Reissuressi remissioon Revontulessa

Olen ajanut (tai noh, istunut auton kyydissä) Revontulen lomakeskuksen ja sen edeltäjän Hankamotellin ohi varmaan reippaat satakunta kertaa elämäni aikana. Viime vuosina olen kiinnittänyt huomiota aivan ysitien varressa kurkistelevaan golfkenttään, mutta unohtanut sen saman tien matkan jatkuessa. Samoin käy harmittavan monille matkan varrella oleville pienille huoltoasemille, käsityökaupoille, kotieläintiloille ja museoille.

Säännöllisestä Keski-Suomeen ajelemisesta saisikin varmasti enemmän irti, jos malttaisi jäädä tutkiskelemaan tienvarren tarjontaa. Enimmäkseen kuskinani toimivaa miestäni eivät kuitenkaan ylimääräiset pysähdykset innosta. Joten saatuani Revontulesta viestiä, jossa kysyttiin, haluaisimmeko käydä kurkistamassa paikan paremmalla ajalla kuin auton ikkunasta näkyvänä vilahduksena, ylipuhuin vähemmän pysähtymisskeptiset vanhempani rauhoittumaan kotimatkallamme tutustumislomalle.

Perheellämme on pitkä historia kaiken maailman Kisakallioissa ja Kisakeskuksissa lomailemisesta, kiitos nimeltä mainitsemattoman urheiluhullun vanhempamme. Pari lasta on tainnut periä reippailugeenejä, sillä veljeni sulloivat laukkuihinsa tennismailansa tyytyväisinä tajuttuaan että maalaisreissuun saataisiin kerrankin mahdutettua pari peliä tennistä. Itse kävin kopauttelemassa läpi pari kierrosta minigolfia – jopa frisbeegolfkin olisi kiinnostanut, ala-arvoisista heittotaidoistani huolimatta. Lainalenkkareissa tehdyn lenkin (älä kokeile tätä kotona!) kipeyttämä jalka kuitenkin torppasi suurimmat kävelysuunnitelmat.

Pystyin kuitenkin, kenties kiitos tulehduskipulääkkeiden ja sukuun kuuluvan jalkaterapeutin tekemien kineesioteippausten, tallustamaan jonkin verran Revontulen vehreitä tiluksia läpi, halki ja poikki. Suositun golfkentän lisäksi alueelta tuntuisi löytyvän erilaisia mökkejä aittamökeistä loma-asuntoihin, hotellihuoneita sekä saunoja joka lähtöön. Pienimmille lapsille on liikuntapaikkojen lisäksi tekemistä muun muassa pienellä leikkipaikalla touhuamisen ja trampoliinilla hyppimisen muodossa. Järven rantaankin olisimme päässeet uimaan ja saunomaan, tosin juuri toiselta mökiltä lähteneinä ja tihkusateen lamauttamina päätimme käyttää mökin omaa saunaa ja lössähtää sitten sohvalle katsomaan illan jalkapallopelejä.

Kävimme myös keilaamassa alueelle hiljattain valmistuneessa keilahallissa ja syömässä keilahallin tiloissa sijaitsevassa Bowling Dinerissa. Äitini kanasalaattia lukuunottamatta jokaisen seurueemme jäsenen nenän eteen kannettiin burgerit, jotka katosivat hampurilaisista viehättyneisiin nassuihimme varsin vauhdikkaasti. Lasta tosin kiinnosti vähän liiankin kanssa ateriaan kuuluva pahvinen auto, jossa ranskalaiset ja lasten hampurilainen toimitettiin. Keilahallin ravintolassa oli kokonaisuutena mukava tunnelma, jonne koin kiharrettuine otsatukkineni ja pin-up-tyylisine mekkoineni sopivani varsin hauskasti sekaan. Sisustus, musiikki ja tuoksut olivat sekoitus 50-lukua, jenkkityyliä ja poliisisarjoista tuttua lounasruokalaestetiikkaa grillisiipineen ja omenapiirakoineen.

Jos perheestämme löytyisi golfaaja, voisin kuvitella itseni golfmatkailemassa Revontulessa, sillä ulkopuuhaa löytyisi moneen lähtöön eikä koko paikka pyöri vain golfharrastuksen ympärillä. (En silti kadehdi golffaajaperheenjäseniensä perään huokailevien osaa, jos nikseen tulee!) Revontulen sijainti on hyvä myös moneen Jyväskylän alueen lapsiperhekohteeseen kuten Nokkakiveen ja Peukkulaan nähden. Tämän kesän Asuntomessujen aluetta unohtamatta. Paikka sopii hyvin myös pitkää matkaa ajaville yöpymis- ja vetreytymispaikaksi.

Kivointa kokemuksessamme oli kuitenkin Revontulen henkilökunnan tarjoama kiireetön ja iloinen vastaanotto paikan esittelyineen ja rupatteluineen. Tällaiset kohtaamiset muistuttavat hyvin konkreettisesti siitä, että siinä missä suurille hotelli- ja kylpyläketjuillekin on varmasti paikkansa, kotimaisia, maakuntien perheyrityksiä on mielestäni tärkeää tuoda esille vaihtoehtoisina lomakohteina. Yrittäminen ja tulevaisuuteen katsovat tekijät pitävät myös ympäröivän alueen elävämpänä ja maaseudulla suuren osan lapsuuden kesistä polviani ruvenneena silllä on minulle merkitystä.

6 kommenttia artikkeliin “Reissuressi remissioon Revontulessa

  1. Me tehtiin ystävän kanssa viime kesänä kaakkois-suomi/itä-suomi road trip. Varailtiin etukäteen mitä pienimpiä ja mahtavimman kuulosia yöpaikkoja. Se kannatti!
    Yksikin maatila jonne menimme yöksi, saavuimme paikalle jolloin emäntä paikat esiteltyään ilmoitti lähtevänsä kotiin ja saisimme olla kahdestaan koko maatilalla (meidän onneksi ketään muuta ei ollut varannut siksi yöksi sänkyjä) 😀 Hän kysyi vain, mihin aikaan haluamme aamupalan joka kuului hintaan. Lämmitimme saunan,kävimme uimassa ja ihastelimme maatilan eläimiä.
    Ja tämä oli vain yksi niistä mahtavista yöpaikoista missä olimme. Kyllä matkailu avoin silmin kannattaa!
    Niin ja olimme sopineet,että pysähdymme jokaisella nähtävyydellä mitä matkan aikana tulee 😀 Pitää joku kesä tehdä eri puolelle suomea samanlainen reissu.
    Oi että tekisi mieli hehkuttaa ja kertoa koko matka! 😀 pitää varmaan perustaa blogi…

  2. Voi, meillä olis kyllä yks ikionnellinen poika, jos se sais joskus ranskalaiset tarjoiltuna tollaisesta autosta. Kuulen jo mielessäni: apu! Apu! Apu! Apu! (=auto)

    • Hihi. Kuutti jaksoi odottaa annostaan akuutista nälästä huolimatta harvinaisen hyvin, kun kuuli saavansa auton. Kaiken kaikkiaan mielestäni tosi kiva idea, kun pakkaus on kuitenkin kierrätettävää pahvia eikä esim. muoviroskaa. 🙂

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *