Ystävänpäivän blogipostia-tempaus

 

Blogeja ahkerasti lukeneet ovat todennäköisesti törmänneet Salainen ystävä-henkisiin postihankkeisiin. Olin noheva ja kopioin törkeästi hankkeen idean ydinajatuksen. 
Tosin samankaltaisia blogeissa kiertäviä postihankkeita on ollut ennenkin
niin ulkomaiden elävien blogeissa kuin kotimaan kamaralla.

Yhden postitempauksen aloitimme ja saatoimme jo onnellisesti loppuun.
Samankaltaisen tempauksen järjestämiselle uudelleen pitäisi siis löytyä edellytykset Lilystä.

Ystävänpäivän vietto hakee vielä muotoaan Suomessa, vaikka se on meille rantautunutkin. Yksinomaan rakastavaisten kuhertelulle varattua päivää ystävänpäivästä tuskin muodostuu ja ehkä niin on hyvä. Ystävänpäivänä järjestetään rusettiluisteluita, juhlia ystäville ja varataan aikaa yhteisille puuhille, tapaamisille ja harrastuksille.

Ystävää voi muistaa myös pienellä yllätyksellä ja tässä kohtaa blogiposti astuu mukaan kuvioon.
Tempauksen kautta luodaan uusia ystäviä, ainakin blogimaailmassa, kenties jopa ”oikeassa elämässä”.

Ideana olisi ostaa, tehdä tai taiteilla jotain oman blogiystävänsä iloksi. 

Paketista voi paljastua jokin viesti, kuten kortti tai kirje. 
Paketin uumenista voi löytyä myös niin sanotusti käyttötavaraa kuten saippuaa, kynttilöitä, kukkasipuleita, herkkuja, kahvia, huulipuna, mausteita… Tai kestävämpiä asioita kuten koruja, plektra, kukkaro…

Blogiystävän arvojen mukaan valittu hyvän mielen lahja kuten koulupuku kehitysmaiden lapselle
tai nielunrajoitin katiskaan saimaannorppien suojelemiseksi käy myös mainiosti.
Mitä tahansa sellaista, mitä blogiystäväsi tarvitsisi tai mistä hän pitäisi.

Paketissa voi jotenkin vihjata omasta henkilöllisyydestään,
vaikkapa valitsemalla omalla kotipaikalla valmistettuja tuotteita
tai vilauttamalla jotain pakettiin liittyvää (kuten pakettiin käytettyä lahjanarua) bloginsa kuvien taustalla. 

Haluaisitko kuulla postilaatikon kolahtavan? 

Voit osallistua tempaukseen, jos sinulla on blogi Lilyssä.
Jos haluat bloggaajatuttusikin osallistuvan, vinkkaa hänellekin tempauksesta.

Kun olet ilmoittautunut, saat tietää blogiystäväsi henkilöllisyyden ja paketin lähettämiseen tarvittavat tiedot minulta sähköpostilla 11.1 (tai aiemmin, jos tempaukseen ilmoittautuu riittävästi väkeä ennen ko. päivää). Muistathan tarkistaa, ettei sähköposti ole eksynyt roskapostilaatikkoon.

Ystäviin pitää tutustua ennen kuin näiden mieltymyksistä on perillä, joten käy tutkimassa blogiystäväsi blogia, ellet lue sitä jo entuudestaan. Useimmat bloginpitäjät kertovat blogissaan harrastuksistaan, lempiherkuistaan, suosikkiväreistään, tavoistaan hemmotella itseään tai hoitaa ulkonäköään. Pohdi, millaisista pienistä lahjoista blogiystäväsi ilahtuisi. Pähkinäallergikko tuskin arvostaa pähkinäsuklaata tai ekohippimamma turkiskoristeista avaimenperää…

Tempauksessa tulisi lähettää paketti blogiystävällesi niin, että se ehtii perille ennen ystävänpäivää, (eli 14.2.2013). Paketin voi toki lähettää vaikka heti saatuaan blogiystävän yhteystiedot.

Paketin arvo voisi olla noin 10-15 euroa ja postikulut päälle.
Vaikkapa itse tehdyn taideteoksen tai neulotun yllätyksen arvo voisi olla ostettuna arvaamaton,
joten maalaisjärjen käyttö on sallittua tässäkin asiassa. (Jos innostuu ja löytää oikein mahtavan lahjan, ei vähän kalliimman lahjan ostoa voi toki kieltääkään.)

Saamansa paketin sisältöä kannattaa esitellä blogissaan ja kertoa selvästi paketin liittyvän tähän tempaukseen. Näin tieto paketista kulkee kaikille, jotka seuraavat, onko oma paketti löytänyt perille tai haluavat uteliaina kurkkia, mitä muiden paketeista löytyy.

Hauskuuden säilyttämiseksi ja blogiystävän henkilöllisyyden suojaamiseksi postin paketin ulkopuolta ei kannata tutkiskella vaan ummistaa siltä silmänsä. Muutoin postin tunnisteet kuten leimat voivat paljastaa liikaa…
Tuhma posti!

Tarkoituksena olisi pitää lähettäjä arvoituksellisuuden verhon takana tempauksen loppuun saakka.
Siksi pakettiin tulee liittää erillinen viesti, jota vastaanottaja ei voi vahingossa lukea ja jossa lähettäjä kertoo kuka on. Tempaus loppuu siis 14.2 ja silloin saa lukea blogiystävänsä viestin, josta ilmenee tämän henkilöllisyys.

Katsotaan, kuinka moni innostuu. (Toivottavasti sentään joku!)
Maksimissaan 20 bloggaajaa otetaan mukaan.

Ilmoittaudu kommentoimalla tätä postausta 10.1 mennessä ja ilmaisemalla selkeästi, että haluat osallistua. Lähetä myös postiosoitteesi ja blogisi nimi osoitteeseen karkki@me.com aiheella: Blogipostia.
Kun olen saanut kaikki ilmoittautumiset, teen vielä uuden postauksen,
jossa listaan kaikki tempaukseen osallistuvat blogit.

Mukana olevat bloggaajat saavat minulta vielä vahvennusviestin, jossa on blogiystävän tietojen lisäksi pientä kuvamateriaalia, jota voi halutessaan käyttää postauksissa tai blogin sivupalkissa tempauksen aikana. (Kyseessä on samantyylinen logo, kuin tässä postauksessa.)

 

Tuunatut ”buutsit”

Tilasin H&M:ltä bootsit kesällä. Ajattelin niiden sopivan hyvin syksyn ja kevään märkiin, mutta lumettomiin keleihin. Jo lähes kuukausi sitten Ikeassa kopistellessani toisesta kengästä oli irronnut koristeketju. Nahkaremmin putoamisen huomasin, mutta ketjua en jaksanut lähteä etsiskelemään vauvan kanssa. (Kummallakaan ei olisi enää siinä vaiheessa reissua riittänyt hermo kierrellä pitkin poikin varaston käytäviä.)

Halusin bootsini käyttöön tämän viikonlopun Tampereen reissulle ja pohdin, miten tilanteessa etenisin.
Ketju ja remmit kun ovat kyseisten kenkien sielu ja ominaispiirre; Ilman niitä kengät ovat vain tylsät tekonahkanilkkurit. Sitten muistin, että minullahan on KappAhlin mallikisasta saamani korruptiokaulakoru. 


Purin korun osiin, korvasin puutuvan koristeketjun kaulakorun ketjuosalla ja kiinnittelin korussa olleet riipukset sinne tänne molempiin kenkiin. Lopputulos on mielestäni yllättävän onnistunut; Eipä kellään ole ainakaan ihan samanlaisia kenkiä. Koko operaatioon tarvittiin vain viitisentoista minuuttia aikaa, kahdet pihdit ja rutkasti tihrustamista ja ähinää.

Mitäs tykkäätte?

 

 

Kynttilöitä ja kalloja

Nyt on juhlat juhilttu. Oli mukavaa ja kerrankin maltoin syödä kohtuudella (tai sitten en vain ehtinyt koko ajan syömään, kun välillä piti vahtia vauvaa emäntänä toimimisen lisäksi). M muuten malttoi juhlia ja pysyä tyytyväisenä paremmin, kuin uskalsin ikinä toivoa.

Luvassa olisi vähän kuvatunnelmia halloweenjuhlien koristeluosastolta.

Yhteisen ajan viettämisen sekä syömisen lisäksi juhlissa oli mahdollista ostaa Party Liten tuotteita. Sain tuttavaltani tuotteita lainaan kutsujen ajaksi ja ripottelin niitä sitten pitkin kotiamme parhaaksi katsomilleni paikoille.

Party Litelle on tullut jonkin verran tuotesarjoja, joiden ideana on, että tuotteet voi somistaa
haluamallaan tavalla, vaikkapa joulupalloilla, höyhenillä, simpukoilla, koruilla
tai tässä tapauksessa halloweenjuhlien teeman sopiviksi.

Somistetut kynttiläpurkit tositoimissa, taustalla L:n leipoma mainio vadelmajuustokakku
sekä M, joka tarkkailee juhlavalmisteluja kummitätinsä sylissä.

Tarjolla oli juustokakun lisäksi suklaakakkua ja kahta erilaista suolaista piirakkaa sekä patonkia levitteineen. Unohdin kaikkien valmistelujen keskellä ottaa kuvia tarjottavista – pahus!

Kurpitsat ovat Muumilaakson asukkaiden suosiossa niin piirakoiden kuin varastuskohteidenkin muodossa, joten myös Muumit saivat omat kurpitsat.

Takan päälle oli asetettu kaksi Ikean kynttilää ja kaksi ”läpivalaistua” PL:n kynttilää.
(Helppo tapa havainnollistaa eroja valon määrässä ja kynttilän palamisen tasaisuudessa.)

Yhtä Party Liten itse somistettavissa olevaa kynttiläastiaa pääsi koristamaan iso oranssi helmikoru
sekä kaksi pahvilepakkoa, joiden ripustusnarut olivat hukkuneet varastoon.

Taidekuvausta, taidekuvausta.

Brion hieman solmussa oleva torni-pöllö ei ollut ollenkaan pöllömpi koriste, vaikkei sellaiseksi ollut tarkoitettu.

Kurmitsat kurmottelivat vähän joka nurkassa.

PS. 
Huomasitteko, että allekirjoittanutta onnisti Lilyssä käynnissä olleessa kylpylälahjakortin arvonnassa? 
Aika sairaan hieno juttu! Nyt pitää vielä selvittää, saako vauvan ottaa mukaan.
Toivottavasti saa, sillä sekä äidille että vauvalle vuorokausi erossaoloaikaa olisi vielä toistaiseksi ehkä liikaa…

 

 

Halloween-inspiraatiota eli kuva-arkistojen aarteita

Ensi viikonloppuna on jälleen aika juhlistaa Halloweenia. Tänä vuonna päätin pitää sen tiimoilta Party Lite kutsut. Saapa täydennettyä omia kynttilävarastoja samalla. Joulun aikaan ja pimenevinä iltoina tulee varmasti poltettua jälleen rutkasti kynttilöitä.

Hiukseni olivat kuvien ottohetkellä mustat, sopivat teemaan yllättävän hyvin, samoin kuin kalmankalpea iho.

Kuvamateriaali on toissavuoden Halloweenjuhlista. Askartelin tuolloin melkoisen määrän pahvilepakoita ja 
-kurpitsoita sekä ostin jonkin verran koristeita. Ne ovat kaikki tallella yhtä rikkoutunutta lepakkoa lukuunottamatta.

Tarjolla oli retiisi-oliivi silmämunien sekä manteli-nakkisormien lisäksi juures- ja vihannespaloja dipattavaksi sekä cocktailtikkuihin pisteltyjä hedelmiä, juustoja ja lihapullia.

Boolikulhossa uiskenteli jäinen käsi. Muffinsseissa oli mustia ja vihreitä nonparelleja, karkit oli valikoitu teemaan sopiviksi (haamuvaahtokarkkeja, samlmiakkipääkalloja ja hedelmähämähäkkejä. 

Ruokalistastakin saattaa huomata että tuolloin vieraana oli lapsia, nyt vieraslistan koostuessa aikuisista, tulee ruokakin olemaan ”aikuisempaa”.

Koristelupuuhat on jo aloitettu ja ruokapuolikin pähkäillään piakkoin lopullisesti.

 Lisääntyvä pimeys saa minut kärttyisemmäksi ja väsyneemmäksi, mutta sopiva määrä erilaisia Halloween-pippaloita, pikkujouluja ja muuta hauskaa pitää mielen virkeänä. Miksipä hyvä seura ja ruoka ei sitä tekisi!

 

Ja arpaonni potkaisi?

Iltamyöhällä muistin sen. Ai apuapua se arvonnan suorittaminen! Äkkiä leikkelemään paperilappuja. Mintunvihreä punoshattu kaivettiin esiin ja mentiin hattu kourassa kerjäämään L:ää pomintahommiin.

Puolueeton onnettaremme L hoiti arvonnan perinteisellä paperilappujen-hatustaveto-tekniikalla. Esiin vedetyssä lapussa luki Nani. Voittajalle on ilmoitettu vielä erikseen.

Isot kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja varsinkin kaikista ihanista kommenteista!

Koska osallistujia oli mukavasti, mutta kohtuullisesti verrattuna joidenkin blogiarvontojen satoihin osallistujiin, alkoi tehdä mieli taiteilla kaikille jotain. Joten niille, joiden kohdalle arpaonni ei tällä kertaa osunut vinkkaan sen verran, että jos syksyn tai kevään mittaan saatte vieraskirjaanne/shoutboxiinne tai sähköpostiinne jonkin kummallisen viestin blogini kautta, olen saattanut heittäytyä tuotteliaaksi kuvataidehommissa ja muistaa teitä jollain pienellä.

Arvonta! Jee!

Tämä arvonta poikkeaa hieman tavallisista ”Arvon korun/huulikiillon/lahjakortin tms.”-tyyppisistä arvonnoista: Aikomuksenani olisi nimittäin arpoa jotain ihan itse tehtyä.

Minusta on mukavampaa arpoa jotain ajatuksella ja käsin tehtyä. Jotain sellaista, jonka eteen on nähty vaivaa ja käytetty aikaa.

Teen arvonnan voittajalle tulevan syksyn aikana taideteoksen parhaan taitoni ja tietoni mukaan. Teoksen tekniikkana tulee olemaan grafiikka. Työn koko tulee olemaan A5-A4. Kun työ on valmis, otan vielä yhteyttä postitukseen liittyen. 

 Arvonta suoritetaan tähän postaukseen kommentin jättäneiden  kesken. Viimeinen päivä jättää kommentteja on lauantai 8.9 ja voittaja arvotaan 9.9. Liitäthän kommenttiisi sähköpostiosoitteen, johon voin ottaa yhteyttä, jos satut voittamaan.

Toivottavasti arvontaan osallistuu mahdollisimman moni!

// Lisäsin alkuperäiseen tekstiin vielä muutaman linkin. Eli aiemmin blogissa julkaistuja töitäni löytyy muun muassa viime vuonna tehty metsänhenkitaulukopiokonegrafiikkatyö, aikoja sitten suunnittelemani tatuointi sekä muualla internetissä julkaistuja muun muassa maalaus, joka on vuodelta 2009.

 

 

DIY / Virikematto

Lähiömutsin virikemattopostauksen innoittamana päätin julkaista muutaman kuvan itse värkkäämästäni virike- tai leikkimatosta.

 

Vähän ennen vauvan syntymää tuskastelin leikkikaarien karmaisevaa rumuutta ja päätin tehdä vauvalle leikkimaton. Olemattomat käsityötaitoni huomioon ottaen projektin piti olla erittäin helppo. Myös materiaalien kannatti olla halpoja totaalisen epäonnistumisen varalta. Suuntasin siis Keravan Fidalle.

Fidalta löytyikin vanha kullankellertävä petauspatja, jonka raahasin kotiin ja kidutin pesukonettamme pesemällä ja kuivaamalla täkki-patjan ensitöikseni koneessa. Ostin kirpputorilta myös pitsinauhan palan sekä ison kerän punavalkoista kuminauhaa.

Kun täkki oli puhdas, parsin kieli keskellä suuta ja antaumuksella pari täkin päälliskankaasta löytynyttä reikää. Tökkäsinpä jo siinä vaiheessa itseäni useaan otteeseen neulalla sormeen. 

Kaivelin leluvarastoamme ja onnistuin löytämään puna-keltaiseen väriteemaan sopivia leluja seuraavat: My Little Ponyn (Sunspot), Angry Birdin (Red Bird), Ikean kettusoittorasian, Hymynaama-helistimen, Ikean pehmoeväistä kaksi appelsiinia ja banaanin sekä porkkananipun ja vielä yhden leikkiavaimen.

Lelut kiinnitin muuten kuminauhalla, mutta kettusoittorasia sai kiinnittimekseen leveän kaistaleen pitsiä. (Sitä vauva on tykännyt nypeltää!)

Nyt kun vauva osaa kääntyä sekä selältään vatsalleen että vatsaltaan selälleen, tämä pystyy heijailemaan itseään lelun luota toisella. Leikkimaton kiinnostavuus on siis räjähtänyt aikaisempaan verrattuna kertaheitolla.

Tosin aion valvoa leikkejä ainakin näin aluksi tarkasti. Eihän sitä tiedä, mitä eriskummallisimpia tapoja vauva voi keksiä itsensä telomiseen – vaikka sitten virikematolla.

 

”Kylässä”

Polttelisi taas jatkaa nukkekotiprojektiani. Se on ollut jäähyllä niin pitkään, että ikkunoihin on saatu ihka aitoa hämähäkinseittiä. Nukkekoti odottaa onneksi vuoroaan kiltisti lastenhuoneen lipaston päällä. 

Julkisivun maalia pitäisi korjailla, sisäosien seinät ovat aika hyvällä mallilla maalin ja tapetin osalta. Huonekaluista iso osa vaatii myös työstämistä. Pitänee kaivaa maalit esiin ja maalailla puun värisiä huonekaluja vauvan teoreettisten päiväunien aikana.

Itein vol. 2

Tässä kuvataidekoululla tekemäni grafiikan työ.

Tai ehkä kyseessä on oikeammin sekatekniikalla toteutettu työ, sillä:

1) Pohjalla oli (oma)valokuva.

2) Siitä tehtiin tuloste.

3) Tulosteeseen tein sarjakuvatussilla päälle osioita.

4) Kopioitiin tussattu versio tulosteesta.

5) Levitettiin päälle grafiikan väriseos ja painettiin prässillä paperille.

6) Lopuksi maalasin päälle akryylimaaleilla ja tussasin vielä ääriviivoja.