Tiedättekö mitä hain tovi sitten postista?
Mitäpä muuta kuin tuollaisen julmetun kokoisen Tuomas Veturi-vetopinjatan, jonka tilasin netistä synttärisuunnittelukohtauksen kourissa kieriskellessäni. Ihan tuikitavallisia heräteostoksia…
Mies kommentoi, että eikös ole aika julmaa, jos lapsilauma hakkaa kepeillä Kuutin lempihahmoa, mutta kyseessä on tosiaan sellainen versio pinjatasta, jonka karkkivarannot paljastuvat pohjasta esiin otettavia pitkiä nauhoja nykimällä. Voisi toivoa sen olevan vähemmän brutaalin lisäksi myös ei-niin-riskaapeli viritys – lapsivieraiden keski-ikä kun on himpan päälle kolme vuotta.
Tuon virittäminen juhlapaikan kattoon ilmapallojen ja viirien kaveriksi saattaa niin ikään olla oma lukunsa. Onneksi sentään veljeni ja isäni ovat pituudeltaan lähempänä kahta kuin puoltatoista metriä; Kenties ei tarvitse paikata itsensä sokerihumalapäissään johonkin huonekalunkulmaan teloneiden lasten lisäksi myös koristelutouhuissa jakkaralta pudonneita vanhempia.
Aijjai, ihana mielikuva Tuomas-veturia hakkaavasta sokerihumaltuneesta juhlaväestä…
”Lapsilauma sekosi synttäreillä, katso kuvat!”
Eeeeih, niin mahdollinen ja silti niin karmaiseva skenaario. :,D
Mistä löytyi? Meillä on yksi äitihenkilö päättänyt valita synttäriteemaksi pojan lemppari netflix-sarjan, Pocoyon eli Naperon, eikä tietysti löydy rekvisiittaa Suomesta (tai toki luovaa rekvisiitta löytyy, mutta kyllä me vähintään yksi iso hahmo mukaan tarvitaan).
Amazonista hommasin, jonkin aikaa sai selailla, että sai järkevillä toimituskuluilla, mutta saapui nopeasti. 🙂
Hei sekomutsi, blogissani on sulle haaste, eli ei muuta kuin Kuutti stailauspuuhiin! 🙂
Ihanat synttärit teillä tulossa! <3
Toi haaste on niin kiva, mutta mä en tajua, miten käytännössä toteutan sen, kun mulla on niin penteleesti vaatteita pitkin asunnon eri kaappeja. ;D