsanpohjan kutina. Lapsi joka ulkoiluttaa koiraa juoksuun pyrähtäen, hypähdellen ja nauraa kihertäen. Ilta-auringon viimeiset säteet ja hetken hengähdystauko miehen kanssa sängyssä löhöten. Pakollinen kauppareissu, joka sekin on liikaa olotilaan nähden: kotona iskee väsymys ja jälkihiki.

Partioleirille pakkaaminen. Tavara kerrallaan, listat lyhenevät vähitellen. Laukut sohvalla täyttyvät. Tosin niiden piti täyttyä leirillä tarvittavista vaihtovaatteista, otsalampuista ja lapsen hoitotarvikkeista eikä kissoista. Kaikkea ei ilmeisestikään voi saada.

Toiminnan tasolla paljon pieniä asioita, vähän mitään mullistavaa, mutta ajatuksen ja tunteen tasolla suuria nousuja ja laskuja. Kiukkua, turhautumista, iloa, onnenpilkahduksia ja intohimoa. Kappaleita toisensa jälkeen. Koskettavia, läpeensä tuttuja sanoja, joiden äärellä, kanssa on itketty kerta toisensa jälkeen.

Kunhan tästä hiljaisten tunteiden pyörityksestä selviän kunnialla, sukellan taas yhteen todellisuuteen normaalin arkitodellisuuteni sisällä: Pääsiäisleirille, joita on kertynyt jo lukuisia aikaisempina vuosina.

Paljon muistoja: riehakkaita lipunryöstöjä, lähes hartaita iltanuotioita, sisarillisia saunahetkiä, onnistumisen kokemuksia partiokasvattajana, parisuhdekriisejä ja ystävyyksien solmimisia. Kaikista kerroksista muodostuu se tunnetila, jonka pinnalle lähden rakentamaan seuraavaa neljää päivää.

Toinen jalka ovensuussa, yhtä aikaa kiinni ja irrallaan. Me lähdemme nyt, mutta tulemme vielä takaisin. Hieman muuttuneina, enimmäkseen samanlaisina.

Pari vinkkiä pikkupotilaiden vanhemmille ja arvonta

Kävin Lapsimessuilla tutustumassa Mehiläisen messuosastoon, jossa Kuutti leikki lääkäriä, hoitaen nalleja, vihaisia lintuja sekä kissoja laastarein ja silityksin. Ehdin sillä aikaa keskustella messuosaston työntekijöiden kanssa ja sain paremman kuvan Mehiläisen lasten ja perheiden palveluista, joihin minua oli pyydetty tutustumaan.

Itselleni on kertynyt lyhyt, mutta mielenkiintoinen hoitohistoria, lähinnä terveyskeskuksista. Perheellemme ei sen sijaan ole kertynyt paljonkaan kokemuksia lastenlääkäripalveluista; Kun Kuutti oli vauva ja olimme kuunnelleet surkeaa vatsakipuitkua mielestäni liiankin pitkään, nappasimme lapsen auton kyytiin ja suuntasimme läheiseen (yksityiseen) lääkärikeskukseen selvittämään tilannetta. Sen lisäksi olemme joutuneet tarkistuttamaan flunssaisen ja erityisen kiukkuisen lapsen korvien kunnon muutamaan otteeseen, mutta muutoin lääkärikäynnit ovat rajoittuneet normaaleihin neuvolan tarkastuksiin. Onneksi!

Aina silloin tällöin lapsen sairastaessa huomaamme kuitenkin pallottelevamme keskenämme sitä kuuluisaa kysymystä, johon tuskin löytyy oikeaa vastausta: ”Koska pitää lähteä lapsen kanssa lääkäriin?”  Ja kuumekouristustaustaisen äidin huolenaihetta, joka onneksi on lapsen kasvun myötä hälvenemässä: ”Kauanko kuumetta voi seurata kotona?”.

Joku totesi juuri tovi sitten oksennustaudista, että lapset sairastuvat siihen tietenkin ilta- tai viikonloppuaikaan. Eli silloin kun lähin päivystys ei joko ole auki tai se toimii hyvin vajaalla teholla ja jonot kiemurtelevat pitkin odotusaulaa sekä käytäviä. Toteamus kuulosti hyvin tutulta ja lisäisin vielä soppaan sen mahdollisuuden, ettei lapsen kanssa olla aina kotosalla vaan sairastuminen voi tapahtua vaikkapa satojen kilometrien päässä kotoa: mökkipaikkakunnalla tai sukulointireissulla.

Olen vakaasti sitä mieltä, että lempeintä, huolehtivaisinta ja pitkäpinnaisintakin vanhempaa saattaa hieman kypsyttää, jos tekee varmuuden varmistamiseksi vaikkapa kahden tunnin ylimääräisen ajomatkan käydäkseen lääkärissä – jo valmiiksi kipeyskärttyisen lapsen kanssa. Hutireissujen ja tarpeettoman huolehtimisen välttämisessä Mehiläisen puhelinpalvelu, Lasten Mehiläinen kuulostaa varsin toimivalta:
Soittamalla Lasten Mehiläiseen saa yhdellä soitolla terveydenhuoltoalan ammattilaisilta hoidon tarpeen arvioinnin, hoito-ohjeita sekä tarvittaessa varattua aikoja. Ja soittaa voi aamuseitsemästä iltakahdeksaan, jokaisena päivänä viikossa. (p. 010 414 0414)

Vaikka minun piti perehtyä ensisijaisesti Lasten Mehiläiseen, keskittymiskyvyttömänä siiviläaivona selailin tietoa myös muista Mehiläisen palveluista. Neuvontapuhelinta enemmän minua kiinnosti itse asiassa OmaMehiläinen, maksuton verkkoasiointipalvelu, jonka avulla asiakas voi seurata käynti- ja rokotustietojaan, lähetteitään sekä laboratoriotuloksiaan. (Huomatkaa sanavalinta Asiakas eli joku jota tulisi kohdella inhimillisesti ja palvella, ei Potilas, jota voi pompottaa ja kohdella miten vain, kunhan tämä pysyy hengissä. Ei mitään traumoja, ei.) Palveluun kirjautuminen tapahtuu verkkopankkitunnuksilla eikä sen käyttö edellytä Mehiläisen asiakkuutta.

Koska OmaMehiläinen-palvelun perheprofiiliin on mahdollista liittää myös läheiset, muun muassa lapset, uskoisin palvelun helpottavan sekä omien että perheenjäsenten terveyteen liittyvien tietojen pitämistä järjestyksessä. Ainakin kaltaiseni jokapaikanhöylä, jonka aivot askartelevat tahattomasti ja jatkuvasti useamman asian parissa samanaikaisesti, arvostaisi palvelua, josta voisin tarkistaa oman ja lapseni rokotusten tilanteen tai kaivaa lääkärikäyntiä varten tiedoksi aiempien laboratoriokokeiden tulokset.

OmaMehiläinen vaikuttaa sellaiselta palvelulta, jollaisia soisin terveydenhuollossa käytettävän enemmänkin. (Sivulla on muuten todella kattava esittelyvideo.) Vai kuinka monta asiakaslähtöistä ja reaaliaikaista terveydenhuollon alan verkkopalvelua voitte luetella? Niinpä. Siksi merkitsin tämän postauksen myös kategoriaan ”Nörtin vaimo suosittelee”.

Onnettomuusalttiiseen sukuun kuuluvana pidän useimmiten vähänkin pidemmissä reissuissa mukana pientä ensiapupakkausta: Oikein hoidettu ensiapu suojaa tulehduksilta ja vamman pahentumiselta, oli kyse sitten haavasta, palovammasta tai nyrjähdyksestä.

