40/52 eli konsulttilapsen paluu


Vietimme Kuutin kanssa eilen vähän erilaista päivää. Olen näet koettanut paikata ajoittain pitkiksi venähtäviä koulupäiviä yhteisillä, pidemmilla touhuamispäivillä; Eilenkin jouduin jäämään vielä iltapäiväluennon päätteeksi pariksi tunniksi tenttiin ja lapsi touhusi illan appilassa, joten halusin tehdä lapsen kanssa jotain yhdessä päivän aikana.

Aamulla piipahdimme Kuutin kanssa tutustumassa Fazerin uutuuksiin ja kokeilin ensimmäistä kertaa eläissäni puurobaaria. Eikös kuulostakin melko erikoiselta? Toisaalta olen aina ollut puuron ystävä, ajoittain myös suurkuluttaja, joten erilaisten lisukkeiden maisteleminen kattilatuoreen ja kuohkean puuron kaverina oli aika hauskaa.

Lapseni on tullut siinä äitiinsä, että niin kauan kuin ruokaa riittää, tämä on helposti tyytyväinen oloonsa. Tämä söi, kuunteli puheenvuorot varsin asiantuntevan näköisenä ja kulutti sitten aikaansa fiilistelemällä lasimaljassa olevien jyvien tuntumaa käsissään, kuten osa ehkä instagramista huomasikin. (Sieltä löytyy muuten kuva myös tuosta puurobaarista, jos jäitte ihmettelemään, miltä se näyttää.) Kuutti saikin useammalta tilaisuuteen osallistuneelta kehuja skarpista ja rauhallisesti kuuntelevasti olemuksestaan; Lapsi veti tuon kohteliaan konsulttinaamaksi kutsumani ilmeen naamalleen ja keräsi pisteet kotiin…

Sattui muutenkin sikäli hyvin, että Kuutin tavallista alhaisemmat kierrokset ja reissupäivä osuivat yksiin. Puuromeininkien jälkeen siirryimme nimittäin opiskelupaikalleni, jossa lapsi vetäisi päiväunet alas kiepautetuissa rattaissaan, istuskellessani samalla hankepalaverissa. Sen jälkeen Kuutti piirteli, supatteli juttujaan, katseli ikkunasta junia ja autoja, leikki rattaiden lukolla sekä kieriskeli huivini kanssa (?) taaimmaisen pöytärivin takana kolmisen tuntia. Enimmäkseen hipihiljaa, mistä luennoitsijakin kävi kahvitauolla kommentoimassa, kehuen lasta jo ihan ammattikorkeakoulukypsäksi. Jos nyt ei ihan kuitenkaan.

Päivän hajottavin ja hauskin juttu oli kuitenkin ehkä vahingossa järjestetty Pop up-pullatapahtuma iltapäivän luennolla. Vaasan lähetti nimittäin ison korillisen korvapuusteja lauantaisen Korvapuustipäivän kunniaksi. Sain ne sitten koululle, kun en sattunut olemana kotona. Jos vaihtoehtoina oli puputtaa korillinen pullaa itse tai jakaa niitä myös luennolla istuville opiskelijatovereille… Hieman kyllä hihitytti koko homma, mutta hyvää pullaa oli. Ja tuli todella tarpeeseen, sillä tentissä piti vielä jaksaa iltaan asti!

Vielä lopuksi puolivillaisella aasinsillalla minigallup: Konsultit, uhka vai mahdollisuus?

P.S. Muistakaa osallistua lastenkirjapaketin arvontaan. Ja blogin Facebookkiin tulee viikonlopun aikana pari arvontaa myös.

 

 

 

3 kommenttia artikkeliin “40/52 eli konsulttilapsen paluu

  1. Mahdollisuus, paitsi silloin kun pomo palkkaa konsultin tekemään sitä mitä alainenkin osaa. Siinä hitaasti miettii, että eikö ko. firmassa mitään muuta akuutinpaa rahareikää ollut?

Vastaa käyttäjälle paulahelena Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *