Partioleirirupeama alkaa olla pulkassa omalta osaltani. Tarpoja-, Samoaja- ja Vaeltajaikäisillä sekä aikuisilla Mahdollistajilla leiri jatkuu vielä, mutta Sudenpentu- sekä Seikkailijaikäiset lapset johtajineen suuntaavat tänään kohti kotia. Saan kyydin isältäni ja toisin kuin tulomatkalla, joka kului munniharpun soittoa kuunnellen ja jutellen, taidan vain ottaa torkut.
Leiri on pitänyt sisällään keittiöpuuhia jättimäisine ruoka-annoksineen, legorakennelmien kokoamista yhteisvoimin, päiväretken rastiradan läpi kävelyä, hienoja ruokahuutoja, kikatuttavia iltaohjelmia, keskusteluja ennestään tuntemattomampien tyyppien kanssa, väärän koulukunnan ruuvisarjojen ihmettelyä ja puhkisikeästi nukuttuja öitä.
Aurinkoa, lämpöä, kellumista järvessä yön pimeydessä tähtitaivaan alla, lempeän kosteita löylyjä saunassa, leiriruokaa, kahvilan munkkeja ja vohveleita. Kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa, nopeiden kielivaihdosten aiheuttamia koomisia tilanteita sekä partion hienojen puolien: yhdessä tekemisen, pyyteettömän avunannon ja toimintavalmiuden huomaamista käytännössä.
Näillä eväillä on hyvä suunnata muihin puuhiin ja partiosyksyyn. Toivottavasti loppuleiri on yhtä mukava, ellei vielä huipumpi!
Ai että mitä kuvia! Tuun näistä niin nostalgia haikees! Omista kesäleireistä on pieni ikuisuus kun vaihdoin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle eikä lippukunnanvaihdon innostanut. Parilla syysretkellä oon päässy käymää, mutta kyllä noissa kesän isoissa leireissä on ihan oma menonsa. Toivottavasti vielä joskus 🙂 Mutta kiitos ihanista tunnelmakuvista
Muuton myötä on parin tutunkin harrastus katkennut, mutta meidän lippukunnassa on ainakin välillä partiointoisia leireillä kaverin kautta. Jos lähilippukunnasta löytyisi esim. opiskelupiireistä / töistä tuttu, hyvä tyyppi, se voisi olla kiva reitti päästä välillä leireilemään. 🙂