EI KIITOS 1734-1917

Pistipä silmääni, kun Twitter-meemejä selasin. Että sellaista kertoili kansanedustaja vakavalla naamalla eduskunnan täysistunnossa. Ala-asteen ja sitä seuranneiden kouluasteiden historiantunneilta poimitut tiedot aktivoituivat ja teki mieli karjua yksinään tietokoneelle että: ”Jumankuukelis, ei tässä ankeassa maailmankolkassa ole leijunut edes kristillisen uskon vaikutuksien haamua useita tuhansia vuosia sitten!”

Lähetin kuvan miehelleni, luotettavimmalle neuvonantajalleni ja salamannopealle tietotoimistolle, joka tiesi kertoa suoralta kädeltä, että kirkolla oli lain takaama yksinoikeus avioliittoon vihkimiseen vuosien 1734 ja 1917 välisenä aikana. Vuoden 1917 jälkeen tilanne on ollut sama kuin tänäkin päivänä eli vihkioikeus on evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla sekä maistraateilla. Lyhyellä matematiikallani tuloksena olisi 183 vuotta kirkon avioliittomonopolia.

Tuhansia vuosia, vajaat parisataa vuotta – poteto, potato, pikkuvikoja ja sillain.  Sanotaan, ettei kansanedustajan hommaan tarvita esimerkiksi valtiotieteiden koulutusta vaan hommaan perehdytetään ja avustajat… avustavat. Että tavallisella yleissivistyksellä kyllä pärjää. Mutta mitäs tehdään, jos sitäkään ei löydy? Aina välillä loppuu jaksaminen näihin valopäihin. 

Avioliiton pitkän historian valossa kyseessä on ollut ennen kaikkea kahden suvun välinen oikeustoimi, jolla on vahvistettu siteitä ja turvattu taloutta. Kyseessä on ollut sopimus eikä romanttisella rakkaudella tai kiintymyksellä ole välttämättä ollut merkittävää roolia avioliittoon päätymisen kannalta. Vaikka kirkko olisikin vihkinyt ”naimisiin karanneen” pariskunnan ennen kuin kirkko siirtyi hallinnoimaan avioliittoja, liittoa olisi voituu pitää mitättömänä ilman avioliittosopimusta.

Ei kovin romanttista, mutta antaa perspektiiviä. Ja kun otetaan huomioon, että avioliitto on aikanaan oikeuttanut miehen vaimonsa edusmieheyteen – ja eräissä maissa oikeuttaa vieläkin, viime päivinä kovasti pyhäksi ja ikiaikaiseksi perinteeksi tituleerattu avioliitto menettää vähän hohtoaan. Eikä ainakaan kahden yksilön välinen liitto ole ollut navakassa myötätuulessa, sillä Suomessa solmittujen avioliittojen keskimääräinen kesto on huikeat 11,3 vuotta.

Tämä, kirkossa vihitty ja onnellinen vaimoke toivoo seuraavaa tämänpäiväisille äänestäjille: Järkeä, yleissivistystä, avarakatseisuutta, lähimmäisenrakkautta, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kunnioittamista ja ehkä myös pienimuotoista ihmettä. Kädet tai sormet ja varpaat ristiin, kukin tyylillään. Mutta tulkoon tasa-arvoinen avioliittolaki, että saisin viimeinkin hyvän syyn korkata tuon pahuksen kuohuviinipullon!

17 kommenttia artikkeliin “EI KIITOS 1734-1917

  1. Eilisessä keskustelussa oli muitakin kiinnostavia kohtia. Joku väitti ihan pokkana, että avioliitto ei ole ihmisoikeus.

    Öööö?

    Paitsi, että on. YK:n ihmisoikeusjulistuksen 16. artikla menee näin: 

    1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. 2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. 3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

    • Jaoin tuon saman myös yhteen ketjuun sellaisenaan. Että jos avioliitto ei ole ihmisoikeus niin julistus uusiksi vaan.

      Mutta jee! Toivoa on taas enemmän!

  2. Anteeksi että vanhoja pengon mutta huonohkot argumenttisi pistivät silmään pahasti. Eli homothan lähtökohtaisesti saavat rekisteröityä maistraatissa liittonsa, mutta miksi heidät pitää kirkkoon saada? Tottakai kirkko on hallinnut avioliittoja koska avioliitot solmitaan KIRKOSSA ja ne solmii KIRKON edustaja eli pappi. Mikä halu heillä on päästäkkään kirkkoon, kun kirkko on uskonnollinen paikka ja homous on uskonnon kanssa ristiriidassa? Pysykööt homot maistraatissa lesbojen kanssa

    • Tämä postaushan käsitteli tasa-arvoista avioliittolakia, joka ei liittynyt eikä liity kirkkoon millään lailla. Kyse on samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta saada maistraatissa siiviilivihkimys avioliittoon. Tähän asti ja edelleenkin samaa sukupuolta olevilla pareilla on ollut oikeus vain mainitsemaasi rekisteröityyn parisuhteeseen, joka ei ole avioliittoon verrannollinen ”lakipaketti” – sen suomat oikeudet eivät ole samat kuin avioliitossa. Koska tasa-arvoisen avioliittolain äänestys meni eduskunnassa läpi, samaa sukupuolta olevat parit voivat tulevaisuudessa solmia samanlaisen avioliiton maistraatissa kuin heteroparitkin. Kirkkoa tämä laki ei sido.

      Se, mitä kirkko tekee, on kirkon omassa harkinnassa. Minä toivon, että myös kirkko muuttuisi tasa-arvoisempaan suuntaan tässä asiassa. Minusta homous ei ole ristiriidassa uskonnon kanssa. Jos viittaat tässä Raamattuun, huomauttaisin, että aika monessa muussakin Raamatun ohjeessa kirkossa joustamme. Voit opiskella vaikka tästä: http://www.ranker.com/list/top-20-bible-passages-to-use-against-fundamentalists/ivana-wynn

      • Elmi tässä hyvin tiivistikin olennaisimmat! Kiitos! 🙂

        Kyse on lainsäädännöllisestä asiasta, jonka hallinnoijana kirkko on toiminut Suomessa verrattain vähän aikaa.

        Kun puhutaan yhdenvertaisuudesta lain edessä, kirkko ei liity ns. maallisen vallan ratkaisuihin ns. hevon helvetin vertaa. Ja sanon tämän kirkkoon kuuluvana ja jossain määrin uskovaisena ihmisenä.

    • Ei homoseksuaalisuus ole millään tavoin ristiriidassa kristinuskon kanssa. Kaikista tärkeintä on (lähimmäisen)rakkaus, ja ”tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän”. Minulle uskossa on nimenomaan kyse rakkaudesta, jota ei muuten ole rajattu vain heterojen yksinoikeudeksi. Mikä olisikaan suurempi rakkaudenosoitus, kuin naida oma kumppani?

      Mielestäni ketään yksittäistä pappia ei saa jatkossakaan pakottaa vihkimään ketään vastoin tahtoaan, mutta kristityillä täytyy olla oikeus oman uskontonsa mukaiseen hääseremoniaan niin halutessaan – puolison sukupuolesta riippumatta. Halusin vain tarttua kommenttiisi, sillä kristinusko ei ole vihan ja syrjinnän uskonto, vaan rakkauden uskonto.

Vastaa käyttäjälle PSK Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *