Kuukausiarkisto: toukokuu 2014

Hukattu retriitti

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Oma elämä, Uutiset & yhteiskunta 2 kommenttia

Rakastan kalastamista – kuka kunnon norppa ei rakastaisi?

Kalastaminen on täydellinen tapa tehdä jotain tekemättä mitään, vetäytyä mietiskelemään herättämättä kuitenkaan epäilyksiä suurempien eksistentiaalisten kriisien olemassaolosta. Hengittää järvi- tai meriluontoa sisään ja puuhata jotain sinänsä merkityksetöntä, jolla voi kuitenkin oikeuttaa oleilunsa.

Kun otetaan huomioon lähes-hermoromahdus-postauksessa esittämäni seikat, saatoitte miettiä että hyvä, nyt se on ottanut vinkeistä vaarin ja karannut pitämään aikalisää. Joudun kuitenkin tuottamaan pettymyksen ja toteamaan, että tämä erinomainen retriittimahdollisuus muodostunut varsinaisesti rentouttavaksi elämykseksi.

Mukanani oli nimittäin viisi vallatonta pojanvekaraa, iältään yhdeksästä kolmeentoista, jotka onnistuivat heittelemään sekä uistimiaan järven pohjaan että mato-ongen koukkujaan puiden oksiin. Ohjelmassa oli siis paljon sotkeutuneiden siimojen solmimista, pelastusoperaatioita, uusien uistimien kiinnittelemistä ja yleisestä turvallisuudesta huolehtimista. (Kuinka monta kertaa samoilla lapsille täytyy sanoa, ettei puukkoja saa heitellä maahan tai puihin?)

Tämän ikäisten kanssa voi jo käydä kasvatuskeskusteluja, mutta kyllä nekin vievät veronsa. Osa taitaa jo keskustelun taidon ja osaa myöntää virheensä ja pohtia, miten ensi kerralla voitaisiin toimia kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Mutta toisten kanssa joutuu umpikujaan, jossa asiassa ei päästä mihinkään suuntaan. Partioäiti on nyt vähän väsynyt.

Räytyvästä rakkaudesta letteihin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu työ & raha, Vauvat ja taaperot Kommentoi

Kun VIMMAn lettileggingsejä alkoi ilmestyä ”blogilasten” jalkoihin, päätin että tuommoiset on saatava. Leggingsit myytiin ensimmäisestä erästä loppuun pikaisesti ja harjoittelusta johtuvien heikkojen netissäroikkumismahdollisuuksieni vuoksi en ehtinyt varaamaan leggingsejä riittävän ajoissa ennakkovarauskierroksella, en itselleni enkä lapselle. Kolme hukattua mahdollisuutta siis, nyyh.

Ehdin jo vaipua toisen luokan bloggaaja-itsesääliin, olkoonkin että varailin leggingsejä lastenvaatehullun hamsteriäidin ominaisuudessa, tajuttuani etteivät letti-ihanuudet saapuisi tälläkään kertaa postitse. Mutta kesken itkuvirteni Facebookin viestilaatikkoon kilahti postia VIMMAlta. Viestin sisältö oli pääpiirteissään seuraava:

”Harmittaa niin hirmusti, että jäisit jo toistamiseen ilman lettejä: kaikki pienet koot ovat loppuunmyyty. Näiden kanssa on oltava näköjään järkky nopsa, jotta saa omansa. Taidan nyt kyllä myydä omani sinulle. Ihanaa kevättä!”

Mitä sanotte, oliko kyseessä asiakaspalvelu vai asiakaspalvelu? Veikkaisin asiakaspalvelua. Enkä ehtinyt edes surkutella asiaa tai tehdä siitä mitään numerota, taisinpa vain jäädä mieleen sinä surullisena hahmona, joka jää lauttarannalle epäonnisena tyyppinä, joka ei enää mahdu täpötäyteen lauttaan – eikä ihan ensimmäistä kertaa.

Oi rakkautta!

Puisto puhuu

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Muu hyvinvointi 7 kommenttia

Nyt ei oikeasti ole lievä hermoromahdus kauhean kaukana. Kaikki mahdollinen valmiiksi saatettava puuha kaatuu niskaan kun toukokuu lähestyy loppuaan. Kun puhutaan loppurutistuksesta, viitataan yleensä yksittäiseen työprojektiin, koulutyöhön tai harrastushulinoihin, eikä jokaisen työsaran runnomiseen kertaheitolla valmiiksi.

Sopii syyttää nuorena lisääntymisen aiheuttamaa huonoa omatuntoa siitä että olen kasannut itselleni mielipuolisen määrän kouluhommia. Jonkin hienon ajatuksen johdattamana päätin että tänä vuonna tehdäänkin opintoja eteenpäin oikein urakalla ja ilmoittauduin kaikille aikatauluihini suinkin sopiville kursseille ja lätkäisin koristeeksi vielä opinnäytetyöprosessin. Jota puserran valmiiksi kesällä…

…Ihan vain todistaakseni että koulua voi käydä öisin lapsen nukahdettua ja aamuisin ennen kello kuutta, jolloin lapsi herää. Olen viime päivinä miettinyt usein, kenelle koetan todistaa tällä rimpuilulla jotain: Itselleni, miehelle, sukulaisille, lapsettomille kavereille, ”suurelle yleisölle”?

Ilahduttavinta tässä hajoilussa on se, että vuoden opintopistekertymä tulee toisaalta näyttämään komeaa 80 opintopistettä, jos selviän lopuista töistä kunnialla. (Kela olettaa opiskelijan tekevän 45 opintopistettä opintoja yhdeksän tukikuukauden aikana.)

Ihan vertailun vuoksi kerrottakoon, että kiskoin ensimmäisenä opiskeluvuotenani, tai syyskuun ja helmikuun välisenä kuuden kuukauden jaksona kasaan niin ikään 80 opintopistettä, mutta niistä 20 opintopistettä oli yliopistouraltani hyväksiluettuja opintoja ja 15 opintopistettä työkokemuksella hyväksiluettua harjoittelua. Eli tein 45 opintopistettä puolessa vuodessa. Ilman lasta ja vain lievistä raskausoireista kuten pari kuukautta kestävästä koomaväsymyksestä kärsivänä.

Toukokuussa erääntyvät kuluneen partiokauden päätösriennot retkineen, kisoineen ja varainkeruutapahtumineen; Vastaamistaan ja lähettämistään vaativat kymmenet sähköpostit varustelistoista, kyydeistä ja ilmoittautumisista. Helatorstain johtajahuolto tuleekin enemmän kuin tarpeeseen!

Partio on toisaalta ainut harrastus, jonka saralla edes jotain tapahtuu: Liikuntahommat ovat lähes seis, kerran viikossa olen flunssasta ja allergiasta huolimatta selvinnyt salille ja hikoilemaan, mutta muutoin päätin palaavani asiaan tiiviimmin kesäkuun alussa.

Ikkunanpesu ja kevätsiivous odottavat täten kesäkuuta, samoin hiustenleikkuu ja tiukempi ruokavalio. Lupasin itselleni etten aloita yhtään uutta kirjaa tai tv-sarjaa ennen kuin viimeinenkin koulutyö on palautettu. Ja että saan kiskoa päälleni niin kreisejä lohtu- ja mukavuusvaatteita ja asukokonaisuuksia kuin suinkin tahdon. Eli jos törmäätte minuun kaupungilla, päälläni on todennäköisesti jotain puolimielistä hobo-boho-fuusiovaatetta.

Lapsen kanssa koetan viettää ainakin muutamia yhteisiä hetkiä päivässä, lueskellen, leikkien, yhdessä löhöten, ulkoillen tai päivän tapahtumista jutellen. Huono äiti-kriiseissä kieriskellessäni lupaan itselleni kerta toisensa jälkeen että harjoitteluraportin, oppimispäiväkirjan ja viimeisen laajemman esseen palautettuani teen lapsen kanssa paljon kaikkea oikein mukavaa yhdessä.

Jopa blogi väistämättä hieman kärsii tästä kaaoksesta. Olisi kauhean kiva olla se superbloggaaja, joka pyöräyttää syvällisiä, kuviltaan herkullisia tai pissattavan hauskoja postauksia kerran päivässä, vaikka seinät kaatuvat niskaan ja pölyä leijuu ilmassa rysäyksen jäljiltä.

Jos postauksia ei kuitenkaan kuulu ja instagram–Facebook-akselillakin on kuolemanhiljaista, kukaan ei todennäköisesti ole menehtynyt tai mieskään saanut tarpeekseen stressiraivareistani (toivottavasti ainakaan!) vaan olen kerrankin joutunut priorisoimaan arjesta selviytymisen bloggaamisen yli. Uskokaa tai älkää. Yksi ystäväni jo kyseli tänään, onko kaikki hyvin, kun blogi ei päivittynyt eilen ja se kertonee jotain.

P.S. Tässä teillekin kuunneltavaksi illan virallinen lohtukappale.

 

Ennen muita mä herään aamulla

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Oma elämä Kommentoi

Sataa satamistaan, eteiset täyttyvät märistä kengistä ja ulkovaatteista sekä kotona että harjoittelussa. Koetan potkia itseäni rutistamaan viimeiset kirjalliset työt, vaikka sitten yöunien ja liikunnan kustannuksella.

Toisaalta kaikki kasvaa, lehdet, ruoho, parvekkeen alppiruusuunkin aukesivat ensimmäiset kukat, varkain ja omine aikoineen. Ja tietenkin tuo lapsi, joka otti eilen minua kiinni molemmista käsistäni ja sanoi: ”Kuutti rakastaa äitiä”.

Jos nyt vielä jaksan hetken, muutaman viikon päästä voisin luvata itselleni hieman pidemmän pysähdyksen, sateen ropinan kuuntelemiselle, teen hörppimiselle peiton alla ja lapsen kaikkien kehitysaskeleiden ihmettelemiselle.

19/52: Äitienpäiväversio

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu tyyli Kommentoi

Äitienpäiväntunnelmoinnin nimissä osassa viime viikon yhteiskuvista seikkailee myös äitini. Kolmen sukupolven yhteiskuvia siis!

Viimeisen kuvan ilmeeni selittyy sillä että aloin pohtia huolestuneena, saisimmeko sateen jäljiltä takamuksemme märiksi penkillä poseeraamisesta. Sen sijaan toiseksi viimeisen kuvan kilahtaneelle ilmeelle en osa tarjota mitään selitystä. Se lienee synnynnäinen.

Katso myös: Kaikki 52viikkoa-projektin kuvat & Valokuvan voimaa haaste    

QUEEN OF HEARTS

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Oma elämä 2 kommenttia

Euroviisuja katsoessani sain kerrankin aikaiseksi laitettua kynteni kuntoon. Mitä kynsien hoitoon ja lakkaamiseen tulee, useimmiten ongelmakseni muodostuu hyvienkin kynsilakkojen tavattoman pitkä kuivumisaika; Hermoni palavat lakkauksen naarmuuntuessa tai rullautuessa normaaleihin arkiaskareihin ryhdyttäessä.

Viisuspektaakkelin äärellä röhnöttäessäni ehdin kuitenkin kiskoa kynsiin riittävän monta kerrosta punaista ja helmiäisvalkoista lakkaa ja kuorruttaa kynnet pimeässä hohtavilla tarroilla, nonparellilakalla sekä päällyslakalla. Ilahduttava lopputulos siihen nähden, etten useinkaan tee kynsilleni mitään leikkaamista kummempaa.

Herttakuningatar on taas täällä!

 

Herkullista äitienpäivää!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu kulttuuri, Rakkaus & suhteet 4 kommenttia

Heräsin juuri ja koetan tehdä selvää aamiaisestani, mutta epäilen että osa saa jäädä odottamaan myöhempään. Kuvista kun puuttuu vielä salaatti ja juomat. Jos minä tempaudun välillä asustamaan tai koristelemaan runsaalla kädellä, huomannette että puolisoni lievät (ja eittämättä ihanat) ylilyönnit tapahtuvat puolestaan keittiössä.

Perheemme alastoman kokin loihtiman äitienpäiväaamiaisen myötä haluan sen pidemmittä puheitta toivottaa kaikille ihanaa äitienpäivää!

 

Viime hetken äitienpäivälahjavinkit

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Uutiset & yhteiskunta 2 kommenttia

Blogini lukija, joka työskentelee hyväntekeväisyysjärjestössä, huikkasi että äitienpäivän korvilla voisi vinkata eettisien lahjojen ostamisesta siinä missä joululahjasesongin aikoihinkin. Jätin asian hautumaan ja luin sittemmin, kouluhommien keskellä tarpeellisena muistutuksena toimineen, Kristaliinan jutun aiheesta. Ja totesin että niinpä, tässä voisi olla vastaus omaankin, edelliselle päivälle jääneeseen äitenpäivälahjapohdintaani.

Onko äitienpäivälahjan hankkiminen jäänyt viime tinkaan tai kaipaisiko lahja täydennystä? Löytyykö lahjan saajalta jo kaikkea: lukuisia Mariskooleja, viidet villapohjasukat, kahvakuula, joogamatto sekä korillinen koruja ja piikki luottokampaajalle? Onko äitisi, mummosi tai muu läheisesi, jota haluat muistaa äitienpäivänä, kiinnostunut hyväntekeväisyydestä ja yhteisvastuusta? Ilahtuisiko hän aineettomasta lahjasta, jolla annettaisiin paremmat puitteet äitiydelle ja lapsien kasvulle jossain kehitysmaassa?

Jos vastasit kyllä, eettisissä lahjoissa riittää valinnanvaraa. On koulutusta lapsille ja aikuisille, yrittäjyyskoulutusta naisille tai terveyspalveluita odottaville ja synnyttäville äideille. Hintahaarukkakin on laaja, viidestä eurosta useiden kymmenien eurojen arvoiseen lahjaan. (Jonkin kalliimman lahjan voisi toki hankkia vaikka sisarusten kanssa yhdessä.) Valitsin tähän kolme mielestäni erityisen hyvin äitienpäivään sopivaa lahjaa:

Elämä:
”Tällä lahjalla vähennetään äitien ja vastasyntyneiden kuolemia synnytyksen yhteydessä. Kehitysmaissa ne ovat yhä yleisiä. Koulutus, tiedotus ja äidin pääsy jo odotusaikana terveyspalvelujen pariin antavat lapselle vahvan alun elämään. Lahjan avulla lapsen terveyttä seurataan kokonaisvaltaisesti ensimmäisten elinvuosien aikana.”

Päivähoito lapselle
”Lahjasta saaduilla varoilla tuetaan naisten ammattikoulutusta tarjoamalla opiskelijanaisten lapsille päivähoitoa koulupäivän ajaksi. Naisten Pankki tukee ammattikoulutuskeskuksia, joissa nuoret naiset pääsevät opiskelemaan itselleen ammatin. Opiskelijat ovat kasvaneet sisällissodan vaurioittamissa olosuhteissa ja monet ovat kouluja käymättömiä yksinhuoltajia. Ammatillisten oppien lisäksi naisille tarjotaan koulutusta yrittäjyydestä, ja he tekevät työharjoittelun alaansa liittyvässä yrityksessä opintojensa päätyttyä. Useimmissa kehitysmaissa yksi merkittävä este naisten koulutukselle aikuisiässä on lasten päivähoitopaikan puuttuminen.”