Ensisiteellä, laastareilla ja puhdistavilla pyyhkeillä pääsee yllättävän pitkälle tavallisten naarmujen, nirhaumien ja nuljahduksien hoidossa. Saankin näin terveysaiheisen postauksen lopuksi arpoa kesän perheretkille ja miksei vaikka festarireissuillekin viisi kappaletta Reddie-ensiapuboxeja. 

Voit osallistua arvontaan, jättämällä kommentin tähän postaukseen ja sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään (osoite näkyy vain minulle). Arvonta on käynnissä 21.4. klo 12.00 asti.

Pöllöhulluus

Oli kyse sitten kankaiden kuoseista, pienesineiden muodoista tai joulukuusenkoristeiden aiheista, kolmella asialla saa minut melko varmasti hankkimaan lähes mitä tahansa: Nimittäin roboteilla, maatuskoilla ja pöllöillä.

Kuutin huoneessa on robottityyny, -taulu ja -koriste. Kaapeissa majailee kasapäin robottikuosisia vaatteita. Asuntomme hyllyiltä kurkistelee maatuskoja ja niitä löytyy myös korulippaastani. Viime aikoina suurinta hullaantumista ovat kuitenkin aiheuttaneet pöllöt, nuo viisaat, suloiset ja myyränhimoiset ystävämme.

Lukuisten lastenvaatteiden lisäksi pöllöjä seikkailee muun muassa jollain Tukholman reissullamme hankitussa viinipullonkorkissa, sukissa, tauluissa, leluissa ja säästölippaissa. Niistä uusin on Lapsimessuilta ostamani KG Designin Mr Uggly-säästöpöllö.

Punnitsin pitkään mustan, valkean ja mintunvärisen pöllön välillä, lapsen tunkiessa messupisteellä tarjolla olleita muumikeksejä vaivihkaa naamariinsa. Sain väriä pohtiessani pikaisen esittelyn myös pisteen muista tuotteista, kuten (jo omistamastamme) pullonkorkista sekä pöytätableteista. Silikonisten pöytätablettien kohdalla mainitsin niiden saaneen paljon kehuja blogikollegoiltani: Sotkun sieppaajina ne olivat kuulemma olleet verraton apu.

Niin yksi asia eli pöllökokoelmasta sekä blogikollegoista höpöttäminen johti toiseen ja päädyin sekä ostamaan säästöpöllön että sopimaan arvonnasta. Jotain kivaa minulle ja siinä sivussa jotain söpöä sekä käytännöllistä myös teille: Viikonloppuna alkaa siis arvonta asian tiimoilta, pysykää linjoilla.

Pöllöhulluus taitaa olla periytyvää, sillä lapsemme pitää pöllökuosisista vaatteistaan ja haluaa leikkiä sekä koottavalla pöllölelullaan että uutuudennihkeällä säästöpöllölläni varsin usein. (Kuutilla on ilmeisesti tapana yleistää oppimiaan asioita aika laajasti, Brion puupöllön puutteelliset säästölipasominaisuudet kun tuntuvat kismittävän häntä ajoittain.)

Lapselle on ilmeisen selvää, että Mr Uggly on hänen äitinsä kavaljeeri. Siitä huolimatta hän pyytää ”äidin pöllöä” itselleen olohuoneen ikkunalaudalta vähän väliä. Olisikohan tässä hyvä syy hankkia vielä toinenkin tuollainen säästölipas? Ihan vain siksi, että lapsi saisi omansa…

Tuo viimeisenä komeileva giffi kertonee kaiken lapsen pöllörakkauden määrästä?

P.S. Lapsella on jalassaan toinen Lapsimessuilta tehty hankinta, Mainion ruutuleggingsit.

 

Ensimmäinen kerta

Kävimme sunnuntaina Kuutin kanssa ihka ensimmäistä kertaa Lapsimessuilla. Onhan tässä ollut tilaisuuksia piipahtaa aiemminkin, mutta raskaus- ja vauva-aika olivat sen verran kriisinkäryisiä ja opiskelukiireisiä, etteivät Lapsimessut jaksaneet vetää puoleensa. Nyt, kaksivuotiaan ja reippaaksi reissuseuraksi osoittautuneen lapsen kanssa, messuileminen alkoi viimein kuulostaa hyvältä ajatukselta.

Aikomukseni oli piipahtaa messuilla lauantaina, mutta suunnitelmani ei toteutunut laisinkaan: Ensinnäkin olin Aussie-gaalan jälkeen niin väsynyt, etten selvinnyt mihinkään koko lauantaina ja toisekseen käyntimme messuilla ei ollut mikään piipahdus; Olimme lapsen kanssa messuilla kuusi tuntia!

Joku saattaa miettiä että miten ihmeessä messuilla saa edes kulumaan neljäsosavuorokauden, mutta todettakoon heti aluksi, että Messukeskuksessa oli samaan aikaan useita messuja: Lapsimessut, Kädentaitomessut sekä lemmikki- ja pienoismalliaiheiset messut ja vieläpä outletmessutkin. Pääsimme Kuutin kanssa perehtymään messuvierailumme ohessa myös erääseen palveluun, josta aion kirjoitella lähipäivinä ihan oman postauksensa muodossa…

Kävimme kiertelemässä vain Lapsimessujen ja PetExpon tarjontaa ja silti aikaa meni noinkin mittavasti. Pienoismallimessuilla olisimme voineet pyörähtää, ellei lapsi olisi legokaupungin nähdessään aloittanut maailmanlopun enteillä kuorrutettua rimpuilua kohti tuota ihanaa ihmemaailmaa; Katsoin parhaakseni poistua hipihiljaksiin takavasemmalle ja kiertää kyseisen messualueen mahdollisimman kaukaa siihen asti että lapsi saavuttaisi riittävän iän tai itsehillinnän siellä selviytyäkseen.

Toki lapsen kanssa reissatessa aikatauluun täytyi mahduttaa kaksi vessapysähdystä ja lounastauko, mutta huoltotoimenpiteisiin kului yllättävän vähän aikaa – hyvä että joskus niinkin! Lapsi myös ilmoitti huollon tarpeesta kiitettävän yksiselitteisesti, sillä hän alkoi lounasajan lähestyessä karjahtelemaan rattaistaan. ”Ruokaa, syömään, ruokaa…” Tällaista ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, liekö syyttäminen kaikkialla messualueella leijailleita ruokien tuoksuja?

Messuilla olisi ollut vaikka mitä tekemistä paloauton tutkimisesta pituushyppyharjoituksiin, mutta Kuutti viihtyi mukana yllättävän hyvin erilaisia messupisteitä tuijotellen ja erinäisiä näytetuotteita kuten kauraleipää, skyriä ja hedelmäsmoothieita maistellen. Muumimaailman messuosastolla lapsi pääsi leikkimään Muumitalossa ja itseäni ilahduttivat monien ennalta himoittujen ja ihailtujen lastenvaatemerkkien tarjonnan hipelöiminen ja uusiin merkkeihin sekä valmistajiin tutustuminen.

Rahaa kuluikin ihan kiitettävästi ja nyt ilmassa on jopa lievää lastenvaateähkyä. Minut tuntevat voivat varmaan todeta että se on jo aika paljon sanottu. Rahanmenon lisäksi jäin myös hieman harmittelemaan sitä, etten kiertänyt maltilla läpi koko messutarjontaa ja valinnut ostettavia tuotteita vasta kierroksen jälkeen. En tehnyt varsinaisia hutiostoksia, mutta hyvin rajallisen budjetin kanssa liikkuessani olisin voinut punnita ostoksiani vielä pidempään.

Lapselle olisi ollut tarjolla vaikka millaisia puuhia: Pesosen jututtamista, kirjastoautoon tutustumista, syntymäpäivänaamareiden askartelemista, potkumopon kokeilemista tai origamin taittelua (hahah, meidän kaksivuotias ja origamit…), mutta lounastauon jälkeen aloin olla itse varsin kypsä siirtymään toiseen messuhalliin eli kastastamaan lemmikkieläimiä. Ja olen täysin varma siitä, että mies olisi ollut kypsä maisemanvaihdokseen vielä huomattavasti minua aiemmin. Kuutilla taitaakin olla perheemme rautaisin messukestävyys!

Lemmikkieläimistä kiinnostavin oli papukaija, jonka Kuutti ilmoitti heti messuhalliin astuessamme tahtovansa nähdä. Papukaijojen lisäksi lapsi ihmetteli muun muassa agilitypupua sekä isohkossa aitauksessaan temmeltävää marsujoukkoa ja pääsi silittelemään rottaa sekä suurta lurppakorvakania. Myös liskot ja kilpikonnat kiinnostivat, tosin niiden luokse koetettiin pyrkiä turhankin innokkaasti.

Täytyy kuitenkin sanoa, ettei lapsi ollut lemmikeistä yhtä täpinöissään kuin mitä muistelen itse lapsena olleeni – olivathan ne selvästi kiinnostavia, mutteivät maailmankaikkeuden jännittävin ja huikein elämys. Osasyy tilanteelle on varmaankin se, että meillä on kolme lemmikkiä kotona, toisin kuin lapsuudenkodissani, jossa ainoat soveltuvat eläimet olivat erilaiset kalat ja muut vesieläjät.

Reissu oli vesisateen ja tuulenpuuskien vauhdittamasta paluumatkasta huolimatta oikein onnistunut ja kenties saan jossain vaiheessa kuvailtua messuostoksiani: Ainakin eräs olohuoneessa komeileva kokoelmamme sai täydennystä…

Kävittekö Lapsimessuilla ja miten messureissunne sujuivat?

Vielä kerran Aussie ja pika-arvonta

Sainpas käsiini sen ”Aussie-seinän” edessä räpsäistyn yhteispotretinkin. Halusin jakaa vielä yhden juhlakurkistuksen kanssanne varsinaisen gaalapostauksen lisäksi, sillä asun värit ja kokonaisuus näkyvät mielestäni paremmin tässä kuvassa. (Jos haluatte nähdä muiden gaalavieraiden asuja tai tunnelmakuvia illalta, klikkailkaa itselle Lilyn Facebooksivujen kuvagalleriaan.)

Olkoonkin että kuvasta löytyy kaksoisleuka ja kiinni lupsahtamassa olevat silmät, siitä välittyy mielestäni kuitenkin hyvin illan henki: Ilo julhista, rupattelusta sekä mukavien ihmisten välillä sukkuloinnista, hyvästä seurasta, ruoasta ja juomasta.

Pienen irtioton jälkeen jaksaa taas pitkään, vaikka arki onkin alkanut räkänenineen, aikaisine aamuineen ja uhmakohtauksineen. Juhlat on nyt hetkeksi juhlittu ja lupaan palata myös täällä blogin puolella takaisin arkeen.

P.S. Blogin Facebook-sivulla voi osallistua pieneen arvontaan vielä tämän illan. (kliketiklik)

 

Viisitoista

52-viikkoa kuvaprojekti, kotilöhöysasut ja erään sateisen sunnuntain välipalahetki. Siinäpä määräävät seikat, suunta ja tarkoitus näille kuville.

Nauttikaahan tekin lopusta viikonlopusta ja rakkaittenne seurasta! Minä aion käydä vielä vähän urheilemassa pitkän, lapsen kanssa tehdyn messukierroksen päätteeksi ja illaksi voisin käpertyä miehen viereen katsomaan jotain hyvää rikossarjaa.

P.S. Sain vastattua muutaman edellisen postauksen rästiin jääneisiin kommentteihin. Luen kommentit aika nopeasti, kun saan niistä sähköpostitse ilmoituksen, mutta vastaaminen venyy toisinaan, sillä en voi näpytellä vastauksia jokaisessa tilanteessa, esimerkiksi harjoittelusta käsin.