Äidille puutarha:
”Tällä lahjalla perheet saavat koulutusta kasvien viljelyyn ja säilytykseen. Perheet saavat siemeniä, taimia ja tarvikkeita kasvimaan rakentamiseen. Vanhemmille kerrotaan lasten monipuolisesta ruokavaliosta sekä aliravitsemuksen hoidosta. Lapset saavat monipuolisempaa ruokaa ja kasvavat terveempinä.”

Lisää erilaisia eettisiä lahjoja löytyy esimerkiksi World Visionilta, Planilta, Kirkon ulkomaanavulta ja Suomen Punaiselta Ristiltä.

Sopisiko eettinen lahja mielestänne äitienpäivälahjaksi?
Ilahtuisitteko itse eettisestä lahjasta yhtälailla kuin perinteisemmästä lahjasta?

Pari sanaa äänestämisestä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Uutiset & yhteiskunta 4 kommenttia

Eurovaalilipukkeet kolahtivat postilaatikosta. Olen äänestänyt jokaisissa mahdollisissa kunta-, eduskunta- ja presidentinvaaleissa, aina siitä asti kun sain äänioikeuden. Pidän äänestämistä ja politiikan suurien linjojen seuraamista kansalaisvelvollisuutena ja erityisesti sitä taustaa vasten yllätyin kun ensireaktioni vaaleihin oli jopa vastenhakoinen.

En olisi millään jaksanut lähteä täyttämään vaalikoneita, selailemaan ehdokkaiden verkkosivuja, punnitsemaan heidän vaikuttamismahdollisuuksiaan meppeinä tai miettimään, mitkä vaaliteemat olisivat itselleni olennaiset. Mieheni linkittämä ehdokashaastattelu avasi kuitenkin silmäni. Luulin nimittäin videota ensin poliittisen komediasarjan osaksi tai parodiapätkäksi.

Tuskallisen totuuden tajuttuani avasin huokaisten YLE:n eurovaalikoneen ja huomasin ilokseni saavani tulokseksi ehdokkaita, joita olin aikaisemmin äänestänyt joillain vaalikierroksilla ennenkin, joten tiesin heidän poliittisen linjansa ja taustansa pääpiirteissään jo ennalta. Helppoa kuin heinänteko, varsinkin kun samat naamat pyörivät mukana vaaleista toiseen. Ja kaipa rutiini auttaa äänestämiseen valmistautumisessa ja homman aikaansaamisessa siinä missä muissakin asioissa.

Jos siis mietitte, jaksaisitteko lainkaan äänestää näissä karkeloissa, katsokaa nämä kaksi videonpätkää tai muita videoita Meppigalleriasta ja päättäkää vasta sen jälkeen, lähdettekö uurnille.

Itselleni ainakin iski lähes pakottava tarve lähteä äänestämään.

 

Tunnustus

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu hyvinvointi, Vanhemmuus 2 kommenttia

Tuntuu että jokainen naistenlehti ja elämäntaito-opas pursuaa neuvoja siitä, miten elämässä pitäisi osata ottaa rennosti, karsia ikävät ihmiset ja kuormittavat puuhat minimiin. Ratkaista ongelmansa ja saada ulkoiset puitteet tietyssä määrin kuntoon, jotta voisi nauttia elämästä.

Halusin vain käydä huikkaamasta että sairasteluista ja kiireestä (sekä valitettavasta erosta avaruuspoikakaverini kanssa, terveisiä S:lle, jos luet tätä!) huolimatta elämäni on yksinkertaisesti hurjan ihanaa. Täynnä rakkautta, ystäviä, lapsen kasvun seuraamista, hyvää ruokaa ja uusia, positiivisia haasteita.

Kroonisena kyynikkona ja satunnaisena skeptikkona koen onnellisuuteni hehkuttamisen vaikeaksi; Olen pohjimmiltani ehkä eniten ”kakkaa kynsien alla”-bloggaaja, joten se ei lipsahda suustani tai näppäimistöstäni usein, saati luonnostaan… mutta nyt oli yksinkertaisesti pakko: On helppoa olla onnellinen, tässä ja nyt.