Aussome

Vietimme eilisen illan Kellohallin teollisuusromanttisissa tiloissa, Aussie Blog Awardseissa, jossa pääsin juttusille sekä vain blogien välityksellä tuttujen että aiemmin tapaamieni ihanien naisten ja miesten kanssa. Kiihkeimmän vilinän tunteina ihmisiä oli tosin paikalla niin paljon että tuttujen välillä sukkuloiminen vaati vaivannäköä ja hyvää pujottelusilmää.

Ilta oli täynnä mukavia kohtaamisia ja vaikka jalat olivatkin sangen kipeät jossain vaiheessa, oli gaalaan osallistuminen hieno kokemus. Illan kohokohta oli kuitenkin Kideblogien oman Iinan loistava toinen sija Readers’ choice-kategoriassa, vain parinkymmenen äänen päässä voitosta. Ihan huikeaa ja täysin ansaittu sijoitus!

Sain miehen houkuteltua mukaan, kerrankin. Hän toimi seuralaisenani alkuillan ja katosi sitten takavasemman kautta kohti kotia. Tiivistunnelmaiset gaalat eivät ole oikein koskaan olleet nörttimieheni luonnollisin elinympäristö ja lähes kahdeksan yhdessä vietetyn vuoden aikana olen todennut, että on helpompaa hyväksyä mukisematta erilaisuutemme tässä asiassa – puolin ja toisin.

Gaala-asusta oli hieman haastavaa saada julkaisukelpoisia kuvia sateisen sään ja sisätilojen hämärän valaistuksen vuoksi, mutta kenties näiden kuvien välityksellä saatte jonkinlaista osviittaa lopullisesta asusta. Parempia yhteiskuvia putkahtaa kenties jossain vaiheessa, jos saan käsiini paikalla olleen kuvaajan ”Aussie-seinän” edessä napsimat kuvat.

Miten kävi Emmi, saanko sen erityispalkinnon vai pitääkö postaukseen lisätä kategoriaksi ”tätiasut”? 

 

Päivän asu: Kevät tulee

Niin lähtivät talvitakit kellarikomeroon, silläkin uhalla että joudun hakemaan toppatakin sieltä ottaakseni sen mukaan pääsiäisleirille: On hieman eri asia köpötellä keväisessä tekonahkatakissa kotoa juna-asemalle kuin seisoskella pikkupakkasessa tai muutaman lämpöasteen kelissä neljä päivää pihamaalla.

Paksut sukkahousut joutuivat myös tiukkaan karsintaan. Nyppyyntyneimmät ja reikäisimmät yksilöt päätyivät roskikseen. Ohuiden sukkahousujen käyttökausi on täten julistettu alkaneeksi. Kuten myös ohuenohuiden vesirajamekkojen…

Pipot eivät sen sijaan pääse lämpimän kauden säilöön vielä aikoihin, sillä ne ovat mainioita kavereita lättänän hiuspäivän sattuessa, tosin kuumimpina kuukausina suosin turbaania lämpöhalvauksen välttääkseni. Viimeisenä hommana olisi kesäkenkälaatikon raahaaminen yläkertaan ja saappaiden sekä nilkkureiden lajitteleminen varastoon. Jäinen pihamaa vaan sai minut luopumaan ajatuksesta – vielä toistaiseksi.

Mutta kevät tulee ja sitä täytyy juhlistaa keltaisin ja vihrein vaattein sekä kaiken maailman kukkaissävyin ja -kuosein. Edellinen puhkirakastettu kukkamekkoni meni viime kesänä vuosien käytön jälkeen kirjaimellisesti riekaleiksi; Nyt etsinnässä olisi yksi vaatekappale ensi kesäksi, nimittäin se täydellinen kukkaismekko. Jos sellainen tulee vastaan, vinkatkaa kiltit minullekin!

Laukku: Ivana Helsinki / Koru: Aarikka / Pipo ja neule: Ellos /
Takki, mekko ja sukkahousut: H&M / Kengät: Facebookin kierrätysryhmä